On vaikea kuvailla tilannetta, jossa syyrialaiset elivät ennen maanjäristystä. Arviolta 80 prosenttia maan kansalaisista eli köyhyysrajan alapuolella, ja ihmisillä oli vaikeuksia ruokkia lapsiaan. Maanjäristys oli katastrofi katastrofin päälle, sillä syyrialaiset ovat eläneet sodan keskellä jo lähes 12 vuotta.
Sandra Batyun ja hänen miehensä Vahe Kerdokia ovat kristitty pariskunta. Sandra kertoo, mitä tuona järkyttävänä maanantaina 6. helmikuuta 2023 tapahtui.
”Heräsin, kun yöllä satoi. Olin iloinen, että sähköt menivät päälle normaalisti eli puoleksi tunniksi kuuden tunnin aikana.”
Aleppossa monet hyödyntävät ne harvat hetket, kun sähköä on, myös keskellä yötä. Pyykkejä pestään ja puhelimia ladataan.
Sandra nousi sängystä pesemään pyykkiä. Vahe ja tytär Marian nukkuivat.
”Pakenimme rukoillen ja huutaen”
”Yhtäkkiä kaikki alkoi täristä. Luulin ensin, että se johtui omasta unen puutteestani.” Sandra ei aavistanut, että maa hänen jalkojensa alla liikkui.
”Marian pelästyi ja alkoi itkeä. Nuo hetket olivat kuin painajaista. On vaikea löytää sanoja kuvailemaan tilannetta.” Hän pitää pienen tauon, aivan kuin näkisi tilanteen mielessään.
”Vahe rukoili ääneen. Otimme tyttären ja pakenimme kotoa huutaen ja rukoillen. Lähdimme rakennuksesta paljain jaloin ja yöpuvuissa sateeseen”, Sandra kertoo.
Moni näki Aleppossa nälkää jo ennen maanjäristystä, joten seurakuntien tarjoama ruoka on erityisen tervetullutta.
Pian Vahe kuuli Armenian katolisen kirkon avanneen ovensa ihmisille ja vei perheensä sinne. Ensi hätään kirkko tarjosi suojan sateelta ja kylmältä, ja sitten alettiin kohdata ihmisten tarpeita, joita liittyi ruokaan, lämpöön, peittoihin ja patjoihin.
”Meidän on hyvä olla täällä, on lämmintä, sydämemme ovat täynnä lämpöä, ja ruoka on parempaa kuin mihin osalla olisi varaa kotona”, Vahe kuvailee kirkossa vallitsevaa tilannetta.
Koska moni näki Aleppossa nälkää jo ennen maanjäristystä, seurakuntien tarjoama ruoka on erityisen tervetullutta niille tuhansille ihmisille, jotka ovat tulleet kirkkoihin syömään yksinkertaisen aterian.
Uusi koti kirkossa
Sodan aikana Syyrian inflaatioprosentti kohosi kohoamistaan, ja kansainvälinen boikotti pahensi jo syvää talouskriisiä.
Inflaatiolla on suora vaikutus markkinatilanteeseen, ja nykyisellä vaihtokurssilla yksi Yhdysvaltain dollari on arvoltaan noin 7 000 Syyrian puntaa, kun sodan alussa se oli noin 50. Ruoan ja kaiken muun hinnat ovat nousseet.
Suurimmalle osalle syyrialaisista lihan tai jopa omenan ostaminen on vain haave.
Kirkko tarjoaa tällä hetkellä palveluja, joita moni syyrialainen tarvitsee selviytyäkseen.
”Täällä kirkossa saamme lihaa joka päivä, vaikka monilla ei ollut varaa siihen kotona ennen maanjäristystä. Uskon, että puolet ihmisistä on täällä siitäkin syystä”, Sandra lisää.
Talojen turvallisuutta valvotaan
Maanjäristyksen jälkeen Aleppoon perustettiin komiteoita, joiden tehtävänä on käydä ihmisten kodeissa tarkistamassa, onko niissä turvallista asua. Sandran ja Vahen kodissa käynyt komitea totesi, että talon halkeamat ovat vain pinnallisia eivätkä vaikuta turvallisuuteen.
”Jumalalle kiitos, talomme on asumiskelpoinen, eikä se ei ole vaarassa romahtaa. Mutta täällä meillä on ruokaa, lämpöä, turvapaikka maanjäristyksiltä ja uskovien yhteys”, Vahe toteaa.
Sandra puolestaan vastaa kysymykseen, jota en vielä ehtinyt edes esittää: ”Tulevaisuus on hämärän peitossa pelon, stressin ja kauhun vuoksi. Emme pysty edes ajattelemaan sitä.”
Rukoilethan Vahen, Sandran ja heidän tyttärensä puolesta sekä kaikkien niiden puolesta, jotka ovat vielä liian peloissaan palatakseen kotiin. Rukoile heille psyykkisten oireiden paranemista.
Rukoile, että seurakunta voisi jatkaa toimintaansa tehokkaana avun keskuksena suuren katastrofin jälkeen.
