Veli Sung-Eun* on hiljainen mies. Jotkut kuvailevat häntä vetäytyväksi. Toisten mielestä hän sulautuu vaivattomasti joukkoon. Hänen työssään nämä ovat hyviä ominaisuuksia.
Veli Sung-Eun on Open Doorsin kenttätyöntekijä, joka työskentelee pohjoiskorealaisten parissa eräässä naapurimaassa. Työ on niin vaarallista, ettemme voi kertoa hänen sijaintiaan. 90 prosenttia hänen työstään on pysyä huomaamattomana.
Mutta työstä on tullut yhä vaikeampaa. Sung-Eunin työalueella on maailman kehittynein väestönvalvontajärjestelmä, ja Pohjois-Korea lähettää jatkuvasti agentteja soluttautumaan loikkareita avustaviin verkostoihin.
Hiljakkoin agentit jäljittivät yhden Sung-Eunin tiimin jäsenen. Riski joutua pahoinpidellyksi, siepatuksi tai tapetuksi oli niin suuri, että hänen täytyi piiloutua. ”Se oli jännittävää aikaa meille kaikille”, Sung-Eun kertoo. ”Mutta koimme myös Jumalan johdatusta: Hän oli valmistanut tiimiläiselle pakoreitin ja paikan turvatalossa. Miehen perhe ei voinut heti seurata mukana, mutta Jumala suojeli myös heidän kotiaan. Myöhemmin he pääsivät jälleen yhteen, ja veljemme on jatkanut työtä toiselta alueelta käsin.”
”Tämä opetti minulle, että Jumala välittää tästä työstä ja suojelee niitä, jotka palvelevat Häntä”, Sung-Eun sanoo. ”Hän oli jo valmistanut kaiken, mitä tarvitsimme. Olemme usein todistaneet, miten Jumala ratkaisee tilanteita, joita ei voi ratkaista inhimillisin keinoin.”
Rakentamassa luottamusta vaarallisissa paikoissa
Sung-Eunilla on vastaus siihen, mikä työn tarkoitus on: ”Työmme keskittyy apua tarvitseviin pohjoiskorealaisiin, jotka ovat poissa kotoaan. Etsimme tällaisia ihmisiä ja työskentelemme heidän rinnallaan. Järjestämme huomaamattomia tapaamisia, joissa voimme kertoa heille evankeliumin. Kriisissä oleville tarjoamme paikan turvataloissamme sekä käytännön apua arkeen. Huolenpidosta kasvaa aitoja ihmissuhteita, ja monet tapaamistamme ihmisistä tulevat uskoon. Jotkut heistä palaavat lopulta takaisin ja vievät uskonsa mukanaan kotiin.”
Palvelutyössä olennaista on huomaamattomuus. Se tarkoittaa toisen ihmisen tapaamista tavalla, joka ei herätä epäilyksiä. Sung-Eunin ja muiden kenttätyöntekijöiden täytyy sulautua joukkoon. ”Pohjoiskorealaiset suhtautuvat epäluuloisesti lähes kaikkiin”, hän sanoo. ”Mitä lähempää heidän kotiseutujaan ihminen on, sitä todennäköisemmin he luottavat häneen. Paikallisten kautta toimiminen on elintärkeää, jotta pohjoiskorealainen tuntee olonsa turvallisemmaksi.”
Tapaamiset pidetään silti lyhyinä. ”Vaikka olisimme rakentaneet luottamuksen, on yhä mahdollista, että meitä tarkkaillaan, joten olemme varovaisia. Valvonta ja kristittyjen vaino kiristyvät, ja työtä tekevät ihmiset riskeeraavat henkensä.”
”Pohjoiskorealaiset suhtautuvat epäluuloisesti lähes kaikkiin.”
Varotoimien jälkeenkin Sung-Eunin toimintamahdollisuudet ovat rajalliset – sekä hänen oman turvallisuutensa että niiden ihmisten turvallisuuden vuoksi, joita hän yrittää auttaa.
”Vaikka haluaisimme kertoa evankeliumia ja ojentaa auttavan käden, usein emme yksinkertaisesti voi. Se turhauttaa ja painaa meitä”, hän selittää. ”Näitä esteitä ei voi voittaa pelkästään inhimillisin voimin, ja siksi työ riippuu rukouksesta enemmän kuin mistään muusta.”
”Saatan olla ensimmäinen ja viimeinen kristitty, jonka tämä ihminen kohtaa”
Rukousta tarvitaan joka hetki ja jokaisessa kohtaamisessa mutta erityisesti itse tapaamisten aikana. Tapaamiset ovat lyhyitä, ja kaikki riippuu niistä.
