Blessing Kogi, 23-vuotias naisopiskelija, oli täynnä iloa palatessaan kotiin 27.9. 2018. Hän odotti saavansa viettää rauhallisen koti-illan hiljaisella Rukuba Roadilla Nigerian Josissa.
Kaksitoista perheenjäsentä oli kokoontunut yhteen: isoäiti, äiti, kolme sisarusta, sisarpuoli, veljenpoika ja kolme serkkua. Isä oli vielä töissä. Tunnelma oli iloinen.
Heti seitsemän jälkeen, kesken illallisen, aseistetut miehet ryntäsivät paikalle ja alkoivat ampua sattumanvaraisesti. Kymmenen perheenjäsentä kuoli. Vain Blessing ja yksi hänen serkuistaan selvisi hengissä, ja hekin loukkaantuneina.
Blessing kertoi tästä dramaattisesta hetkestä World Watch Monitorille: “Olimme kaikki isoäitini huoneessa syömässä, kun miehet yhtäkkiä tulivat sisään ja alkoivat ampua.”
“Kaaduin maahan ja näyttelin kuollutta, mutta yksi miehistä tuli takaisin luokseni ja ampui minua kahdesti – niskaan ja selkään.”
“Heidän mennessään ulos huomasin pystyväni liikkumaan. Nousin ylös ja piilouduin makuuhuoneeseen sängyn alle.”
“Kaksi serkkutyttöä onnistui myös piiloutumaan sängyn alle. Valitettavasti asemiehet palasivat vielä toiseen kertaan tarkistamaan, onko joku vielä hengissä.
“Miehet huomasivat, että nämä tytöt olivat vielä elossa. He ampuivat toista kolmeen paikkaan, mutta hän selvisi. Yksi miehistä raiskasi toisen serkuista ja sen jälkeen hän ampui tämän.
Hyökkääjät keräsivät ennen lähtöään kaikki arvoesineet, kännykät mukaan lukien. Blessing piileskeli yli tunnin sängyn alla verta vuotaen. “Kun kuulin naapurien ääniä, tulin ulos ja minut vietiin sairaalaan,” hän muistelee.
“Hyökkääjät tappoivat naapurustosta näiden kymmenen lisäksi vielä kolme toisessa talossa ja kaksi muualla. Näiden 15 lisäksi he haavoittivat viittä henkilöä, joista kolme oli lapsia, sekä meitä kahta.”
Tapetut henkilöt Blessingin perheessä olivat isoäiti Kende Audu, äiti Talatu Kogi, sisko Cynthia Kogi, veljet Jonathan Kogi ja Ishaya Kogi, sisarpuoli Blessing Lucky Kogi, veljenpoika Majesty Lucky Kogi sekä serkut Ruth Samuel, Dorcas Sunday ja Ezimi.
Blessing kertoi, että osa tappajista oli armeijan univormuissa ja osa mustissa asuissa. Mustapukuiset puhuivat hausaa ja fulania, kun taas armeijan puvuissa olevat puhuivat hyvää englantia.
Miesten lähtiessä univormupukuiset olivat sanoneet: “Nyt työ on tehty; heidän pitäisi nyt maksaa meille mitä sovittiin.”
Blessing kuvailee isänsä täysin murtuneen menetettyään vaimonsa ja muita perheenjäseniä. “Hän tarvitsee rukouksia, koska hän ei pysty puhumaan eikä syömään, enkä tiedä mitä tehdä.”
Blessing on toipumassa vammoistaan, mutta sanoo, että hänellä on traumoja hyökkäyksestä. Hyökkääjillä oli tarkoitus tappaa, mutta Blessing ei ymmärrä, miksi juuri hänen perheensä oli hyökkäyksen kohteena.
Poliisi tai armeija ei tullut auttamaan, vaikka heidän asuinalueensa on saman tien varrella kuin Rukuban sotilasparakit.
Hyökkäys palautti Blessingin mieleen paria päivää aikaisemmin vierailleet fulani-heimolaiset, jotka etsivät kadonnutta poikaansa. Etsinnän jälkeen he lähtivät väittäen nähneensä pojan ruumiin. Kuitenkaan kukaan muu sillä alueella ei ollut kuullut pojan kuolemasta.
Rukuba Roadin hyökkäyksen seurauksena seuraavana päivänä 29.9. joka puolella kaupunkia protestoitiin väkivaltaisesti. Paheksuttiin sitä, ettei turvajoukkoja ilmaantunut paikalle niiden neljän tunnin aikana, kun hyökkääjät aiheuttivat sekasortoa alueella.
Nation Online -lehden mukaan ihmisoikeusaktivisti nimeltä Dashe Joshua tuomitsi niin ikään turvallisuusviranomaisten kykenemättömyyden estää näitä väkivallantekoja. “Miten asemiehet voivat vain tunkeutua kaupunkiin ja tehdä tuollaisia tekoja? Jos tämä olisi tapahtunut syrjäkylillä, viranomaiset olisivat sanoneet, etteivät pysty olemaan joka kylässä, mutta nyt tämä on tapahtunut pääkaupungissa.”
Paikallislähteiden mukaan kymmenet ihmiset saivat surmansa 27.-30.9.2018 eri puolilla kaupunkia useissa väkivaltaisissa iskuissa. Myös monia kiinteistöjä ryöstettiin tai tuhottiin.
Pastori, tohtori Soja Bewarang, Nigerian kristillisen yhdistyksen Plateaun osavaltion paikallisyhdistyksen puheenjohtaja vahvistaa edellisen. Hän kertoo, että myös monia kirkkoja on tuhottu. Ihmisiä on joutunut hajalleen ja monet elävät peläten, että heidänkin yhteisöään kohtaisi kuolema ja tuho.
Alueiden turvallisuuden varmistamiseksi Plateaun osavaltion hallitus on määrännyt ulkonaliikkumiskiellon pimeän ajalle Josin pohjoiseen ja eteläiseen osaan.
