Uhkauksista ja pakkosiirtolaisuudesta huolimatta lähetystyöntekijäperhe kertoo Jeesuksesta. He asuvat yhdellä Meksikon vihamielisimmistä alueista, jota hallitsee järjestäytynyt rikollisuus.
Jalkapallokenttä on tyhjä. Vain Jeremías* ja hänen poikansa Josías*, 13, seisovat siellä. He pelaavat lähes joka iltapäivä.
”Tulemme tänne, jotta hän saa muuta ajateltavaa”, Jeremías sanoo pitäen silmällä poikaansa. Heidän paettuaan kodistaan Josíaksen on ollut vaikea saada ystäviä.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun heidän on täytynyt jättää kaikki taakseen.
”He pitävät meitä ongelmana, koska opetamme ihmisiä palvelemaan Jumalaa emmekä heitä”, Jeremías sanoo.
Joulukuussa 2023 kartellien ryhmittymä uhkasi koko yhteisöä pyrkiessään valtaan. Yli 10 000 ihmistä pakeni.
Toisenlainen kutsumus
Jeremías pelasi aikoinaan puoliammattilaisjalkapalloa.
”Pelasin lähes yhdeksän vuotta, kunnes Jumala kutsui minut”, hän sanoo.
Jeremías teki vaimonsa kanssa sopimuksen. Jos hän voittaisi mestaruuden ja tulisi parhaaksi maalintekijäksi, hän lopettaisi. Niin kävi. Hän piti lupauksensa, mutta tunsi olevansa eksyksissä.
Raamattukoulussa hän kuuli Meksikossa olevista paikoista, joissa Jeesus oli yhä tuntematon. Jeremías ja hänen vaimonsa tunsivat Jumalan kutsun ja päättivät lähteä.
”Tietenkin meillä oli epäilyksiä. Mietimme: ’Miten tulemme toimeen?’ Mutta Herra muistutti meitä, että jos tottelemme Häntä, Hän on uskollinen ja antaa kaiken, mitä tarvitsemme.”
Ensin torjuttuja, sitten vastaanotettuja
Vuonna 2020 he muuttivat alkuperäiskansojen yhteisöön Chiapasissa. He olivat ensimmäiset lähetystyöntekijät siellä.
”Se oli sulkeutunut yhteisö. He eivät antaneet meidän asua siellä. Asuimme kahden ja puolen tunnin matkan päässä.”
Silti he palasivat sinne joka viikonloppu ja auttoivat, miten pystyivät.
Ajan myötä jokin muuttui. Jeremías ja hänen perheensä löysivät käytännöllisiä tapoja luoda yhteyttä. He auttoivat maanviljelyssä ja kuljetuksissa. Yhden tällaisen matkan aikana hän rukoili kovissa kivuissa olevan naisen puolesta. Ja nainen parantui.
”Siitä päivästä lähtien kipu ei koskaan palannut. Hän ja hänen perheensä tulivat uskoon.”
Sana levisi, ja muutkin halusivat innokkaasti kuulla Jeesuksesta.
Vaino saapuu
Kolmen vuoden jälkeen rikollisryhmät ottivat vallan.
Ensimmäistä kertaa Jeremíaksen perhe näki aseistettuja miehiä. Nämä liikkuivat yhteisön alueella ja pakottivat miehiä työskentelemään heille. Jeremías varoitti heitä: ”Ette voi palvella kahta herraa.”
Kun jotkut kieltäytyivät liittymästä ryhmään – Jeremías ja hänen poikansa mukaan lukien – uhkauksia alkoi tulla. Aseistetut miehet suunnittelivat miesten ja poikien sieppaamista.
”Pakenimme sinä yönä”, hän muistelee.
Hänen nuorempi poikansa oli hyvin sairas. Silti he juoksivat.
”Ajattelin, että hän kuolisi sinä yönä kylmään, mutta silti päätimme lähteä, muuten me kaikki olisimme kuolleet.”
Sinä yönä Jeremías todisti Jumalan voimaa. He piiloutuivat kahvipuiden alle eivätkä tunteneet kylmää, vaikka aamulla ruoho oli täysin märkä.
”Oli kuin olisimme olleet kuplan sisällä. Poikani lakkasi myös yskimästä. Jumala pelasti meidät sinä yönä.”
Paluu vaarojen keskelle
Kolme viikkoa myöhemmin he palasivat. Aseistetut tarkastuspisteet olivat yhä paikoillaan. Jeremías pelkäsi, mutta hän tunsi Jumalan kehottavan häntä toimimaan. Hän jakoi evankeliumilehtisiä jopa aseistautuneille miehille.