”Ryhdymme erityisiin varotoimiin joka kerta, kun meillä on mahdollisuus tavata pohjoiskorealainen, koska paljastuessaan tapaaminen voi olla heille hengenvaarallinen. Heidät voidaan lähettää poliittiselle vankileirille, joka on ankarin paikka, johon kukaan voi joutua. Siksi nämä tapaamiset ovat vain ihmisille, jotka ovat epätoivoisesti avun tarpeessa, ja useimmiten ne ovat hyvin lyhyitä”, Sung-Eun kertoo.
”Kenttätyöntekijän on oltava valmis kertomaan evankeliumi hyvin lyhyessä ajassa. Emme tiedä, saammeko mahdollisuuden tavata uudelleen, joten kerromme evankeliumin tietäen, että jokainen kohtaaminen voi olla viimeinen.”
Ei ole mitään muuta kuin Jeesus Kristus.
Veli Andreaksen, ”Jumalan salakuljettajan” ja Open Doorsin perustajan, sanat ovat tässä työssä ajankohtaisia: ”Ainoa vaihtoehtomme on kertoa evankeliumi tämä ajatus mielessä: ’Saatan olla ensimmäinen ja viimeinen kristitty, jonka tämä ihminen koskaan kohtaa.'”
”Kun lähestyy jokaista kohtaamista, käy selväksi, mitä täytyy kertoa. Ei ole mitään muuta kuin Jeesus Kristus”, Sung-Eun selittää.
Pohjoiskorealainen ei tule paikalle kuullakseen sitä, mitä hän ja muut kenttätyöntekijät palavasti haluavat kertoa. ”Aluksi he ovat hyvin varautuneita. He ovat tulleet vastahakoisesti ja vain siksi, että tarvitsevat apuamme”, Sung-Eun sanoo. ”Useimmat tulevat, koska tarvitsevat aineellista apua, eikä heillä ole muuta vaihtoehtoa. Mutta kun kerromme evankeliumin selkeästi, he näyttävät aistivan myös sen olevan työmme tarkoitus.”
Sung-Eunin mukaan kohtaamisissa tapahtuu jotain erityistä. ”Monet tapaamamme ihmiset ovat ihmetelleet: ’Miksi tämä ihminen on niin tosissaan halutessaan kertoa minulle jotain?’ He voivat olla pidättyväisiä, ja joskus he torjuvat meidät. Mutta ajan kuluessa Sana löytää heidän sydämiinsä. Kun he alkavat kuunnella ja ymmärtää kuulemaansa, voimme tuntea ilmapiirin muuttuvan.”
Raamatunkohdat, jotka ohjaavat työtä
Kaksi raamatunkohtaa kulkee Sung-Eunin mukana jokaiseen tapaamiseen. Ensimmäinen auttaa pitämään työn oikeissa mittasuhteissa.
”Ajattelen Johanneksen evankeliumin 21. lukua: ’Ruoki minun lampaitani, kaitse minun lampaitani.’ Minä autan näitä ihmisiä, mutta he eivät ole minun lampaitani. He ovat Herran lampaita. Hän uskoo heidät meidän hoitoomme ja toimii kauttamme. Siksi voin mennä tapaamiseen luottaen, että Herra itse tekee meille tien.”
Toinen kohta on vakavampi, ja se paljastaa jotain odottamatonta ihmisistä, joiden kanssa hän keskustelee. ”Toinen jae on Heprealaiskirje 9:27: ’Niin kuin ihmisten osana on kerran kuolla ja sen jälkeen tulla tuomiolle.’ Tämän jakeen yritän jakaa heille.”
Sung-Eun huomauttaa, että useimmat pohjoiskorealaiset eivät suhtaudu kuolemaan välinpitämättömästi. ”Tapaamani ihmiset kokevat, etteivät he nyt voi kuolla – ei siksi, että he pelkäisivät oman henkensä puolesta, vaan koska he ovat huolissaan perheistään. He lähtivät kotoaan ja tuntevat vastuuta löytää keinoja elättääkseen taakseen jättämänsä rakkaat. Siksi puhun heidän kanssaan kuolemasta ja kerron heille evankeliumin.”
Jumala kylvää siemeniä, ja eräänä päivänä ne kantavat hedelmää.
Koska jokainen tapaaminen on varmistettava ennen sen toteutumista, hetkeen liittyy oma painonsa. ”Emme voi tavata ketä tahansa pohjoiskorealaista, koska tapaaminen voi vaarantaa sekä heidät että kenttätyöntekijämme. Tarkistamme kaiken ensin”, Sung-Eun sanoo.
”Toteutunut tapaaminen on aina täynnä liikutusta ja kiitollisuutta. Ajattelemme, miten tämä arvokas mies tai nainen olisi voinut elää ja kuolla kuulematta koskaan evankeliumia maansa sortojärjestelmän ja ideologian vuoksi. Jumala antoi heille tämän mahdollisuuden. Noina hetkinä tunnen Jumalan toimivan minun kauttani. On kunnia saada todistaa näitä hetkiä Jumalan työssä.”
