Viime vuosien aikana Open Doorsin tiimi on kuullut useita todistuksia siitä, kuinka Jumala vie valtakuntaansa eteenpäin kuurojen uskovien kautta Keski-Aasiassa. Yhteiskunnallisesti heitä hyljeksitään, mutta Jumala antaa heille kunniapaikan.

Kuulemme jatkuvasti kauniita kertomuksia siitä, kuinka kuurot löytävät Jumalan. Tässä Open Doorsin kenttätyöntekijä, Jan, kertoo, miten Jumala tekee työtään Keski-Aasian kuurojen keskuudessa.

”Vuonna 2014 tapasin ensimmäisen kerran kuuroja uskovia eräällä syrjäseudulla. Olin vaikuttunut heidän yksinkertaisesta ja puhtaasta uskostaan. Tämä pieni yhteisö oli hyvin omistautunut ja täynnä keskinäistä rakkautta. Oli upeaa havaita, ettei tätä herätystä kuurojen keskellä ollut suunnitellut ihminen. Se alkoi tyhjästä. Voimme todella nähdä, että Jumala itse alkoi työnsä.

JUMALAN VARJELUS

Muistan vieläkin ensimmäisen todistuksen, jonka kuulin siitä, kuinka Jumala tekee työtään kuurojen kautta. Muutama kuuro kristitty oli saanut halun jakaa evankeliumin sanomaa naapurimaan kuuroille. He ylittivät rajan yöllä ja vierailivat useissa kylissä etsien kuuroja ihmisiä ja lopulta löysivät muutaman. Maan vieraanvaraisen kulttuurin mukaan yhteiset ateriat kestävät pitkään. Näiden aterioiden aikana uskovat selittivät evankeliumin yksinkertaisen näytelmän avulla. Noihin kyliin tehtyjen useiden vierailujen myötä naapurimaan kuurot tulivat uskoon.

Kerta toisensa jälkeen uskovat ylittivät maiden välisen rajan samaa reittiä. Kerran rajavartio pysäytti heidät. Rajavartijat olivat järkyttyneitä kuullessaan, että kuurot uskovat olivat ylittäneet rajan jo useita kertoja. ”Mahdotonta!” sanoi eräs rajavartija. ”Tämähän on miinakenttä. Tällä reitillä on mahdoton selvitä hengissä rajan ylityksestä!” Jumala oli jatkuvasi suojellut noita kuuroja uskovia erityisellä tavalla!

JUMALAN HUOLENPITO

Vastikään kuulin tarinan kuurosta naisesta nimeltään Aisha*. Koronakriisin aikaan hänet jätettiin kylässään oman onnensa nojaan ilman käytännön tukea ja ruoka-apua. Kuten monet muutkin kuurot, hänet sivuutettiin yhteisön hylkiönä. Hänellä ei ollut yhteyksiä muihin kuuroihin, ja hän oli yksinäinen sekä todella masentunut.

Koska tilanne jatkui kestämättömänä pitkään, hän päätti tehdä itsemurhan. Hän ymmärsi olevansa täysin unohdettu ja toivottomassa tilanteessa. Kukaan ei käynyt hänen luonaan tai osoittanut kiinnostusta, ja hän näki nälkää. Lopulta hän ei kestänyt enää ja päätti päättää päivänsä. Hän otti polttoainekannun ja tyhjensi sen päälleen. Juuri kun hän aikoi sytyttää tulitikun, hän näki jonkun kävelevän taloaan kohti. Tuo henkilö oli kuuro kristitty. Mies astui sisään ja kysyi, mitä Aisha aikoi tehdä. Tämä kertoi, ettei halunnut jatkaa elämäänsä näin. Uskova kuuro seisoi hänen kodissaan käsissään iso ruokapaketti hänelle.

Kristitty kertoi etsivänsä kuuroja selvittääkseen, voisiko hän kenties auttaa heitä. Hän selitti, miksi teki tätä ja kertoi Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta. Pitkän keskustelun jälkeen Aisha ymmärsi, että on olemassa Jumala, joka näkee hänen kamppailunsa; kivun, nälän ja yksinäisyyden. Useiden tuntien jälkeen hän otti vastaan Kristuksen pelastajanaan, ja hänen vatsansa oli täynnä ruokaa, jonka hän oli saanut. Hän pelastui kahdesti tuona päivänä. Kuuro uskova mies linkitti hänet osaksi kuurojen kristittyjen yhteisöä. Nyt Aisha tuntee olevansa tuon yhteisön jäsen ja vastaanottaa käytännön apua ja kylliksi ruokaa!

Tässä oli toinen esimerkki siitä, kuinka Jumala tekee työtä kuurojen kautta. Jumala on nähnyt ne kuurot, joita heidän oma yhteisönsä hylkii. Hän on se, joka huolehtii heistä antaen heille heidän jokapäiväisen leipänsä ja jakaen rakkauttaan.

KRISTITTYJEN VAINOT KESKI-AASIASSA

Open Doorsin mukaan 99 prosenttia Keski-Aasian muslimitaustaisista uskovista kohtaa vainoa. Jan kertoo:

”Pääasiassa vaino tulee perheen ja muslimiyhteisön taholta. Kun perhe saa tietää perheenjäsenen päätöksestä seurata Kristusta, he eivät suhtaudu kovinkaan myönteisesti siihen, koska päätös tuo häpeää koko perheelle. Usein vanhemmat myös pelkäävät kristityiksi kääntyneiden lastensa puolesta, sillä yhteisö sortaa näitä nuoria. Samoin Jeesuksen puoleen kääntyvät naiset kohtaavat usein vainoa muslimimiehensä tai miehen suvun taholta. Myös islamilaiset hallinnot sortavat kristittyjä. Esimerkiksi poliisit tekevät usein ratsioita salaisiin kokoontumisiin, jopa pieniin kahden tai kolmen hengen kotiryhmiin. Joissain maissa Raamatun ja kristillisen kirjallisuuden hallussapito on vaarallista.

Koronapandemian aikana tämä vaino on entistä raskaampaa, sillä uskovat ovat eristyksissä vainoajiensa kanssa. Tunnen erään iäkkään avuntarpeessa olevan naisen. Hänen muslimisukunsa hyljeksii häntä, eivätkä he huolehdi hänestä vähääkään.

Se on aina kamppailua ja kova taival. Jokainen tarina on todella raskas. Silti hyvin usein uskovat päättävät seurata Kristusta, vaikka kohtaavat koettelemuksia ja lyöntejä ja tuntevat itsensä hylkiöiksi yhteisönsä ja perheensä keskellä. Se on aina kova juttu, mutta hyvin usein se on myös kertomus voitoista ja rohkeudesta.”

*Nimi muutettu turvallisuussyistä.

Podcast

Katso video