”Monet heistä olivat siellä pakotettuina. He tarvitsivat pilkahduksen Jumalasta.”
Ovet avautuivat jälleen. He jakoivat evankeliumia useille perheille ja laittomilla tarkastuspisteillä työskenteleville miehille.
Joulukuussa 2023 alkoi levitä huhuja uudesta hyökkäyksestä. Jeremíaksen perhe päätti kuitenkin jäädä. Yksitoista päivää he rukoilivat ja rohkaisivat muita.
”He eivät ymmärtäneet, miksi meillä oli rauha, kunnes jaoimme heille evankeliumin. Monet ottivat Jeesuksen vastaan noina päivinä.”
Sitten hyökkäys tuli.
Sinä yönä he kuulivat askeleita, ovien murtamista ja ihmisten huutoja.
”Rukoilimme koko yön.”
Aamulla Jeremías ja hänen perheensä olivat kylän ainoat asukkaat. He pakenivat jälleen, tällä kertaa lopullisesti.
Kaiken jättäminen taakse
Josías muistaa sen yön.
”Pelkäsin, että pahat miehet veisivät isäni”, hän sanoo. ”Ehdin pakata vain vähän vaatteita ja hunajaa pikkuveljelleni, koska tiesin, että hän tarvitsisi sitä.”
Ystävien jättäminen oli vaikeinta.
”He olivat aluksi kovia ja vaikeita”, Josías sanoo. Ajan myötä he kuitenkin muuttuivat. Heistä tuli ystäviä sen jälkeen, kun he kohtasivat Jeesuksen. ”Oli vaikeaa jättää heidät.”
Jeremías jätti taakseen myös jalkapallopalkinnot ja valokuvat. Eniten sattui kuitenkin ihmisten jättäminen. Silloinkin Jumala muistutti häntä Johanneksen evankeliumin jakeesta 4:37: ”Toinen kylvää ja toinen korjaa.”
”Rukoilemme, että Herra lähettäisi lisää työntekijöitä jatkamaan palvelutyötään siellä”, hän lisää.
Uusia mahdollisuuksia
Muutamaa kuukautta myöhemmin Open Doors sai tietää Jeremíaksen perheen tilanteesta ja auttoi heitä aloittamaan alusta.
”Pystyimme hankkimaan perustarpeita uuteen kotiimme, kuten lieden, huonekaluja ja kaasuputken”, Jeremías sanoo.
Hänelle merkittävin tuki oli hengellistä. Vahvana läpi myrskyn -koulutuksen (Standing Strong Through the Storm, SSTS) kautta perhe alkoi eheytyä ja ymmärtää vainoa syvemmin.
”Ymmärsin, että riippuvuus Jumalasta tekee ihmisestä järkkymättömän”, hän sanoo. ”Kun toimii pelon vallassa, tekee vääriä päätöksiä.”
Yhä pelissä mukana
Nykyään he elävät edelleen kartellien vaikutuspiirissä olevilla alueilla.
”Niitä on lähes kaikkialla, mutta Jumala on voimakkaampi”, Jeremías sanoo.
Heidän lapsensa kohtaavat yhä torjuntaa.
”Eräs naapuri kielsi lapsiaan leikkimästä meidän lastemme kanssa”, hän muistelee. ”Sanon lapsillemme: jonain päivänä, kun yhteisö antautuu Jeesukselle, teillä on runsaasti ystäviä.”
Siitä huolimatta he rukoilevat yhteisön puolesta.
”Järjestäytynyt rikollisuus vei meiltä kaiken… mutta Jeesus rakastaa näitä ihmisiä, ja heidän täytyy saada kuulla Hänestä.”
Jeremías toimii nykyään Vahvana läpi myrskyn -kouluttajana. Hän matkustaa vaimonsa kanssa vahvistamaan muita vainottuja kristittyjä.
”Jaan todistukseni ja muistutan heitä, että Jumala voi siunata meitä missä tahansa olemme, kunhan tottelemme.”
Kutsu rukoukseen
”Se on kuin jalkapallo-ottelun alku”, hän sanoo. ”Jumalalla on hyvät suunnitelmat, ja Hän toteuttaa ne.”
Vuodesta 2020 lähtien vähintään 6 899 kristittyä on joutunut vainon kohteeksi Meksikossa. Se riittäisi täyttämään kaikki kesän 2026 jalkapallon MM-kisoissa pelanneet joukkueet yli viisi kertaa. Jeremías pyytää rukousta:
”Rukoilkaa hengellistä ja fyysistä voimaa. Älköön liekki sammuuko. Jatkukoon Jumalan työ vainosta huolimatta.”
