Turkissa on saanut paljon huomiota oikeusjuttu pastori Andrew Brunsonia vastaan. Se on lisännyt voimakkaasti julkista vihapuhetta maan pientä protestanttiyhteisöä vastaan. Tämä on luonut seurakuntiin turvattomuuden ilmapiirin.
Turkin Protestanttisten kirkkojen yhdistyksen vuoden 2018 ihmisoikeusraportti osoittaa, että vihan lietsominen protestantteja kohtaan on lisääntynyt huolestuttavasti Brunsonin vangitsemisen ja kaksi vuotta kestäneen oikeusprosessin aikana.
Raportin mukaan 150 protestanttista seurakuntaa seurasi USA:laisen pastorin tapausta ”hyvin surullisina ja huolestuneina”. Niitä häiritsi median tapa yhdistää niin yksityiset kristityt kuin kirkotkin terrorijärjestöihin vailla todisteita. Sen sijaan salaisten todistajien väärät syytökset on uutisoitu tosiasioina. Sekä paikallinen että valtion media on evännyt kristityiltä perustuslaillisen oikeuden vastineeseen ja virheiden oikaisuun.
Hallitus on hyväksynyt henkilötietosuojalain. Siitä huolimatta turkkilainen media julkaisi Brunsonin tapauksen aikana muun muassa seurakuntalaisten nimiä ja valokuvia sekä tietoa kirkon toiminnasta. Uutisten sävy oli negatiivinen ja hyökkäävä.
Esimerkiksi itäturkkilaisen Vanin kirkossa vieraillut kristitty joutui valtakunnallisessa lehdessä syytetyksi terrorijärjestön tukemisesta. Hänen nimensä julkaiseminen aiheutti huomattavaa vahinkoa hänen liiketoiminnalleen.
Raportin mukaan Diyarbakırin, Mardinin, Izmirin ja Manisan protestantit yrittivät puuttua laillista tietä kirkkoihinsa ja niiden johtajiin kohdistuvaan ”salakavalaan propagandaan” . Paikalliset viranomaiset kuitenkin joko kieltäytyivät tutkimasta asiaa tai eivät onnistuneet rankaisemaan syyllisiä.
Turkin kristityt ahdistuneita ja hädissään
Vuoden 2018 raportti toistaa ratkaisemattomat ongelmat, jotka Turkin protestanttinen yhteisö edelleen kohtaa. Niitä ovat vaikeus perustaa julkisesti hyväksyttyjä kokoontumispaikkoja, rajoitukset, jotka kieltävät ei-islamilaisen uskonnollisen koulutuksen sekä mahdottomuus saavuttaa laillista tietä seurakunnalle virallista asemaa.
Turkin hallitus on toistuvasti jättänyt kutsumatta protestanttien edustajia järjestämiinsä uskonnollisten ryhmien kokoontumisiin. Protestanttisia seurakuntia ei yhdistä sellainen hierarkkinen rakenne kuin ortodokseja ja muita Turkin vanhoja kirkkokuntia. Hallituksen tulisi tunnustaa vuonna 2009 perustettu Protestanttisten kirkkojen yhdistys protestanttikristittyjä edustavaksi elimeksi.
Raportissa huomautettiin, että vuoden 2018 kuluessa protestanttikirkon ulkomaalaisia jäseniä on karkotettu maasta, estetty palaamasta Turkkiin tai käsketty poistumaan maasta 10 päivän kuluessa siitä, kun heidän oleskelulupaansa ei enää ole uusittu.
Positiivinen asia on se, että ensimmäistä kertaa vuoden 2000 jälkeen yhden protestanttikirkon sallittiin viime vuonna muodostaa uskonnollinen säätiö. Toisen kirkon hakemus on vireillä.
Turkin protestanttiseen yhteisöön kuuluu tällä hetkellä noin 150 seurakuntaa, joista valtaosa sijaitsee Istanbulissa, Ankarassa ja Izmirissä. Vain 10 seurakuntaa kokoontuu jumalanpalveluksiin virallisissa, useimmiten historiallisissa kirkkorakennuksissa. 67 seurakuntaa joko vuokraa tai on ostanut tiloja, jotka on määritelty yhdistysten laillisiksi kokoontumispaikoiksi. Turkissa on rekisteröity kaikkiaan kuusi protestanttista säätiötä. Lopuilla seurakunnilla, joista 25 kokoontuu kodeissa, ei ole laillista asemaa.
Kuvateksti
Malatyan Kurtuluş (Pelastus) -kirkko julkaisi seuraavan viestin sen jälkeen, kun kirkon ikkunan läpi oli heitetty tiiliskivi marraskuussa 2017: ”´Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.´ Jeesus Kristus” (Kuva: World Watch Monitor)
