Lehdet
18.06.2017

Yksi jumalanpalvelus ja Hannah sai uskon

Hannah kesti koetukset

Hannahin elämä muuttui täysin 15 vuotta sitten. Siihen tarvittiin vain yksi joulujumalanpalvelus. Päätöksellä jättää buddhalaisuus ja seurata Jeesusta oli kuitenkin hintansa.

Pienessä kirkossa on taivaansiniset seinät. Kirkon lattialla istuu nainen, jolla on kultaiset, sydämenmuotoiset korvakorut. Hän laulaa monien muiden naisten ja miesten kanssa ylistystä Jumalalle. Seurakunnan pastori säestää kitarallaan, ja äänet kaikuvat kirkon seinistä.

Nainen sanoo olleensa aina uskonnollinen. Hänellä oli aiemmin tapana herätä joka aamu ennen auringonnousua laittamaan ruokaa punakaapuisille munkeille, jotka kävelivät säännöllisesti hänen ovensa ohitse. Perheensä uskonnollisen perinteen mukaisesti hän kylvetti Buddhan patsaita, tarjoili ruokaa temppeleissä, mietiskeli ja opetteli ulkoa buddhalaisia rukouksia. Hänen perheensä harjoitti myös hindulaisuutta. Naisen esivanhemmat olivat olleet monessa sukupolvessa hartaan uskonnollisia ihmisiä, hänen vanhempansa kaikkein eniten.

Joululaulu muutti kaiken

Naisen nimi on Hannah. Hän tuli uskoon erään laulun kautta vuonna 2001. Hannah ystävystyi erään koulussa tapaamansa naisen kanssa, joka kutsui hänet kirkkoon. Aluksi hän oli vastahakoinen, mutta joulun aikoihin hän alkoi sääliä ystäväänsä, joka jaksoi toistaa kutsuaan sinnikkäästi. Lopulta hän otti kutsun vastaan.

”Älä tule kotiini”, Hannah sanoi ystävälleen. ”Tavataan kadulla ja mennään sitten kirkkoon.”

Hannah tiesi olevansa vaarallisella maaperällä, sillä hänen vanhempansa eivät hyväksyisi hänen osallistumistaan jumalanpalvelukseen. Kaikki hänen huolensa kuitenkin kaikkosivat, kun hän kuuli kuoron joululaulujen kantautuvan kirkon ikkunoista.
Laulussa sanottiin, että joulun aikaan Jeesukselle pitäisi antaa tilaa sydämessä. Hannah kuunteli kaunista säveltä, vakuuttui sanojen totuudesta ja antoi Jeesukselle koko sydämensä.

Kun Hannah palasi kotiin, kaikki oli muuttunut. Hän suuntasi suoraan Buddhan kuvien luokse ja siirsi ne kunniapaikoiltaan.

Jeesuksen seuraamisen hinta

Hannahissa tapahtui selvä muutos. Hän kävi sunnuntaijumalanpalvelusten lisäksi keskiviikkoisin rukouskokouksessa ja lauantaina avustamassa nuorteniltojen järjestämisessä. Hannah pyrki tekemään tämän kaiken salassa perheeltään, mutta hänen siskonsa pääsi jyvälle hänen tekemisistään ja kertoi äilleen. Silloin Hannah joutui kokemaan, mitä Jeesuksen seuraamisen maksaa.

Hannahin äiti pieksi hänet uskonsa takia. Hannahia hakkasivat samat kädet, jotka olivat tuudittaneet hänet lapsena uneen. Aina kun Hannahin sisko kanteli hänestä, äiti löi Hannahia tai kielsi häntä syömästä kotonaan. Hannah kuitenkin kesti. Hän yritti tuoda velipuolensa kirkkoon, mutta sillä kertaa heidän isänsä yllätti heidät. Isä kirosi heidät, pilkkasi heitä ja kielsi heitä enää menemästä kirkkoon. Toisella kertaa Hannahin isäkin hakkasi hänet.

Hannah kesti kahden vuoden ajan. Hän vilkuili olkansa yli aina kirkkoon mennessään varmistaakseen, ettei hänen äitinsä seurannut häntä ja ettei kukaan muu seurakunnassa vahingoittuisi hänen takiaan. Hannah kertoo: ”Eräänä päivänä siskoni tuli luokseni kiroamaan minua, mutta en reagoinut mitenkään. Siihen aikaan opetin pyhäkoulua kotonani ja sain tietää, että siskoni kuunteli salaa opetustani.”

”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra!”

Lopulta Hannah sai mahdollisuuden kutsua siskonsa kirkkoon ja kotiryhmäänsä. Yhteys ja laulaminen toivat hänen siskolleen suurta iloa. Vuonna 2004 myös Hannahin sisko tuli uskoon.

Palkka Jeesuksen seuraamisesta

Nykyään Hannahin äidin asenne on hiukan lieventynyt, ja Hannahin selässä ei ole enää ruhjeita ja haavoja. Hannahin äiti on jopa käynyt kirkossa. Hän ei vielä usko Jeesukseen, mutta yrittää ymmärtää tyttärensä uskoa. Vaikka Hannahin vanhemmat ovat aiheuttaneet hänelle paljon kärsimystä, hän on päättänyt antaa anteeksi:

”Ensin olin vihainen äidilleni. Myöhemmin ymmärsin, että Jeesusta itseäänkin piestiin, jotta me pelastuisimme. Sain Jumalalta voiman kestää kärsimykset. Annan äidilleni anteeksi, sillä hän haluaa vain minun parastani.”

Pienessä siniseinäisessä kirkossa Hannah ja kymmenkunta muuta istuvat ristin juurella. He laulavat kädet kohotettuina, päät painettuina ja sydämet avattuina Jumalalle.

Parin metrin päässä Hannahista on nainen, joka rukoilee itkien. Hän on Hannahin sisko – sama sisko, jonka kantelemisen takia Hannah sai ruhjeensa kauan sitten. Nyt hän on polvistuneena kirkon alttarin äärellä ja sanoo: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra!”