Kuusi vuotta sitten Thiago* pakeni 13-vuotiaana sissien pakkovärväystä ja haki turvaa Open Doorsin Lasten keskukselta. Hän on saanut nähdä läheltä, miten Kolumbia on sittemmin noussut World Watch List -vainoraportin sijalta 50 jo sijalle 34.
Useimmat ihmiset eivät yhdistä Kolumbiaa vainottuihin kristittyihin. Monet kolumbialaiset kristityt kohtaavat kuitenkin syrjintää, uhkailuja ja hyökkäyksiä. Heitä häädetään kodeistaan ja heihin kohdistetaan väkivaltaa.
Toisinaan heitä joutuu jopa murhan kohteeksi kuten Mateon* tapauksessa. Hän oli nyt 19-vuotiaan Thiagon kaksoisveli.
Alttiina sortamiselle
Thiagon elämässä vainot ovat alkanet jo varhain. Ajan saatossa paikallisviranomaiset ovat sortaneet hänen kristittyä perhettään monin tavoin.
Koulussa Thiago joutui osallistumaan monenlaisiin hengellisiin perinteisiin ja rituaaleihin, jotka olivat täysin vastoin perheen uskomuksia. Thiagon onneksi yksi hänen tädeistään työskenteli kristillisessä koulussa, jossa Thiago ja veljensä Mateo alkoivat käydä.
Vaikka koulumatka oli pitkä, ei se haitannut, sillä pojat viihtyivät toistensa seurassa.
”Tätini halusi työskennellä siellä, jotta hän voisi osaltaan huolehtia siitä, että kristityt nuoret eivät harhautuisi kouluvuosinaan Jumalan sanasta,” Thiago muistelee.
Thiago ja veljensä olivat kiitollisia, että he saivat alkaa käydä koulussa, jossa heitä ei pakotettu ottamaan osaa vieraiden uskontojen rituaaleihin ja seremonioihin. Vaikka koulumatka oli pitkä, se ei haitannut, sillä pojat viihtyivät toistensa seurassa. Ilo ei kuitenkaan kestänyt pitkään.
Häirintä muuttuu vaaralliseksi
Kylän vanhimmisto eli capildo puuttui perheen elämään. Se päätti lopettaa Thiagon perheeltä valtion tuen, koska he eivät osallistuneet kyläläisten tavanomaisiin rituaaleihin. Mateolla ja Thiagolla ei ollut siksi muuta vaihtoehtoa, kuin jättää koulu kesken ja auttaa äitiään perheen elannon hankkimisessa.
”Pikkuveljemme oli vasta 1,5-vuotias, joten jonkun oli jäätävä kotiin hoitamaan häntä. Välillä minä hoidin häntä, välillä me lähdimme töihin Mateon kanssa kahdestaan ja äiti työskenteli kotona. Tätä jatkui pitkän aikaa”, Thiago muistaa.
Kiireestä huolimatta perhe pystyi käymään kirkossa säännöllisesti. Paikallisviranomaiset keksivät kuitenkin uusia tapoja hyökätä heitä vastaan.
Thiago matkusti 13 tuntia Lasten keskukseen aavistamatta, että se oli viimeinen kerta, kun hän näkisi kaksoisveljensä elossa.
“Kun kävelimme kylän poikki kirkolle, he kerääntyivät paikalle harjoittamaan noituutta, jättivät meille rituaaliesineitä tai lähettivät niitä meille kotiin”.
Häirintä muuttui päivittäisestä painostuksesta ja häirinnästä nopeasti väkivaltaisempaan suuntaan.
Eräänä päivänä Thiagon äiti ilmoitti, että capildon jäsenet kaappasivat Thiagon tädin ja serkun kristilliseltä koululta kuorma-auton kyytiin ja pakenivat. Täti oli kuitenkin onneksi onnistunut soittamaan ystävälleen, joka työskenteli poliisissa. Armeija sai ajoneuvon kiinni ja esti pahempaa tapahtumasta.
Turvaan Lasten keskukseen
Perhe totesi tässä vaiheessa, että lasten oli päästävä kotikylästä turvaan jonnekin muualle. Turvakotina ja kouluna toimivassa OD:n Lasten keskuksessa oli kuitenkin vain rajatusti paikkoja. Perheen oli tehtävä valinta, kumpi veljeksistä pääsisi turvaan.
Päätöksenä oli, että Thiago lähetettäisiin.
Thiago ei tietenkään halunnut olla erossa perheestään, mutta hänen äitinsä vakuutti hänet siitä, että tämä oli Jumalan antama mahdollisuus ja että Thiagon tulisi käyttää se. Tieto siitä, että hän saisi keskuksessa kuulla lisää Jumalasta auttoi Thiagoa lähtemään.
”Kun lähtöön oli enää viikko, vakuutin veljelleni, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Vaikka minun piti lähteä, saisin opiskella ja oppia lisää evankeliumista.”
Sitten Thiago lähti. Hän matkusti 13 tuntia El Caucan maakunnasta Lasten keskukseen aavistamatta, että se oli viimeinen kerta, kun hän näkisi kaksoisveljensä elossa.
Perheen raastava epätietoisuus
Mateo kaapattiin sissien toimesta pian sen jälkeen, kun Thiago saapui Lasten keskukseen. Pian veli kuitenkin päästettiin vapaaksi. Hänellä oli kotiin palatessaan pahaenteisiä tarinoita kerrottavanaan.
