Nuorena muslimityttönä keskiaasialainen Zaira pelkäsi kuolemaa ja tulossa olevaa tuomiopäivää. Sitten hän löysi kirjan, joka vastasi kaikkiin hänen kysymyksiinsä, ja otti Kristuksen vastaan elämäänsä. Siitä seurasi muun muassa rankkoja pahoinpitelyjä, mutta Zaira oppi, että juuri ne hetket olivat suurimpia mahdollisuuksia evankeliumin julistamiselle.

Ennen Kristuksen kohtaamista Zaira* eli jatkuvassa kuolemanpelossa. ”Islamissa opetetaan, että kuoltuaan ihmiset joutuvat pelottavaan paikkaan kuulusteltaviksi. Siellä on käärmeitä, ja kuulustelu on ankara. Pelkäsin sitä”, Zaira kertoo.

Zairan isä vietti tunteja opetellen ulkoa uskonnollisia tekstejä. Zaira liittyi hänen seuraansa mutta eteni pidemmälle. Hän pyysi opeteltavaksi vaikeimpia, pisimpiä ja monimutkaisimpia rukouksia uskoen, että Jumala varmasti huomioisi sellaisen omistautumisen. Taivas kuitenkin vaikeni.

Kymmenennen luokan jälkeen Zaira matkusti tenttien vuoksi toisaalle Keski-Aasiaan. Siellä hän kohtasi Hare Krishnan edustajia. Liikkeen munkit pukeutuvat sahraminkeltaisiin kaapuihin ja kannattajat ovat tunnettuja toistelevasta laulustaan.

Isän varoitukset tuomiopäivästä vaivasivat Zairaa.

”Olin todella vaikuttunut. Ajattelin, että heidän jumalansa varmasti kuuntelee heitä”, Zaira muistelee. ”Ostin yhden heidän kirjoistaan. Yritin toistaa heidän laulunsa 76 kertaa, kuten he neuvoivat, mutta en päässyt loppuun asti, kun kurkkuni oli jo aivan kuiva. Heitin kirjan pois.”

Isän varoitukset tuomiopäivästä vaivasivat Zairaa. Hän osti uuden kirjan, jossa kerrottiin tavasta mennä toiselle planeetalle. Zaira ajatteli, että siinä olisi ulospääsy. ”En kuitenkaan saanut apua, ja jatkoin etsintääni.”

Zaira ei päässyt toivomaansa kouluun ja palasi kotimaahansa. Hän meni naimisiin ja sai kaksi tytärtä. Etsiminen ei kuitenkaan päättynyt.

Kysymysten kirja

Zaira muutti miehensä kanssa toiseen kaupunkiin, kauas vanhemmistaan. Jonkin ajan päästä hänen isänsä sairastui vakavasti. Koska myös Zairan tytär oli tuolloin sairaana, matkustaminen isän luokse oli mahdotonta.

Kun tytär oli toipunut, Zaira otti yhteyttä isoveljeensä. Veli kehotti Zairaa palaamaan nopeasti, tai hän ei ehtisi nähdä isäänsä enää.

Tuohon aikaan Zaira oli saanut käsiinsä erään kirjan, ja innokkaana lukijana hän otti sen mukaansa. Häntä kiehtoi se, mitä kirjassa kerrottiin Jumalasta. Epätoivonsa keskellä Zaira rukoili tätä Jumalaa, josta oli vasta lukenut. Hän rukoili, että saisi nähdä isänsä vielä kerran.

Kun Zaira pääsi perille, hänen isänsä kuolemasta olikin kulunut jo 40 päivää. Perhe ei ollut kertonut tätä Zairalle vaan oli pitänyt parempana odottaa, kunnes hän saapuisi kotiin.

Suru oli musertava. Muiden suru alkoi ajan myötä helpottaa, mutta Zairan suru ei helpottanut. ”Ikävöin isäni käsiä. Halusin istua paikassa, jossa hän istui, painaa kasvoni hänen käsiinsä ja itkeä”, Zaira sanoo. ”Sitten suru muuttui kysymyksiksi. ‘Oletko edes olemassa, Jumala? Missä isäni on?’ Itkin ja huusin.”

