”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”
Näin kuuluu vuonna 1948 julkastun YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kahdeksastoista artikla.
Uskonnonvapaus on kuva koko yhteiskunnasta
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah totesi hiljan, miten uskonnonvapaus on yhteiskunnalle eräänlainen lakmustesti ja osoittaa helposti sen, millä tolalla muut ihmisoikeudet ovat. Voidaankin sanoa, että juuri kyseinen artikla on maailmalla varmasti yksi eniten laiminlyödyistä. Pahimmillaan uskonnollista vapautta koskevat ihmisoikeusloukkaukset voivat tietyissä maailmankolkissa olla silkkaa arkipäivää. Loukkauksen kohteena olevalle ne voivat olla seurauksiltaan hyvinkin vakavia.
Open Doorsin panos kristittyjen vainojen esilletuontiin
Open Doors julkaisee vuosittain World Watch List -raportin, joka seuraa erityisesti kristittyjen uskonnonvapauden toteutumista eri maissa. Listaus kokoaa 50 maata, joissa kristityt kokevat vakaumuksensa vuoksi eniten ihmisoikeusloukkauksia – tai suoranaista vainoa, kuten Open Doorsilla olemme halunneet asian rehellisesti ilmaista.
Vuonna 2017 kristityt kokivat eniten vainoa Pohjois-Koreassa, Afganistanissa, Somaliassa, Sudanissa ja Pakistanissa. Kristittyjen kokeman vainon määrä on lisääntynyt viimeisen viiden vuodan aikana erityisesti Aasiassa. Radikaali-islam on ollut vainojen taustalla Lähi-idän lisäksi myös osassa Aasiaa, kuten Filippiineillä ja Bangladeshissa. Myös sekä buddhalais- että hindunationalismi ovat lisääntyneet selvästi. Huomioitava on kuitenkin, että siellä missä ihmisoikeudet toteutuvat huonosti, eivät vainon kohteeksi joudu vain kristityt: myös monet muut uskonto- ja vähemmistöryhmät voivat joutua tulilinjalle.
Turva Jumalassa
Kuitenkin kaiken pahan keskellä Jumala on uskollinen. Erityisesti se hengellinen opetus, mitä voimme saada vainotuilta kristityiltä sekä haastaa että inspiroi meitä. Tilaisuuksissamme syksyllä vieraillut egyptiläinen kumppanuusjärjestömme johtaja pyysi, ettemme rukoilisi sen puolesta, että vaino hänen kotimaassaan loppuisi. Sen sijaan hän pyysi meitä rukoilemaan, että Egyptin kristityt voisivat loistaa Kristuksen rakkautta ja että he voisivat olla täynnä anteeksiantoa ja rohkeutta todistaa Jeesuksesta. Tämä olkoon rukouksemme niin vainottujen veljien ja siskojen, kuin Suomenkin kristittyjen puolesta!
