Kristittyihin kohdistuvat vainot lisääntyvät ympäri maailman, juuri julkaistusta World Watch List -raportista ilmenee. Kristittyjen vainojen lisääntyminen on ollut laajalti suuntauksena jo viimeisen neljän vuoden ajan.
Numerot ja listaukset eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Ne eivät kerro iloista, huolista ja konkreettisesta, päivittäisestä todellisuudesta, joiden keskellä raportissa mainituissa maissa elävät kristityt elävät. Ne eivät myöskään kerro ihmeellisistä asioista, joita Jumala tekee ympäri maailman juuri tällä hetkellä kirkkonsa kautta – vainoista huolimatta tai jopa niiden kautta.
Alle on koottu muutamia tarinoita, joita Open Doors Internationalin strategisen tutkimuksen johtaja, tohtori Ronald Boyd-MacMillan on kuullut vuonna 2016 vainotuilta kristityiltä ympäri maailman.
AFRIKKA: Ääriliikkeiden suurin vihollinen
”Valtaanpääsy on ääriliikkeiden suurin vihollinen. Ääriliikkeet kykenevät tekemään vallankumouksen, mutta eivät osaa hallita. Kun tällaiset liikkeet pääsevät valtaan, heidän tukijansa kaikkoavat, kun he tajuavat kuinka järjettömiä he ovat olleet tukiessaan näitä julmia vallanhimoisia ihmisiä.”
Näin totesi afrikkalainen pastori, joka on matkustanut maailman vaarallisimmilla alueilla: Somaliassa, Nigeriassa ja Keniassa, alueilla, joissa ääriliikkeet kuten al-Shabaab ja Boko Haram ovat vallassa.
”Olemme nähneet todella usein ääriliikkeiden edustajien suoltavan vihaa ja valheita”, hän jatkaa, ”mutta sillä hetkellä, kun he astuvat valtaan, heillä ei ole mitään ratkaisuja parantaakseen tavallisten ihmisten elämän. He lupaavat luoda paratiisin, mutta päätyvät luomaan yhteiskunnan, joka ei pysty tarjoamaan ruokaa toreille, rauhaa koteihin tai pysyvyyttä kaupunkeihin. Ihmiset kyllästyvät kauheuksiin, mihin ääriliikkeet vastaavat uhkailulla.”
Hyvää tilanteessa on se, että ääriliikkeiden valta-aikana heidän tukijansa muuttuvat kriitikoiksi ja – kun Kristuksesta todistetaan – jopa ääriliikkeiden edustajat kristityiksi.
LÄHI-ITÄ: Pyhiinvaeltajien yhdistyvä yhteisö
”Lähi-idässä tapahtuvat asiat yhdistävät meitä kaikkia. Kirkoillamme ei ole sitä ylellisyyttä, että voisimme pysytellä enää erillään. Olemme huomanneet, että meitä yhdistävät asiat ylittävät sen, mikä meitä erottaa.”
-Egyptin koptikirkon vanhempi johtaja.
Lähi-itä pitää sisällään hengästyttävän määrän erilaisia kirkkokuntia ja perinteitä, ja melkeinpä viime aikoihin asti monet niistä ovat pitäytyneet tiukasti omissa poteroissaan. Itse asiassa jotkut niistä eivät ole edes hävenneet toistensa vainoamista. Alueella esiintyvä väkivalta on saanut aikaan erään papin nimeämää ”pakkoekumeniaa”. Marttyyreiksi on jouduttu kaikista eri kirkkokunnista, ja veri on sitonut monia uskovia yhteen.
”Luulimme, että meillä on marttyyrien monopoli, mutta ei meillä ole,” Syyrian ortodoksikirkon johtaja sanoo.
Aleppossa jo 12 eri kirkkokuntia edustavaa piispaa on kokoontunut yhteen rukoilemaan. Se on ensimmäinen kerta vuosisatoihin, kun niin monta eri kirkkokuntien edustajaa on rukoillut yhdessä.
Vaikka kristittyjen rivit ovat numeromääräisesti harventuneet Syyrian ja Irakin kaltaisissa maissa, Lähi-itään on muodostumassa pyhiinvaeltajien yhteisö, jossa kristittyjen joukko on yhtenäisempi ja ulospäin suuntautuneempi kuin hyvin pitkään aikaan.