Zairan isä oli työskennellyt paikassa, jossa vieraili ulkomaalaisia puhujia. Nämä olivat julistaneet evankeliumia ja jakaneet kristillisiä kirjoja, joita isä oli tuonut kotiin ja säilyttänyt islamilaisten tekstiensä joukossa. Zairan pikkusisko oli yrittänyt lukea niitä, muttei ollut ymmärtänyt. Nyt sisko antoi kirjat Zairalle.

Ajoitus oli ihmeellinen. Zairan sydän oli täynnä kysymyksiä, joihin kukaan ei ollut pystynyt vastaamaan. Zairan saama kirja oli nimeltään ”Kysymyksiä – Mitä Raamattu opettaa?”

”Jo kirjan sisällysluettelosta löysin omia kysymyksiäni: ’Missä Jumala on? Kuinka voin puhua Jumalalle? Miksi emme voi nähdä Jumalaa?’” Zaira kertoo.

Kirjasta hän luki myös Jeesuksesta. ”Kirjassa sanottiin: ‘Joka uskoo Jeesukseen, ei kuole, vaan elää ikuisesti.’ Juuri tätä tietoa olin etsinyt.”

Zaira ymmärsi, että Jeesus oli kärsinyt ja kuollut hänen syntiensä vuoksi, eikä yksikään Häneen uskova kuolisi, vaan saisi elää ikuisesti. Kirja kutsui lukijoita rukoukseen, mikäli he olivat uskoneet lukemansa. Kirja kertoi, että Jeesuksen kautta ihmisillä on pääsy Jumalan luo.

Tämän jälkeen Zaira meni latoon, lukitsi oven ja alkoi rukoilla Jumalaa. Muutos oli välitön ja perinpohjainen. Hän tunsi niin suurta iloa, että ajatteli voivansa kuolla siihen paikkaan ja olla tyytyväinen.

Ensimmäinen kokemus vainosta

Naapurikylässä kokoontui joukko Jeesukseen uskovia. Paikalliset puhuivat heistä ilkeästi ja kutsuivat heitä paholaisiksi. Liikkeellä oli jopa huhuja, että he joivat verta.

”Kukaan ei uskaltanut mennä sinne, koska he pelkäsivät”, Zaira sanoo. ”Minä ja siskoni menimme. Siellä minulle annettiin pino kirjoja. Vein ne kaikki kotiin, ja muutamia annoin pois jo matkalla.”

Sillä välin Zairan vanhin veli oli kuullut moskeijassa ollessaan, että hänen siskonsa oli mennyt kristilliseen kokoukseen. Hän oli raivoissaan.

”Olin lukemassa kirjoja, kun vanhin veljeni saapui. Hän yritti siepata kirjat minulta. Onnistuin pelastamaan yhden, mutta loput kirjat hän heitti uuniin ja poltti ne.”

”Anna kirjojen palaa. Sanoja ei voida polttaa sydämestäsi, lapseni.”

Pyhän Hengen kuiskaus Zairalle

Valmistautuessaan jälleen taistelemaan veljeään vastaan Zaira kuuli äänen, jonka hän nyt osaa tunnistaa Pyhän Hengen ääneksi: ”Anna kirjojen palaa. Sanoja ei voida polttaa sydämestäsi, lapseni.” Niinpä Zaira lopetti veljensä vastustamisen.

Zaira oli saanut ensimmäisestä kirjasta kristittyjen kokoontumispaikan osoitteen. Hän matkusti sinne ja alkoi käydä kristittyjen kokouksissa. Hän alkoi myös kertoa pikkusiskoilleen Jeesuksesta. ”Ajattelin, että vanhemmat sisarukseni olivat jo niin vakiintuneita tapoihinsa, etteivät kuuntelisi minua. Niinpä keskityin nuorempiin.”

