Kusum on nuori intialainen nainen, joka iästään huolimatta on joutunut kestämään paljon. Vastoinkäymiset ja vainot ovat kuitenkin pientä Jumalan suuruuden edessä.

“Kun rauha, kuin virta, käy tielleni; kun surut, kuin meren aallot, pauhaavat; mikä ikinä minun osani, Sinä olet opettanut minua sanomaan: sieluni, kaikki on hyvin…” Näin lauletaan tunnetussa hymnissä.

Kusum, 27-vuotias leski Intiasta, ei tunne laulua, mutta hengittää sanoja. Kasvojen ilme on yhtä aikaa surun murtama ja silti päättäväinen.

Kaksi vuotta sitten Kusum menetti 5-vuotiaan poikansa. Muutamaa vuotta aiemmin hänestä oli tullut leski. Kylän asukkaat eivät aluksi antaneet hänen haudata poikaansa, koska Kusum on kristitty. Appi tuli usein hänen luokseen, seisoi kodin ulkopuolella kirves kädessään ja uhkasi hakata hänet kappaleiksi. “On sinun syysi, että poikani on kuollut! Hän kuoli sinun myrkyllisen uskosi tähden!” Kusum kykeni vain sulkeutumaan kotiinsa ja rukoilemaan.

Open Doors-kontaktit auttoivat Kusumia ja tukivat häntä taloudellisesti. Kun tapasimme hänet ensi kertaa, hän oli todella traumatisoitunut. Silti hän oli päättänyt seurata Jeesusta, vaikka se maksaisi hänen henkensä.

Jokin aika sitten tapasimme Kusumin uudelleen. Kun hän tuli huoneeseen, kaikki tuntui kirkastuvan. Kaikki tuossa pienessä naisessa oli täynnä kirkkautta.

 

 

Kuinka voit?
“Oikein hyvin. Olen iloinen tavatessani teidät jälleen. Viimeiset pari vuotta ovat olleet hyviä. Kohtaan yhä vastustusta ja vainoa mieheni omaisten taholta. Mutta en ole surullinen enkä masentunut. Kun he vainoavat, minä rukoilen. Rukous tekee minut vahvaksi ja tiedän, että puolestani rukoillaan.” 

Entä appesi? Uhkaako hän yhä henkeäsi?
“Joskus. Toissapäivänä hän tuli luokseni suuren kepin kanssa ja halusi lyödä minua. Olen surullinen hänen uhkauksistaan, mutta Jumala on antanut minulle rauhan. Pystyn jopa kohtaamaan appeni.”

Kusumin silmät täyttyvät kyynelistä. Ne muistuttavat hetkestä, jolloin ensimmäistä kertaa kohtasimme. Hän oli juuri menettänyt poikansa, eikä voinut ymmärtää tapahtunutta. Nyt kyyneleet eivät ole surun vaan ilon kyyneliä, koska tapaamme jälleen ja Jeesus on pitänyt hänestä huolta. 

Satuttaako appesi sinua?
“Hän ei koskaan tule lähelle. Joskus hän on päihtynyt, joskus vihan vallassa.” 

Onko hän ainoa, joka vainoaa sinua?
“Ei. Kaikki mieheni omaiset syyttävät minua. Muut kyläläiset eivät halua antaa minulle työtä. En voi työskennellä pelloilla. He kohtelevat minua kuin alempaan kastiin kuuluvaa. Sain työtä koulun keittäjänä, mutta hinduperheet tekivät valituksen ja minun piti irtisanoutua. Nyt olen saanut töitä koulun siivoojana. Mutta ihmiset valittavat jälleen ja ovat käskeneet minun lähteä. Onneksi äitini perhe tukee minua taloudellisesti aina kun tarvitsen apua. Näin Jumala pitää minusta huolen.” 

Etkö koskaan väsy tähän vastustukseen?
“En. Olen oikeastaan hyvin onnellinen. Vaikka mieheni ja poikani ovat kuolleet, olen rohkea Kristuksessa.”

 

 

Mikä tekee sinusta rohkean?
“Koska Jumala pitää huolta pienistäkin tarpeistani. Vaikka vaikeuksia tulisi lisää, Hän on vierelläni.”

Hän on siis vastannut rukouksiisi? Voitko antaa joitain esimerkkejä?
“Eräänä päivänä minulla oli ongelma nenäni kanssa. Se oli todella tuskallista, mutta en kertonut kenellekään. Meillä ei ollut tarpeeksi rahaa hoitoa varten. Menin vanhempieni luokse. Kykenin vain rukoilemaan ‘Herra, minulla ei ole yhtään rahaa. Mitä minun tulisi tehdä?’ Yhtäkkiä Jumala muistutti, että minulla oli tapana pitää rahaa tietyssä paikassa. Menin takaisin kotiin ja löysin sieltä 500 rupiaa. Palasin vanhempieni luokse ja iloitsimme yhdessä, että olin löytänyt rahaa!”