ERITREA: Suunnannäyttäjä Kristuksen tähden kärsimisestä
”Monet Eritrean kirkon johtajista ovat olleet vankilassa jopa kaksitoista vuotta.” – asioista perillä olevan tutkijan lausunto.
Mistä muusta maailman kirkosta voitaisiin sanoa samaa? Tämä pienen pieni maa Afrikan sarvessa, josta tuhannet kristityt pakenevat joka kuukausi, on edelleen painajaismainen paikka kristinuskon harjoittamiseen.
Kaikkein ainutlaatuisinta on se, millä tavalla johtajien ahdinko on innoittanut kristittyjä, kuten eräs kristitty turvapaikanhakija on todennut: ”Koska johtajamme maksavat Kristuksen seuraamisesta koituvan hinnan, niin mekin maksamme. Emme ole nähneet johtajiemme pakenevan, horjuvan tai antavan periksi.”
Vankilan korkeiden muurien takaa, aurinkoon pysäköidyistä metallisista rahtikonteista ja vankiloiksi muuttuneista kodeistaan käsin Eritrean kristityt johtajat ovat suunnannäyttäjiä siitä, miksi Kristus on kaiken kärsimyksen arvoinen. Ei edes koko kansalle suunnattu saarna suurimmalla mahdollisella stadionilla saa evankeliumia leviämään tätä nopeampaa.
KIINA: Estäminen jatkuu, mustelmat vähentyneet
”Miksi meidän pitäisi piestä sinut, kun teehetki on tehokkaampi?”
– uskontoa valvovan viranomaisen kommentti kotiseurakunnan johtajalle Pekingissä.
Viranomaiset kutsuvat kotiseurakuntien johtajia tai kokoaikaisia työntekijöitä tapaamaan heitä. Paikalle on pakko tulla, mutta tilannetta kutsutaan ”teehetkeksi”. Teen äärellä viranomainen asettaa rajat uskonnon ilmaisemiselle ja vaatii johtajia varmistamaan, että heidän kirkkonsa pitäytyy näissä rajoissa ja määräyksissä.
”Älkää antako johtaa itseänne harhaan. Hallitus kertoo meille, mitä me saamme ja mitä emme saa tehdä jopa kirkkojemme sisätiloissa. Tähän heillä ei rehellisesti sanottuna ole oikeutta,” Shanghain kotiseurakunnan pastori sanoo.
”Teehetki ei näytä vainoamiselta. Olen kuitenkin riittävän vanha tietämään, että 20 vuotta sitten minut olisi kutsuttu poliisilaitokselle, piesty ja sen jälkeen minulle olisi annettu ohjeet. Estäminen on samaa, mutta mustelmia tulee vähemmän.”
Kiinan tarkkailijoiden mukaan tämä vuosi on kirkolle tärkeä vuosi, koska kirkkojen johtaminen on laskenut alaspäin kolmesta neljään tasoa. Enää ei mennä vanhempien johtajien antamien ohjeiden varassa vaan paikallisten viranomaisten antaman erityisen ohjauksen mukaisesti.
Hallituksella saattaa olla syytäkin olla huolissaan. Kiinan tarkkailija on sanonut: ”Kristityt ovat ylivoimaisesti Kiinan suurin ihmisryhmä, jota hallitus ei pysty hallitsemaan.”
SAUDI ARABIA: Valheessa elävän halu todistaa uskostaan
”Tuntuu luonnottomalta, jopa väärältä, että Jeesusta kohtaan kokemansa rakkauden joutuu pitämään täysin itsellään… Mutta minun täytyy, muuten kuolen.” — tämä saudiarabialainen kristitty löysi Kristuksen muslimien pyhiinvaelluksella ollessaan.
Hän nukkui islaminuskoisia pyhiinvaeltajia täynnä olevassa huoneessa, kun Jeesus ilmestyi hänelle unessa. ”Hän oli paljon suurempi kuin Muhammed.”
Hän heräsi hikoillen ja jatkoi pyhiinvaellustaan, mutta hänen sydämensä ei ollut enää siinä mukana. Matkallaan ulkomaille hän luki salaa Uutta testamenttia ja antoi elämänsä Jeesukselle. Hän ei kuitenkaan voinut ottaa sitä riskiä, että lukisi kirjoituksia palatessaan takaisin Saudi-Arabiaan.