Nyt Zairan perhe on jakaantunut – puolet uskovat Jeesukseen, puolet eivät.

Lujana vainon halki

Zaira joutui kärsimään perheeltään ja sukulaisiltaan paljon vakavaa vainoa. Kerran porukka tuli hänen appensa kanssa ja poltti hänen kirjansa. Zaira rukoili viisautta, ja hänen onnistui pelastaa puolet kirjoista.

”Sanoin heille: ’Te joudutte maksamaan, sillä lainasin nuo kirjat kirjastosta.’ Ja he lopettivat kirjojen polttamisen, mutta eivät maksaneet.” Porukka jäi taloon ja luki koko yön kirjojen riekaleita. ”Yksi heistä pyysi toiselta: ‘Anna minulle lisää noita hulluja kirjoja.’”

Kun Zairan appi kuoli, hän ei ollut tervetullut tämän perheeseen. ”Veljeni ja äitini menivät appeni hautajaisiin. Heitä käskettiin: ’Viekää pois tyttärenne,’” Zaira muistelee.

”Sitten veljeni alkoi hakata minua, vaikka olin raskaana, ja sanoi: ’Lähde pois täältä!’ Kaikki katselivat sivusta ja vanhemmat veljeni tulivat yksi toisensa jälkeen lyömään minua. He hakkasivat minua kepillä.”

Tuona hetkenä Pyhä Henki antoi hänelle rohkeuden puhua. ”Sanoin heille: ’Olen raskaana. Jos lyötte minua uudestaan ja vauvalleni tapahtuu jotain, haastan teidät oikeuteen.’ Silloin he lopettivat.”

Yksi Zairan veljistä yritti pakottaa hänet kieltämään uskonsa kaikkien edessä pakottamalla hänet lausumaan islamin uskontunnustuksen, kaliman.

”Veljeni sanoi: ’Sinä tunnustat muslimiuskosi tai minä tapan sinut,’ Silloin kuulin Jumalan äänen sanovan: ’Henki sinussa on suurempi kuin maailman henki.’”

Veljen nähtyä, ettei Zaira kieltäisi Jeesusta, hän huusi kieltävänsä siskonsa. Kun Zaira oli vastaamaisillaan veljelleen, Pyhä Henki muistutti häntä tästä jakeesta: ”Se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini.”

”Pyhä Henki antoi minulle vastauksen jokaiseen syytökseen. Jumala itse vastasi minulle”, Zaira sanoo. ”Minä sanoin ainoastaan: ’Kyllä, Jumala’. Sen jälkeen annoin anteeksi äidilleni, veljelleni ja kaikille.” Tuon tapauksen jälkeen Zaira ei palannut perheensä luo viiteen tai kuuteen vuoteen.

Myös kaksi Zairan veljentytärtä oli tullut uskoon. Kiiruhtaessaan naittamaan tyttäriään ei-kristityille miehille vastoin heidän tahtoaan Zairan veli turvautui väkivaltaan.

”Veli lukitsi heidät taloon ja hakkasi heitä kepeillä, kunnes kepit katkesivat. Kumpikaan heistä ei suostunut kieltämään uskoaan”, Zaira kertoo. Kaikkien keppien katkettua veli lähti hakemaan kumiletkua jatkaakseen hakkaamista sillä. Silloin tytöt karkasivat ja menivät toiseen kaupunkiin.

Zaira ja muut kristityt pitivät tytöistä huolta, mutta lopulta molempia huijattiin ja heidät vietiin takaisin kotiinsa. Vanhempi veljentytär pakeni uudestaan ja meni naimisiin kristityn miehen kanssa, mutta nuorempi jäi kotiin ja pakotettiin naimisiin muslimimiehen kanssa. Hän erosi alle vuoden kuluttua. Avioliittoa käytettiin keinona tyttöjen hiljentämiseksi, mutta he pysyivät uskossaan vahvoina.

Uskollisuuden hedelmät

Lopulta veljien asenteet Zairaa ja muita kristittyjä kohtaan alkoivat muuttua, mutta pelko yhteisön hylkäämisestä esti yhä heitä hyväksymästä kristittyjä avoimesti.

