Kristittyjen tilanne Nigeriassa on noussut uutisotsikoihin, ja ainakin osassa maailmaa ollaan havahduttu siihen, mitä kristityt ovat joutuneet siellä kokemaan. Mikä on totuus? Entä voimmeko tehdä asialle jotain?

Nigerian kristittyihin kohdistuvista väkivaltaisista hyökkäyksistä on olemassa videoita, artikkeleita ja tilastoja, jotka ovat levinneet laajalti. Eri maiden hallitukset ovat tietoisia tilanteesta. Myös Nigerian viranomaiset myöntävät asian. Silti maailmanlaajuinen some ja media on vain täynnä tavanomaista juupas-eipäs-jahkailua.

Nigeria on Jeesuksen seuraajille maailman väkivaltaisin maa. Tämä tosiasia voi jäädä huomaamatta, jos keskittyy vain nettikeskusteluihin. Siksi on tärkeätä olla selvillä ja jakaa muillekin tietoa siitä, mitä Nigeriassa on meneillään. Yhdessä voimme rikkoa hiljaisuuden ja nostaa asian esiin.

Seuraavassa on 10 faktaa siitä, mitä Nigeriassa tällä hetkellä tapahtuu.

1. Tuhansia kristittyjä tapettu, miljoonia ajettu kodeistaan

Useat islamistiset sotilaalliset ryhmät ovat lisänneet läsnäoloaan Nigeriassa, erityisesti maan muslimienemmistöisessä pohjoisosassa. Siellä toimivat muun muassa Boko Haram ja Länsi-Afrikan Isis (ISWAP).

Molemmat haluavat rakentaa islamilaisen valtion, jossa sallitaan ainoastaan heidän radikaali islamilainen ideologiansa. ISWAP:lla on kytköksiä samoihin äärijärjestöihin, jotka valtasivat osia Syyriasta ja Irakista kymmenen vuotta sitten.

Viime vuosina myös vähemmän tunnettuja islamilaisia sotilaallisia ryhmiä on alkanut työntyä uusille alueille Nigerian eteläosia myöten.

Väkivaltaiset ryhmät ovat vuosittain tappaneet tuhansia ja ajaneet kodeistaan miljoonia kristittyjä.

Lisäksi radikalisoituneet ja aseistautuneet fulanit ovat kylväneet tuhoa Nigerian keskiosassa, joka on pääosin kristittyjen asuinaluetta. Väkivalta on järkyttävää. Fulani-militantit ovat aiheuttaneet 55 prosenttia kristittyjen kuolemantapauksista vuosina 2019–2023.

Yhdessä kaikki edellä mainitut väkivaltaiset ryhmät ovat vuosittain tappaneet tuhansia ja ajaneet kodeistaan miljoonia kristittyjä. Paenneet kristityt joutuvat usein asumaan hirvittävissä oloissa IDP:n ylläpitämillä pakolaisleireillä, eikä heillä ole mitään mahdollisuutta palata koteihinsa.

2. Väkivalta vaihtelee alueittain

Väkivalta ei ole samanlaista kaikkialla maassa. Pahin tilanne on Pohjois-Nigeriassa. Monet kristityt maan eteläosissa – esimerkiksi Lagosissa, Saharan eteläpuolisen Afrikan suosituimmassa kaupungissa – eivät kohtaa päivittäistä väkivaltaa uskonsa tähden.

Siitä huolimatta väkivalta on lisääntyvässä määrin alkanut levitä myös joihinkin etelän osavaltioihin, joissa kristityt muodostavat enemmistön.

3. Taustalla uskonnollisia ja muitakin tekijöitä

Nigerian tilanteen taustalla on monia eri tekijöitä, joista merkittävin lienee vallanhalu. Kaikki ääriryhmät haluavat hallintaansa koko maan ja kansan.

Toinen, lähes yhtä keskeinen taustavaikuttaja on köyhyys – äärimmäisessä köyhyydessä elävä on helppo houkutella islamistiryhmän matkaan.

Fulanien toimia taustoittaa kuitenkin uskonto. He ovat pääosin paimentolaisia, joiden laitumet katoavat ilmastonmuutoksen seurauksena. Tämän vuoksi he ovat ajaneet laumojaan parempien laidunmaiden toivossa yhä etelämmäksi alueille, joilla kristityt omistavat suurimman osan viljelykelpoisesta maasta.

