Ristin repiminen istanbulilaisesta kirkosta on tuorein esimerkki kristittyjä vastaan tehdyistä hyökkäyksistä Turkissa. Lauantaina 23. toukokuuta valvontakameraan tallentui mies irrottamassa ristiä Armenian apostoliseen kirkkoon kuuluvan Surp Krikor Lusaroviç -kirkon portista Kuzguncukin alueella Istanbulissa.
Pari viikkoa aikaisemmin joku koetti sytyttää tuleen saman kirkkokunnan kirkon Fatihin alueella. Helmikuussa Ankaran Ortaköyn kristillisellä hautausmaalla tuhottiin hautakiviä ja assyrialaiskristitty pappi pidätettiin tekaistuilla terrorismisyytteillä.
Tammikuussa iäkäs syyrialainen aviopari Şimoni ja Hurmuz Diril katosivat kotikylästään Kaakkois-Turkissa. Şimonin ruumis löytyi, mutta hänen miehensä kohtalo on tuntematon. Pariskunta oli hiljattain palannut alueelle, jossa Turkin armeija on käynyt taisteluja Kurdistanin työväenpuoluetta vastaan vuosikymmenten ajan. Turkki pitää sotilaallista järjestöä terroristeina. Useimmat alueella asuneista historiallisista kristillisistä yhteisöistä ovat hajaantuneet.
Open Doors-järjestön tutkimusyksikön vainoasiantuntija, Michael Bosch kertoo:
”Vaikka Turkin kristittyjen kokema väkivalta ja viha sosiaalisessa verkossa vähenivät vuoden 2019 aikana, se vaikuttaa olleen vain väliaikaista. Kristittyihin kohdistuva viha näyttää olevan voimissaan kuten ennenkin. Tilannetta ei auta, että Turkin presidentti Erdoğan syyttää avoimesti kannatuksensa vahvistamiseksi ”kreikkalaisten ja armenialaisten’ painostusryhmiä kuulumisesta pahoihin voimiin. Hän tarkoittaa kristittyjä, jotka juonittelevat Turkkia vastaan. Näin uutisjulkaisu Al-Monitor raportoi”.
Koulutus ja propaganda
Koulutuksella on merkittävä rooli vihan ilmapiirin luomisessa. “Vihan siementen kylväminen alkaa ala-asteen kouluista. Se jatkuu opetusministeriön painattamissa kirjoissa, joissa kristityt kuvataan vihollisina ja pettureina”, kertoi toimittaja Seyfi Genç puhuessaan turkkilaiselle Ahval-uutispalvelulle. Erdoğanin aikana ns. Imam hatip -koulut ovat siirtyneet imaamien kouluttamisesta valtion johtamiksi uskonnollisiksi oppilaitoksiksi. Nykyään niissä on yli miljoona lasta, joiden koulutus on yhdistelmä kansallista opetussuunnitelmaa ja uskonnollista opetusta. Hallituksen tehokkain propagandan väline on ehkä silti television välittämä, valtion siunauksella tapahtuva vihan lietsonta.
”Huolestuttavinta on Turkin valtion ohjaamien tiedotusvälineitten rooli uskonnollisten vähemmistöjen mustamaalaamisessa ja syyttämisessä. Valtion varoja käytetään vihan lietsontaan etenkin juutalaisia ja kristittyjä vastaan”, kirjoittaa Aykan Erdemir tutkimusraportissaan yhdysvaltalaiselle Hudson-instituutille. Hän jatkaa: ”Pahin esimerkki tästä on historiallinen draama Payitaht Abdülhamid, viimeinen sulttaani, joka on valtion omistaman TRT-televisioyhtiön rahoittama ja lähettämä ohjelmasarja. Se on selvästi juutalais- ja kristillisvastainen”.
