Joitakin kuukausia aiemmin vanhemmat olivat vieneet Eun Hyen ja hänen veljensä sedän luo ja lähteneet etsimään kadonnutta vanhinta tytärtä Kiinasta. Pian setä kuitenkin sanoi, ettei ruokaa riittänyt kaikille. Toisen oli lähdettävä. Eun Hye jätti pikkuveljensä sedän luo ja lähti kadulle ilman paikkaa minne mennä.
Ei toivoa, ei ketään, jonka kanssa puhua. Paitsi isoäidin Jumala. Voisiko tämä näkymätön Isä pelastaa hänet?
Muutaman viikon kuluttua poliisi pidätti hänet ja vei katulasten leirille. Parakeissa ei voinut peseytyä. Lapset olivat likaisia ja kärsivät loisista. Heitä kuoli joka päivä nälkään. Ruumiit raahattiin pois parakeista.
Ei vaihtoehtoja
Eun Hye jatkoi yksinäisiä rukoushetkiään haisevassa vessassa ja pyysi Jumalaa pelastamaan hänet. Kahden kuukauden kuluttua vartijat etsivät vapaaehtoisia keräämään pähkinöitä vuorilla kasvavista puista. Silloin hän kuuli sisällään äänen, jota ei tunnistanut: ”Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi.” Jotenkin hän tiesi, että tässä oli vastaus rukouksiin, ja hän liittyi mukaan. Vuorilla Eun Hyelle tarjoutui tilaisuus paeta.
Lopulta Eun Hye pääsi kotikaupunkiinsa. Hän etsi käsiinsä tuntemansa iäkkään pariskunnan. Heidän poikansa oli kuollut nälkään, eikä Eun Hye voinut jäädä kuin muutamaksi päiväksi. Hän rukoili jälleen Jumalan johdatusta.
Eräänä päivänä Eun Hyen olinpaikan tiennyt perhe otti yhteyttä kertoen, että isä ja veli ovat heidän luonaan. Hän sai kuulla, että äiti oli kristityn tädin luona Kiinassa ja sisaret siellä naimisissa.
Eun Hye oli rukoillut tietämättä, kuka oikein oli tämä Jumala, jota hän kutsui nimellä ”Hanonim” (Herra). Isä selitti sen vähän, minkä itse tiesi, ja kehotti pyytämään Häntä avuksi, jotta he pääsisivät turvallisesti takaisin Kiinaan ja perhe yhdistyisi. Näin myös tapahtui.
Kiina tuntui taivaalliselta, mutta se ei ole mikään paratiisi. Kaikki Pohjois-Korean pakolaiset ovat vaarassa jäädä kiinni ja joutua palautetuiksi. Joku ilmiantoi Eun Hyen perheen. Vanhemmat, veli ja hänet pidätettiin ja vietiin kiinalaiseen vankilaan palautettaviksi. Pohjois-Koreassa heidät vietiin pidätyskeskukseen.
Ihmeiden ketju
Pohjois-Korean terminologian mukaan Eun Hyen perheellä oli ”ongelmallisia poliittisia uskomuksia”. Sellaisia, joihin uudelleenkoulutus ei tehonnut. Perheen kohtalona oli hävitä jollekin leirille, jossa ainoat vaihtoehdot olivat työ tai kuolema.
Eun Hye oli rukoillut tietämättä, kuka oikein oli tämä Jumala, jota hän kutsui nimellä ”Hanonim”.
Mutta Eun Hyen vanhemmat eivät antaneet periksi. He rukoilivat aina, kun olivat tajuissaan. Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä. Eun Hye pääsi pois sellistä. Myös veli, isä ja äiti vapautettiin. Kukaan ei tiennyt, miten se oli mahdollista. Ainoa selitys oli Jumalan puuttuminen peliin.
Isä ja veli jäivät Eun Hyen luo asumaan, kun tytär ja äiti yrittivät jälleen pakoa Kiinaan.
Eun Hye pitää tauon. Olemme turvallisen asuintalon yhdeksännessä kerroksessa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Tässä ympäristössä hänen kertomuksensa kuulostaa epätodelliselta. Eun Hye on mitä viehättävin nainen. Elämän kovuus ja vastoinkäymiset eivät näy hänestä, mutta on kuin surun pilvi verhoaisi häntä. Hän ei halua paljastaa oikeaa nimeään vaan pyytää kutsumaan itseään Eun Hyeksi.
Vaadittiin kuitenkin vielä monta ihmettä, ennen kuin Eun Hye ja hänen äitinsä pääsivät turvaan Etelä-Koreaan. Perillä he ilmoittautuivat poliisille. Heidät vangittiin laittomina pakolaisina ja luovutettiin Etelä-Korean viranomaisille kuljetettavaksi Etelä-Koreaan. Vanhemmat sisaret tulivat perässä. Nyt Eun Hyen äiti, kaksi sisarta, tytär ja hän itse asuvat Etelä-Koreassa. Isä kuoli Pohjois-Koreassa ja veli on edelleen siellä. ”Rukoilemme hänen puolestaan joka päivä.”
Pohjois-Korea on vuonna 2019 World Watch -listan sijalla 1. Opendoors.fi/pohjois-korea
