”Säikähdin suunnattomasti. Heitin puhelimeni maahan ja murskasin sen. Sitten heitin sen viemäriin. Sinnittelin ulkona aamuun asti ja lähdin nopeasti pois heti, kun julkinen liikenne alkoi.”
Open Doors on perustanut Kiinaan turvataloja ja verkostoja, jotka auttavat Pohjois-Koreasta paenneita kristittyjä ja tukevat vainottua kirkkoa. Työ on vaarallista. Ennen kuin kenttätyöntekijä pääsee kohteeseensa lähelle Kiinan ja Pohjois-Korean välistä rajaa, hän käy läpi pitkän valmennus- ja rukousjakson.
Tässä harvinaisessa haastattelussa Peter* ja Matthew* kertovat kutsumuksestaan, työnsä riskeistä ja tuloksista sekä kaikenkattavasta luottamuksestaan Jumalaan. Matthew kuuli 1990-luvulla Pohjois-Korean vakavasta nälänhädästä ja tunsi Jumalan kutsuvan häntä auttamaan. Peter puolestaan palvelee niitä, jotka ovat joskus jo kuulleet Jeesuksesta, ja auttaa heitä selviytymään kotimaassaan.
Muistutan itseäni koko ajan, että on oltava varuillaan.
Vaara vaanii kaiken aikaa
”Hankalia tilanteita on paljon”, kertoo Matthew. Kentällä on sattunut kaikenlaista, esimerkkinä Kiinan korealaisen pastorin Hanin tapaus. Pohjois-Korean salainen palvelu näet tappoi hänet vuonna 2016. Mutta läheskään kaikki ei tule ilmi.
”Tämä kaikki nostaa välillä karvat pystyyn. Olen varma, että uhreja varoitettiin etukäteen. Ehkä he luottivat siihen, ettei heille tapahdu mitään – mutta olivat väärässä. Niin voi käydä minullekin. Muistutan itseäni koko ajan, että on oltava varuillaan. Ilman teidän rukouksianne en selviäisi kentällä. Jumala kuulee ne ja on armollinen.”
Peter kertoo, että myös olosuhteet ovat usein haastavat. Talvella pakkanen voi laskea -30 asteeseen, ja talvi kestää kuusi kuukautta. ”Kerran minun piti tavata eräs yhteyshenkilö yhdeltä yöllä. Pakkasta oli -28 astetta. En löytänyt häntä, joten soitin, mutta hän ei vastannut. Jatkoin yrittämistä lähes kolme tuntia. Neljältä puhelimeni soi. Numero oli hänen. Kun vastasin, vieras ääni kysyi: ”Kuka sinä oikein olet?” Säikähdin suunnattomasti. Heitin puhelimeni maahan ja murskasin sen. Sitten heitin sen viemäriin. Kaupunki oli minulle vieras, joten en tiennyt minne mennä. Sinnittelin ulkona aamuun asti ja lähdin nopeasti pois heti, kun julkinen liikenne alkoi. Myöhemmin kuulin, että yhteyshenkilöni oli joutunut poliisin ja Pohjois-Korean agenttien kuulusteluihin.”
Jumalako pettäisi palvelutyössä? Ei toki!
Tuntuuko koskaan, että Jumala on pettänyt?
Työ on vaarallista, ja kaikenlaista pahaa tapahtuu koko ajan. Työtovereita siepataan ja jopa surmataan. Miten se vaikuttaa teihin? Turhauttaako se? Onko se muuttanut suhtautumistanne Jumalaan?
Peter: ”Jumalako pettäisi palvelutyössä? Ei toki! Päinvastoin: kiitän Häntä paljosta! Kiitän siitä, että Hän on kutsunut minut tehtävään. En ole tarpeeksi hyvä siihen, mutta silti Hän käyttää minua siinä. Kun kuulee, että joukko Pohjois-Koreaan palanneita uskovia saattaa piiloutua loppukesän öinä maissipelloille palvelemaan ja ylistämään Jumalaa tai hakeutua syvälle metsään jumalanpalvelukseen, saa voimaa jatkaa.”
Matthew: ”Olenko kiukutellut Jumalalle? En ikinä. En kertaakaan!”
Miksi työn jatkaminen on niin tärkeää?
Peter: ”Kaikista maailman maista kristittyjä vainotaan eniten juuri Pohjois-Koreassa. Heitä ahdistetaan koko ajan, mutta he katsovat Kristukseen ja rukoilevat Jumalaa. Emme saa lopettaa, ennen kuin epäjumalanpalvelus maassa lakkaa ja Jumalan kunnioitus ja ylistys täyttävät koko maan.”
Matthew: ”Toivon todella, että voisimme – jos Jumala suo – luoda maailmanlaajuisena kirkkona yhteydet Pohjois-Korean uskoviin. Uskon, että voimme auttaa. Uskon myös, että kun Jumalan aika on kypsä, Hän tulee käyttämään Pohjois-Korean uskovia rohkeina todistajina ja lähettiläinä myös muualla. Itse opettelen kulkemaan kentällä aikaisempien lähettien jalanjäljissä. Monet heistä on siepattu, toiset surmattu. Ajattelen heidän uskoneen Galatalaiskirjeen sanoin: ’Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.’ (Gal. 2:20.)”
Pohjois-Koreassa kristittyjä vainotaan maailman maista kaikkein eniten. Siksi on välttämätöntä, että muistamme rukoilla heidän puolestaan jatkuvasti ja hellittämättä. Se vahvistaa uskovia ja auttaa heitä pysymään uskollisina Jumalalle. Kuljetaan rukouksessa heidän kanssaan!
Emme saa lopettaa, ennen kuin epäjumalanpalvelus maassa lakkaa ja Jumalan kunnioitus ja ylistys täyttää maan.