”Se on liian riskialtista. Jos viranomaiset löytävät hallustani Raamatun, he kuulustelevat minua. Koska en valehtele, uskoni paljastettaisiin.”
Hän haluaisi kertoa uskostaan vaimoilleen (hänellä on niitä kolme), mutta hän ei uskalla. Saudi-Arabiassa noudatetaan kovan linjan islamilaista fundamentalismia nimeltään Wahhabismi, kuten muissakin Qatarin kaltaisissa Persianlahden valtioissa. Saudi-Arabian kansalaisten käännyttäminen on tiukasti kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla.
Maa on World Watch List 2017 -raportissa sijalla 14 – ei niinkään kristittyihin kohdistuvan väkivallan vuoksi, sillä sitä on tuskin lainkaan, mutta kristinuskon ilmaisemista säätelevästä valtavasta paineesta ja valvonnasta johtuen.
”En tiedä, kuinka kauan kestän ilman kristittyjen yhteyttä ja todistamista, valheessa eläen, ”saudiarabialainen kristitty kertoo..
AFRIKKA: Jumala toimii ja vihollinen seuraa
”Oletko vielä huomannut sitä? Yli 20 vuotta sitten Jumala siirsi lähetystyön päämajan Afrikkaan.”
Monien lähetystyötä tutkivien henkilöiden näkemyksen mukaan kristinusko ei ole enää vuodesta 1981 lähtien ollut tilastollisesti länsimainen uskonto. Edellisen kerran kristittyjen enemmistö on löytynyt muualta kuin länsimaista vuonna 923. Tohtori Scott Sundquist, Fuller’s School of Intercultural Studies -oppilaitoksen dekaani, arvioi tämän muutoksen olevan yksi kolmesta lähetystyön historian tärkeimmästä muutoksesta. Entä ne kaksi muuta? Ne ovat kristinuskon päätyminen Rooman viralliseksi uskonnoksi 300-luvulla ja kristinuskon leviäminen maailmanlaajuiseksi 1500- ja 1600-luvuilla.
Vaikka Kiinassa on ollut maailman suurimmat herätykset, Afrikassa on nähty seurakuntien suurinta kasvua. Vuonna 1900 Afrikassa oli 9 miljoonaa kristittyä ja 34,5 miljoonaa muslimia. Vuonna 2010 siellä oli 494 miljoonaa kristittyä ja vain hiukan enemmän muslimeja.
Yllä olevan lainauksen on lausunut pastori Benjamin Kwashi, Josin (Nigeria) piispa, joka on peloton vainottujen ihmisten puolestapuhuja Afrikassa. Koska nigerialaiset ovat myös innokkaita evankeliumin eteenpäinviejiä maailmassa, ei ole yllättävää, että Pohjois-Nigeriasta on tullut varsinainen vainojen näyttämö.
LÄNSIMAAT: Taistelua muistamattomuuden kanssa
”Olen yrittänyt pitää muistoa elävänä, olen yrittänyt taistella unohtajia vastaan. Jos unohdamme, olemme osasyyllisiä.”
Elie Wiesel kuoli 2.7.2016. Hän selvisi holokaustista ja kirjoitti eloonjäämistään kohtaan tuntemastaan syyllisyydestä sen jälkeen, kun oli nähnyt isänsä kuolevan silmiensä edessä. Tämän järkyttävän tapahtuvan synnyttämä muistelmateos, Night (Yö), on yhä yksi tärkeimmistä kirjoituksista 1900-luvun vainojen ymmärtämiseksi.
Hän kuvaili elämäntyötään yllä olevalla lainauksella vastaanottaessaan Nobelin rauhanpalkintoa vuonna 1986. Hänen elämäntehtävänsä oli varmistaa, että muun muassa kuuden miljoonan juutalaisen surmaaminen ei unohtuisi.
Open Doorsilla on sama tavoite. WWL 2017 -raportin mukaan vähintään 215 miljoonaa kristittyä kärsii vakava-asteisesta vainosta pelkästään listassa olevissa 50 maassa. On hämmästyttävää, miten harvat länsimaisssa elävistä kristityistä tietävät tästä.
