Huhtikuussa 2015 kenialainen Garissan yliopisto joutui Al-Shabaab-järjestön hyökkäyksen kohteeksi. Iskussa kuolleet kristityt opiskelijat maksoivat uskostaan äärimmäisen hinnan. Siitä selvinneet opiskelijat puolestaan jatkavat elämäänsä fyysisesti ja emotionaalisesti vammautuneina. Yksi heistä on Ronald.
On sadekausi, joten Kenian maaseutu puhkeaa kukkaan ja kaikkialla on vihreää. Aurinko on korkealla, eikä ainutkaan pilvi suojaa maata sen säteiltä. Kuumuus imee pois kaiken edellisen sateen tuoman kosteuden. Mutta sateita on tulossa lisää, paljon lisää.
Ronald kävelee hitaasti maissipellolla, ja hänen kätensä liukuu pitkiä lehtiä pitkin. Maissi lainehtii jo niin korkeana, että kun hän kumartuu kitkemään kuokallaan rikkaruohoja, tuntuu kuin maissipelto nielaisisi hänet kokonaan. Maissintähkät kypsyvät yhä, ja sadosta näyttää tulevan hyvä, parempi kuin viime vuonna.
Hyvästä satoennusteesta huolimatta Ronald ei ole onnellinen. Hän on nyt maanviljelijä, jopa menestynytkin, mutta hän ei halua olla maanviljelijä. Hän haluaa olla opettaja.
Ronald on muuttanut takaisin vanhempiensa luokse, mutta häntä hävettää asua jälleen siellä, sillä hän on jo saanut opintonsa valmiiksi koillisen Kenian Garissan yliopistossa. Useimpien afrikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden tapaan hänkin oli vakuuttunut, että elämä paranisi tutkinnon myötä. Hänelle niin ei käynyt.
Huhtikuun toisena päivänä vuonna 2015 Al-Shabaabin taistelijat saapuivat Garissan yliopiston kampukselle aamulla kello 5.30. Osa kristityistä opiskelijoista oli tuolloin kokoontunut aamuhartauteen, mutta muut opiskelijat nukkuivat vielä. Hyökkääjät erottivat joukosta kristityt ja ampuivat heistä suurimman osan heti. Yllätyshyökkäys kesti 15 tuntia. Surmansa sai 148 ihmistä, joista 142 oli opiskelijoita.
Seitsemän vuoden ajan Open Doors on paikallisten kumppaneiden ja kirkkojen kautta kulkenut monen hengissä selvinneen rinnalla. Useimmat heistä ovat oppineet elämään muistojensa kanssa, ja Open Doorsin terapian ansiosta monet traumat ovat parantuneet. Jotkut kuitenkin tarvitsevat vielä huolenpitoamme, kuten Ronald. Ronaldiin osunut islamilaisen fanaatikon luoti leikkasi häneltä kolme sormea ja aiheutti hänelle kuulovaurion.
Open Doorsin avulla Ronald onnistui saattamaan opintonsa päätökseen ja yrittää nyt löytää työtä opettajana. Vaikka maassa on kova pula loppututkinnon suorittaneista opettajista, edes maaseutukoulut hänen kylässään eivät halua palkata häntä. Syynä on hänen vammansa. Kouluissa oletetaan, ettei hän kykene pitämään kuria luokkahuoneessa. Ronald kieltäytyy edelleen hyväksymästä tosiasiaa, ettei hän todennäköisesti koskaan saa työtä opettajana.
Menetän helposti malttini. Mietin asioita liikaa, ja se on suurin ongelmani. Jos koen jonkun toimivan väärin itseäni kohtaan, ajattelen asiaa liikaa. Rukoilkaa puolestani, että pääsen eroon tästä ongelmasta. Ja rukoilkaa myös, että Jumala avaisi oven, jotta saisin työn opettajana.
Ronald
Yliopisto-opiskelijana Ronald tottui kaupunkielämään. Vaikka Garissa ei ole yhtä suuri kaupunki kuin pääkaupunki Nairobi, se on kuitenkin kaupunki, joka antaisi mahdollisuuden elämään esimerkiksi valtion virkamiehenä. Ronald on unelmoinut opettajan virasta modernissa koulussa, kaupunkielämästä ja jopa autosta. Mutta nyt hän elää jälleen kotikylässään rauhallista maalaiselämää, joka on täydellinen vastakohta modernille elämälle.
“Tämä on jotain, mitä en koskaan olettanut tapahtuvan. En koskaan kuvitellut vammautuvani. Silti se tapahtui, ja nyt minun on hyväksyttävä se osaksi elämääni. Tällainen minä nyt olen.” Mutta helppoa Ronaldilla ei ole. Hän taistelee tunteittensa kanssa ja toisinaan äksyilee ihmisille pettyessään heihin. Hän ajattelee usein hyökkäystä ja elää uudelleen ampumisen ja huutamisen. Hänen on vaikeaa hyväksyä sitä, että vielä seitsemän vuoden jälkeen hän kärsii tapauksen seurauksista.
”Menetän helposti malttini. Mietin asioita liikaa, ja se on suurin ongelmani. Jos koen jonkun toimivan väärin itseäni kohtaan, ajattelen asiaa liikaa. Rukoilkaa puolestani, että pääsen eroon tästä ongelmasta. Ja rukoilkaa myös, että Jumala avaisi oven, jotta saisin työn opettajana.”
Ronald tarvitsee jatkuvaa henkistä ja käytännöllistä tukea. Opiskellessaan vielä yliopistossa hän sai paristot kuulokojeeseensa viikoittain oppilaitoksen puolesta, mutta valmistumisen jälkeen hänellä ei ole ollut varaa hankkia niitä. Ronald epäilee, että lääkärit olisivat voineet tehdä enemmän pelastaakseen hänen kuulonsa. Hän toivoo saavansa mahdollisimman pian varat kuulotarvikkeisiin, ja hän myös säästää rahaa mahdolliseen uuteen leikkaukseen.
Open Doors etsii tapaa auttaa Ronaldia säännöllisesti. Rukoilkaa, että Jumala edelleen lohduttaisi häntä, että hän säilyttäisi uskonsa ja että Jumala antaisi hänelle edelleen toivoa.