Yksi noista hetkistä oli kaste. ”Sain kerran mahdollisuuden kastaa kaksi nuorta pohjoiskorealaista”, Sung-Eun muistelee. ”Tunsin Jumalan läsnäolon voimakkaasti. Heitä oli koulutettu ja he olivat tutkineet Raamattua tarkoituksenaan jakaa oppimansa myöhemmin perheilleen. He antoivat elämänsä Jeesukselle. Tapaaminen antoi minulle toivoa siitä, että Jumalan valtakunta laajenee heidän kaltaistensa nuorten kautta. Tuossa karussa maassa Jumala kylvää siemeniä, ja jonakin päivänä ne kantavat hedelmää.”
”Maa näyttää pimeältä ja toivottomalta”, hän lisää, ”mutta Jumala valmistaa ihmisiä, jotka ovat kuin loistavia jalokiviä hänen silmissään. Kuinka kiitollinen olenkaan siitä. Monet salaiset kristityt tutkivat Sanaa pelottomasti: jos minut saadaan kiinni, ja jos kuolen, olkoon niin.”
Miten rukoilla?
Sung-Eun joutuu ottamaan riskejä, jotka kaikki eivät liity välittömiin vaaratilanteisiin. Jotkut ongelmat ovat hallinnollisia ja jatkuvia. ”Kentällä asuminen ja pysyminen on vaarallista ja riskialtista”, hän sanoo. ”Olen nähnyt, kuinka Jumala on auttanut viisumiasioideni järjestymisessä, mutta ne eivät ole vieläkään lopullisesti ratkenneet.”
Hänellä on meille viesti. ”Ensinnäkin, muistakaa, että pohjoiskorealaiset ovat veljiämme ja sisariamme Kristuksessa”, Sung-Eun sanoo. ”Olemme yhtä ruumista Herrassa. He ovat ihmisiä, joiden puolesta meitä kutsutaan rukoilemaan, ja meitä kutsutaan huolehtimaan heistä ja rakastamaan heitä. Emme näe omin silmin näitä vainon kokemuksia, mutta maanalainen seurakunta on todellinen. Kun kuulemme kristittyjen vainosta, kuka seisoo heidän rinnallaan, ellemme me, jotka jaamme saman uskon?”
”Tilanne voi vapaan maailman näkökulmasta vaikuttaa epätodelliselta. Mutta tämä on heidän todellisuutensa, ja se on paljon pahempi kuin useimmat meistä pystyvät kuvittelemaan. Vainon ankaruus lisääntyy päivä päivältä.”
Tämä on heidän todellisuutensa, ja se on paljon pahempi kuin useimmat meistä pystyvät kuvittelemaan.
Sung-Eun voi kertoa vain osan kaikesta siitä, mitä on nähnyt tai kuullut. Muuten ihmisten henki voisi vaarantua. ”Joskus yksityiskohtia on muutettava, emmekä voi antaa oikeita nimiä tai sijainteja. Mutta muistakaa, että näitä asioita Kristusta salaa seuraavat veljemme ja sisaremme kokevat juuri nyt. He tarvitsevat jatkuvasti tukeamme ja rukouksiamme.”
”Teidän rukouksienne ja tukenne ansiosta he voivat pysyä uskollisina ja kertoa Jeesuksesta, vaikkakin usein vain muutamalla sanalla. Haluan ilmaista sydämellisen kiitollisuuteni. Rukouksillanne ja tuellanne autatte suojelemaan heitä ja varjelemaan heidän elämäänsä.”
Miten rukoilla Sung-Eunin itsensä puolesta? ”Tunnen rukouksenne”, hän sanoo. ”Tiedämme rukousystävien tukevan meitä uskollisesti. Vaarallisina hetkinä olemme nähneet Jumalan järjestävän pakotien, palauttavan terveytemme ja suojelevan työtämme. Joka kerta hämmästymme siitä, kuinka uskollisesti te rukoilette puolestamme.”
”Jumala toimii ihmisten kautta”, hän jatkaa. ”Mutta vilpittömien, uskollisten, työlle omistautuvien ihmisten löytäminen ei ole helppoa. Tiedämme, että Jumala on valmistanut ihmisiä työskentelemään rinnallamme. Rukoilkaa, että hyviä ja uskollisia työntekijöitä sitoutuu tähän työhön ja että ne työntekijät, jotka Jumala on jo valmistanut, yhdistetään meihin, jotta voimme palvella yhä useampia salaisia kristittyjä.
Jumala toimii ihmisten kautta.
”Rukoilkaa, että Herra pitäisi kumppanimme ja työntekijämme turvassa, suojelisi heitä ja mahdollistaisi työn jatkumisen. Rukoilkaa, että kenttätiimi, Open Doorsin perhe sekä rukousystävät ja tukijat ympäri maailmaa yhdistyisivät. Toivoni on, että yhä useampi kokoontuu rukoilemaan vainotun seurakunnan puolesta.”
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