”Sissit sanoivat Mateolle, että koska hän katsoi kaappaajaansa silmiin, hän kuului nyt heille,” Thiago sanoo.
Sitten perheen painajainen paheni entisestään ja Mateo kaapattiin uudestaan. Eräänä sunnuntaina, kun Mateo oli yksin kotona, sissit etsivät hänet ja riistivät mukaansa. Äiti ei osannut aluksi aavistaa mitään kotiin palatessaan, sillä hän oletti Mateon lähteneen isovanhempiensa luokse.
Lasten keskuksella Thiago sai vihdoin kipeästi kaipaamaansa lohtua ja hengellistä tukea.
Kului kolme viikkoa eikä Mateosta kuulunut hiiskaustakaan.
“Kehotin äitiä tekemään rikosilmoituksen. Sanoin, että teen kaikkeni jäljittääkseni Mateon kännykän, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan, miten se tehdään,” Thiago muistelee.
Kun katoamisesta oli kulunut melkein kuukausi ja Thiagon äiti valvoi yhdessä muiden seurakuntalaisten kanssa, hän sai viestin, että Mateon ruumis oli löydetty.
Uhka šokin keskellä
Äidin ensireaktio oli lähteä varmistamaan asia välittömästi, mutta muut seurakunnan naiset muistuttivat häntä siitä, miten vaarallista olisi lähteä yön selkään. Kun äiti lopulta sai varmuuden, että ruumis todella kuului Mateolle, hän soitti Thiagolle.
”Minulla ei ollut varaa lähteä kotiin äidin luokse,” Thiago kertoo. ”Ainoa asia, mitä pystyin tekemään, oli odottaa joulukuuta, jos minulla silloin olisi mahdollisuus päästä kotiin.”
Lasten keskuksen lapsilla ei yleensä ole varaa vierailla kotona perheen luona kuin korkeintaan jouluna. Thiagon onneksi yksi keskuksen työntekijöistä otti asiakseen kyyditä hänet äitinsä ja perheensä luokse.
Thiago unelmoi hyödyntävänsä teollisuussuunnittelijan koulutustaan kirkkonsa ja yhteisönsä hyväksi sekä kristillisen jalkapallokoulun perustamisesta.
Surusta huolimatta Thiago iloitsi siitä, että sai nähdä äitinsä, mutta sekin ilo pian riistettiin häneltä. Thiagon eno, joka oli vahtimassa Mateon arkkua, kuuli sissien keskustelevan siitä, kuinka he tarvitsisivat jonkun Mateon tilalle. Eno ymmärsi pian, että tuo ”joku” oli Thiago.
Keskuksen työntekijä lähti viemään Thiagoa kiireesti takaisin keskukselle. Siellä hän sai vihdoin kipeästi kaipaamaansa lohtua ja hengellistä tukea. Hänen ajatuksensa olivat kuitenkin äidissä, joka jäi ypöyksin tilanteen keskelle.
Tie anteeksiantoon
Vähitellen Thiagon sydän alkoi eheytyä kaikesta tapahtuneesta. Hän on päässyt siihen pisteeseen, että on onnistunut päästämään irti vihastaan.
”Tahtoisin kertoa vainoajilleni, että annan heille kaikesta huolimatta anteeksi. En kanna kaunaa. Ajattelen, että he eivät ehkä ymmärtäneet, mitä heidän tekonsa todella merkitsivät, eivätkä ajatelleet niiden seurauksia.”
Open Doors on auttanut häntä saamaan opiskelu- ja työmahdollisuuksia. Hän unelmoi hyödyntävänsä teollisuussuunnittelijan koulutustaan kirkkonsa ja yhteisönsä hyväksi Caucassa. Toisena unelmana hänellä on kristillinen jalkapallokoulu.
Samalla tavoin kuin Jumala toimi Paavalin elämässä, Hän voi edelleen tehdä ihmeitä vainoajien elämässä.
Thiago
Thiagon ja Mateon tarina on vain yksi monien muiden samankaltaisten tarinoiden joukossa. Kristityt ympäri Kolumbian kohtaavat vainoa ja toisinaan usko Jumalaan merkitsee kuolemaa.
Esteistä huolimatta Thiagon usko on ollut horjumatonta. Hänen osoittamansa toivo ja halu antaa anteeksi ovat todiste kristittyjen voimasta ja kestäväisyydestä vainon ja vaikeuksien keskellä.
Thiagon rukousaiheita
Thiago kehoittaa muita kristittyjä pitämään kiinni uskostaan ja keskittämään elämänsä rukouksen ympärille. Tässä muutamia rukousaiheita:
- Rukoile aseistettujen ryhmien puolesta, sillä pakkovärväystä tapahtuu paljon. ”Samalla tavoin kuin Jumala toimi Paavalin elämässä, Hän voi tehdä ihmeitä näiden vainoajien elämässä ja saada värväyksen loppumaan”, Thiago sanoo.
- Rukoile, että Lasten Keskus voisi ottaa vastaan yhä enemmän lapsia, jotka kärsivät samoja koettelemuksia kuin Thiago perheineen. Muista erityisesti tilanteita, joissa perheen pitää tehdä äärimmäisen tuskallinen valinta siitä, kuka lapsista pääsee turvaan.
- Pyydä, että Jumala antaa keskuksen kasvaa ja yhä useammat ihmiset saavat sydämelleen tukea tätä elintärkeää toimintaa Kolumbiassa.