Naapurit, jotka olivat aikaisemmin vastustaneet Zairaa, alkoivat puolustaa häntä. Hänen anoppinsa asettui hänen puolelleen. ”Anoppi sanoi ihmisille: ’Onko teillä sellaista miniää kuin minulla’ ja vaiensi heidät”, Zaira kertoo.

Sitten Zairan anoppi tuli uskoon. ”Olin ajatellut, että vaikka koko maailma uskoisi, minun anoppini ei. Kun hän tuli uskoon, silmäni avautuivat”, Zaira muistelee.

”Jatka sinä palvelutehtävääsi. Äitisi on päässyt lepoon.”

Pyhän Hengen kuiskaus Zairalle

Kun anoppi oli kuolemaisillaan, hän katsoi Zairaa. ”Kysyin häneltä, kutsunko toiset paikalle. ’Ei, älä kutsu ketään. Jää vain sinä tänne’, anoppi sanoi. Hän uskoi, iloitsi ja sulki silmänsä. Sen jälkeen Jumala puhui minulle ’Jatka sinä palvelutehtävääsi. Äitisi on päässyt lepoon.’ Olin todella ihmeissäni ja iloinen.”

Vastustus Zairan kylässä jatkui, mutta lopulta kristittyjen elämä puhui voimakkaammin kuin sanat.

”Ihmisillä oli tapana sanoa: ’He saavat rahaa siitä, että ovat kristittyjä.’ Mutta nyt he näkevät meidän tekevän työtä kovemmin kuin he. He näkevät, että ansaitsemme elantomme rehellisellä työllä. Naapurit ja sukulaiset hyväksyvät meidät nyt, vaikka meitä tarkkaillaankin vielä.”

Zairan palvelutehtävä

Zaira palvelee nyt muita naisia, jotka tarvitsevat epätoivoisesti yhteyttä yhteisöön ja toivoa. Monet uskoon tulleet naiset ovat äärimmäisen haavoittuvassa asemassa, ja heillä on hyvin vähän tukea.

Zairan sukulaiset ovat jälleen valmiita olemaan yhteydessä kristittyihin perheenjäseniin, joita kutsutaan nyt mukaan perheen kokoontumisiin. Zaira haaveilee ompeluliikkeen perustamisesta ja työstä ei-kristittyjen parissa.

”Haluan aloittaa liiketoiminnan yhdessä ei-kristittyjen kanssa. Palkkaamalla heidät voin auttaa heitä, tehdä työtä heidän kanssaan rehellisesti, vilpittömin sydämin ja näyttää heille Jumalan valoa”, Zaira sanoo.

Esteitä on edelleen. Ihmisten suurin pelko on, etteivät he saa kunnollisia hautajaisia, jos kääntyvät kristinuskoon. Tämä pelko estää monia tunnustamasta Kristusta avoimesti ja johtaa heidät elämään kristittyinä salaa.

Kun Zairalta kysyy, minkä neuvon hän antaisi muille vainosta kärsiville, hän puhuu oman kovan kokemuksen kautta. ”Sanon vainotuille, että teidän ei pidä pelätä. Teidän tulee olla rohkeita ja pysyä lujina uskossa”, hän sanoo.

Zairan mukaan vainon hetki tarjoaa mahdollisuuden hyvän uutisen kertomiseen. ”Kun minua piestiin, äitini sanoi: ’Rakas tyttäreni, sano kalima itsesi takia.’ Katsoin häntä ja sanoin: ’Äiti, pääsin vaivoin valoon, en aio palata takaisin pimeyteen.’ Hän sanoi: ’Voi Luoja, elänkö minä sitten pimeydessä?’ Sen jälkeen äitini tuli uskoon.”