Väkivaltainen islamilainen ideologia on radikalisoinut fulanit oikeuttamaan vääräuskoisina pidettyjen kristittyjen alistamisen. Näin puitteet väkivallalle on luotu.

4. Kyllä, kristityt ovat väkivallan kohteena

Erityisesti Nigerian hallitus on kiistänyt väitteen. Tilastot kuitenkin vahvistavat sen.

Boko Haram ja ISWAP ovat avoimesti ja toistuvasti julistaneet kristityt kohteekseen. Monet uhrit ovat kertoneet, kuinka fulani-militantit hyökätessään eivät huuda vain ”Allahu Akbar” (”Jumala on suurin”) vaan myös ”Me tuhoamme kaikki kristityt”.

Afrikan uskonnonvapauden seurantakeskus on nähnyt paljon vaivaa kerätessään tietoja alueen siviileihin kohdistuneesta väkivallasta ja kuolemantapauksista.

Kristitty joutuu 6,5 kertaa todennäköisemmin tapetuksi kuin muslimi ja 5,1 kertaa todennäköisemmin siepatuksi.

Näiden tilastojen mukaan ääriliikkeet ovat tappaneet enemmän kristittyjä kuin muslimeja, kun otetaan huomioon pohjoisosien muslimien ja kristittyjen väkiluvun välinen suhde. Kristitty joutuu 6,5 kertaa todennäköisemmin tapetuksi kuin muslimi ja 5,1 kertaa todennäköisemmin siepatuksi.

Tämä ei tietenkään tee muslimin kärsimyksestä yhtään vähempiarvoista – se tekee sen vain epätodennäköisemmäksi.

Tilannetta monimutkaistaa lisäksi Pohjois-Nigeriassa vallitseva vakava laittomuuden tila. Sieppaukset ovat aktiivisten terroristiryhmien ydinliiketoimintaa, jolla rahoitetaan islamin leviämistä: Vuosina 2019–2023 on siepattu yli 20 000 ihmistä.

Monien terroristiryhmien tiedetään ottaneen kohteekseen kenet tahansa, joka on valmis maksamaan vapaudestaan. Nyt terroristit ovat huomanneet, että kristityistä ja erityisesti kristityistä johtajista voi saada isot lunnaat. Näin heistä on tullut erityisen tavoiteltuja kohteita.

5. Väkivalta ei rajoitu vain Nigeriaan

Ääri-islamistinen väkivalta on leviämässä moniin Saharan eteläpuolisiin Afrikan maihin. Islamistimilitantit ja radikalisoituneet rikollisryhmät käyttävät hyväkseen olemassa olevia konflikteja, turvattomuutta ja köyhyyttä esimerkiksi alueen itäosassa Sudanissa ja Eritreassa, lännessä Nigerissä ja Burkina Fasossa, keskisellä vyöhykkeellä Kongon demokraattisessa tasavallassa ja etelässä Mosambikissa asti.

Väkivallan syyt ja motiivit vaihtelevat eri maissa, mutta yksi tekijä on yhteinen: ääri-islamistit pyrkivät saamaan hallintaansa koko Afrikan ja vainoamaan kristittyjä sekä kaikkia, jotka eivät noudata heidän ideologiaansa.

Nigeria on kuitenkin tämän väkivallan keskus. Jos tilanne siellä riistäytyy käsistä, ja miljoonat joutuvat pakkosiirretyiksi kodeistaan, muualla Afrikassa on odotettavissa valtavia ongelmia.

6. Meidän on kuunneltava uhreja

On äärimmäisen tärkeää kuunnella väkivallan uhreja sen sijaan, että vain etäisesti keskustellaan tilastoista.

Eloonjääneet kertovat Boko Haramin ja ISWAP:n tekemistä julmuuksista. Ryhmät ovat avoimesti ja toistuvasti ilmoittaneet vapauttavansa kansan kristityistä ja muista vääräuskoisista.

Kristityt uhrit kertovat sieppaajiensa sanoneen esimerkiksi ”Jos olisit muslimi, sinua ei kidutettaisi näin”, tai että siepatun kristityn ei tarvitsisi enää kärsiä, ”jos hän vain tunnustautuisi muslimiksi”.

7. Ei väitellä termeistä vaan puolustetaan kristittyjä

Siitä lähtien kun väkivallasta alettiin uutisoida, on keskusteltu siitä, onko kyse kristittyjen ”kansanmurhasta”.