Mitä pojallesi kuuluu? Hän on nyt 11-vuotias?
“Hänelle kuuluu hyvää. Hän asuu ja käy koulua toisessa kylässä. Hän majoittuu kristillisessä sisäoppilaitoksessa. Tapasin hänet ennen tänne tuloa.”

Miksi lähetit hänet sisäoppilaitokseen?
“Kuten kerroin, kyläläiset kohtelevat minua yhä kaltoin. En halua poikani kuulevan sitä. Ja nyt hän saa hyvän koulutuksen.”

 

Vaino on siis edelleen voimakasta? Oletko koskaan harkinnut lähteväsi kylästä?
“Joskus haluan vain paeta. En halua lähteä kylästäni lopullisesti, mutta välillä minun täytyy päästä rauhalliseen paikkaan rukoilemaan. Kerron Jumalalle suruistani ja Hän lohduttaa minua. Hän sanoo: ‘Sinun ei tarvitse tuntea tällä tavoin. Minä olen kanssasi.’ Vahvistun aina hengessäni.”

Kuinka usein vetäydyt tuohon paikkaan?
“Aina kun minua haukutaan. Siellä saan aina rauhan. Jumala on todella parantanut minua rukouksen kautta.”

 

 

Kuinka Hän on parantanut sinua?
“Olin pitkään sairaana. En kyennyt nousemaan ylös ja syömään. Minulla oli verenvuotoa. Rukoilin Jumalaa: ‘Jos minulla on tällainen sairaus, en selviydy. Minulla ei ole työtä ja olen aivan yksin. Lääkärit eivät voi auttaa minua ja kukaan ei edes anna minulle vettä. Sinun täytyy parantaa minut.’ Puoli vuotta sitten kuukautiseni alkoivat uudelleen, säännöllisinä. Jumala on parantanut minut kaikista muista sairauksista, paitsi nenäongelmista. Rukoilen yhä tämän tilanteen puolesta.”

Kaksi vuotta sitten olit järkyttynyt 5-vuotiaan poikasi kuolemasta. Onko Jumala auttanut sinua toipumisessa?
“Kyllä, Jumala on lohduttanut minua paljon rukouksen kautta. Monet ovat ehdottaneet noituuskeinoja avuksi stressiin. En ole tehnyt niin. Rukoilin, rukoilin ja rukoilin, ja Jumala alkoi hitaasti parantaa minua henkisesti ja tunnetasolla.

Olen jopa todistanut apelleni: ‘Sinun täytyy uhrata eläimiä jumalillesi. Minä sen sijaan en ole tarjonnut edes yhtä kukkaa Jumalalleni, ja silti Hän pitää minusta huolen.’”

Kusumin toisen pojan hämmästyttävä usko

Entä 11-vuotias poikasi? Luottaako hän Jumalaan kuten sinä?
“Hän luottaa täysin Jumalaan. Viimeksi tavatessamme hän sanoi minulle: ‘Sinun ei tarvitse huolehtia mistään. Kun olen aikuinen, asumme yhdessä.’ Olin niin iloinen, kun hän sanoi niin.”

Hän siis haluaa huolehtia sinusta?
“Hän asuu kanssani loma-aikoina, ja varoitan häntä liikkumasta kylän pahojen poikien kanssa. Mutta hän sanoo minulle: ‘Äiti, menen kaikkien luokse. Kaikkien täytyy olla ystäviäni, jotta voin kertoa heille Jeesuksesta.’ ”

Kusumin ja Jeesuksen välinen yhteys

Kerro jotain hengellisistä tavoistasi, kuten Raamatun lukemisesta ja rukouksesta.
“Minulla ei ole Raamattua, koska en osaa lukea. Mutta minusta on tullut hyvin itsenäinen rukouksen kautta. Rukoilen jatkuvasti ja laulan aina työtä tehdessäni. Kun 5-vuotias poikani oli kuolemaisillaan, hän sanoi minulle: ‘Älä lopeta rukoilemista. Älä jätä menemättä rukouskokouksiin.’ Tämä rohkaisi minua valtavasti ja on pitänyt uskoani elossa.”

Mitkä muut asiat rohkaisevat sinua ja pitävät uskoasi yllä?
“Teidän tukenne. Jumala auttoi minua lähettämällä Open Doorsin kumppanin, joka tuli ostosten kanssa, kun minulla ei ollut mitään syötävää. Te olitte paikalla, kun tarvitsin apua. Olen todella kiitollinen.”

Pysy ajan tasalla

Tilaa tästä sähköpostiisi ajankohtaista tietoa Open Doorsin toiminnasta ja vainottujen kristittyjen tilanteesta maailmassa. Saat sähköpostiisi myös ajankohtaisia rukousaiheita noin kaksi kertaa kuukaudessa.

Kiitos tilauksesta!