Zaira jatkaa: ”Sinun täytyy ottaa mukaan kaksi asetta: rukous ja Sana. Vainoajana on vain yksi ihminen, mutta monet muut ovat kuuntelemassa. Vainon hetkinä Jumala asettaa sinut ihmisten eteen, ja he kuuntelevat tarkasti jokaista suustasi tulevaa sanaa. Et enää myöhemmin pysty kokoamaan heitä tuolla tavoin yhteen.”

Sammumaton valo

Zairan matka osoittaa, mitä tapahtuu kun Kristuksen valo pääsee sydämen pimeyteen.

Lato, jossa Zaira rukoili ensimmäisen kerran, on kauan sitten hävinnyt. Hänen veljensä polttamat kirjat ovat tuhkana. Hänen isänsä ei koskaan kuullut uutisia, jotka toivat hänen tyttärelleen suuren ilon. Hänen veljentyttärensä kantavat lyöntien arpia.

Zairan sydämeen poltetut sanat pysyvät kuitenkin. Jumala, joka kuuli epätoivoisen itkun puutarhassa, kuulee yhä. Jeesus, jota hän huusi, kun häntä hakattiin nuijilla, pelastaa yhä. Henki, joka puhui hänelle lyöntien aikana, puhuu yhä.

Ja valo, joka tuli hänen elämäänsä, loistaa yhä Zairan kaltaisten rohkeiden naisten elämässä, jotka ymmärtävät, että vaino ei ole rangaistus vaan mahdollisuus evankeliumille.

”Myös ne ihmiset, jotka vainoavat, tarvitsevat Jumalaa. Vaino on kuin huuto heidän sielustaan. Emme saa unohtaa, että hekin tarvitsevat pelastusta”, Zaira sanoo. Ja hän on valmis kertomaan heille tien pelastukseen.

Open Doors tukee yhteistyökumppaniensa välityksellä Zairan kaltaisia naisia oman yrityksen perustamisessa ja evankeliumin kertomisessa hienovaraisin mutta kuitenkin voimakkain tavoin. Tukijoidemme avulla Zairan kaltaisia naisia voidaan vahvistaa niin, että he elävät rohkeasti uskoaan todeksi ja heidän valonsa loistaa ihmisille.

Rukoile:

• Rukoile Zairan pojan puolesta. Äidin raskausaikana saamat lyönnit vaikuttivat poikaan fyysisesti niin, että hän kärsii synnynnäisestä silmäviasta. Hänellä on esteitä työn suhteen, mutta antaminen on hänen tapansa palvella. Rukoile, ettei hän lannistuisi tilanteensa ja kuulemiensa kovien sanojen vuoksi, ja että Jumala käyttäisi häntä siunaukseksi muille.
• Rukoile, että Jumala antaisi Zairalle viisautta päästä yhteyteen etsijöiden kanssa ja tuoda heitä Hänen luokseen. Rukoile hänelle myös tilaisuuksia käydä usein sukulaistensa luona ja välittää heille Kristuksen rakkautta.
• Rukoile yrityksen puolesta, jonka Zaira haluaa perustaa ja johon hän voi palkata ei-kristittyjä työskennelläkseen heidän rinnallaan, todistaen Kristuksesta rehellisen työn ja aidon rakkauden kautta.
• Rukoile Zairan perheenjäsenten ja sukulaisten puolesta, jotka eivät ole vielä tulleet Kristuksen luo. Rukoile, että heidän silmänsä avautuvat ja pelkonsa poistuvat, ja että koko perhekunta tulee uskoon.
• Rukoile kristityille uskallusta puhua selvästi ja rohkeasti vainon alkaessa. Rukoile, että he käyttäisivät noita hetkiä mahdollisuuksina julistaa evankeliumia monille kuunteleville korville.
• Rukoile naisten ja tyttöjen puolesta, jotka ovat salaa kristittyjä. Rukoile, että he varjeltuisivat fyysiseltä väkivallalta ja pakkoavioliitoilta. Pyydä toipumista, paranemista ja uskon uudistusta heille, jotka ovat väkivallan tai sietämättömän painostuksen vuoksi joutuneet kieltämään Kristuksen.

*Nimi muutettu turvallisuussyistä.