Kansanmurha on tunteita herättävä sana. Kansainvälisen lain mukaan nimikettä voidaan käyttää, jos tietyt kriteerit täyttyvät. On voitava todistaa, että teon tarkoitus on tuhota kokonaan tai osa kansaa tai etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää. Tämä on tietysti hyvin vaikeaa.

On iso kynnys nimetä jokin ”kansanmurhaksi”, koska kansainvälisen lain mukaan kyseisen maan hallituksella on sen jälkeen velvollisuus puuttua asiaan. Siksi sanan käyttö johtaa liian usein vain väittelyyn termeistä sen sijaan, että pohdittaisiin konkreettisia tekoja tilanteen korjaamiseksi.

Meidän on rikottava hiljaisuuden muuri ja käynnistettävä toipuminen nyt. Emme voi jäädä odottelemaan sopivia termejä.

Luultavasti Boko Haram, ISWAP ja fulani-militantit ovat syyllistyneet kansainvälisiin rikoksiin, kutsuttiinpa niitä kansanmurhaksi, etnis-uskonnolliseksi puhdistukseksi tai rikoksiksi ihmisyyttä vastaan. Eri maiden hallitusten ja YK:n kaltaisten kansainvälisten järjestöjen tulisi tutkia asiaa.

Tätä ei kuitenkaan tule tehdä välittömän tarpeellisen avun antamisen kustannuksella. Miljoonat on ajettu pois kodeistaan ja asuinalueiltaan. Tuhansia tapetaan jatkuvasti. Meidän on rikottava hiljaisuuden muuri ja käynnistettävä toipuminen nyt. Emme voi jäädä odottelemaan sopivia termejä.

8. Media ei aina välitä oikeaa tietoa

Todennäköisesti uutisoiva media ei ole tietoisesti jättänyt väkivaltaa huomiotta, sillä onhan se vihdoin antanut jonkin verran palstatilaa Nigerian kristittyihin kohdistetulle väkivallalle. Kristityt tiedotusvälineet ovat kyllä uutisoineet siitä säännöllisesti.

Monet uutisoivan median toimittajat ovat kuitenkin nopeasti hyväksyneet Nigerian hallituksen väitteet siitä, ettei väkivalta ole uskonnollista. Ne ovat esimerkiksi kuvailleet fulani-militanttien hyökkäyksiä maanviljelijöiden ja paimenten välisiksi ”yhteenotoiksi”, vaikka kyse on todellisuudessa ollut automaattiasein varustautuneiden sotilaallisten joukkojen hyökkäyksistä aseettomien kristittyjen kyläläisten kimppuun.

9. Kristityt eivät enää usko saavansa hallitukselta apua

Nigerian hallitus on pidättänyt ja asettanut syytteeseen joitakin Boko Haramin ja ISWAP:n jäseniä. Fulani-militanttien toimintaan ei sen sijaan ole juuri puututtu.

Nigeriassa ei enää uskota siihen, että väkivallan tekijät joutuvat vastuuseen rikoksistaan. Vuosien mittaan on nähty, kuinka satoja epäiltyjä on pidätetty ja useimmat sitten kuitenkin vapautettu ilman, että heitä on koskaan syytetty tai asiaa alettu käsitellä.

Vuonna 1999 laaditun Nigerian perustuslain 33. pykälässä taattu oikeus elämään on merkityksetön, jollei valtio toimi päättäväisesti rangaistakseen lainrikkojia. Nykyinen rankaisematta jättämisen kulttuuri johtaa vain lisääntyvään verenvuodatukseen ja rapauttaa kansan luottamusta oikeusvaltioperiaatteeseen.

10. Tilanteeseen voi vaikuttaa!

Nyt on aika tuoda julki Nigeriassa tapahtuva kristittyjen teurastus. Osallistu Open Doorsin Nouse Afrikka -kampanjaan ja allekirjoita vetoomuksemme, joka vaatii turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja lain noudattamista: opendoors.fi/vetoomus/.

Tule allekirjoituksellasi mukaan vaatimaan kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään huomio kristittyihin kohdistuvaan väkivaltaan, pysäyttämään se ja käynnistämään toipuminen.

Rukoile Nigerian ja sen hallituksen puolesta. Rukoile myös Saharan eteläpuolisessa Afrikassa asuvien veljiemme ja sisartemme puolesta, jotka riskeeraavat niin paljon vain siksi, että seuraavat Jeesusta.