Suri varttui iranilaisessa muslimiperheessä. Hänen isänsä sai sydänkohtauksen samana päivänä, jona tyttö syntyi. Isän heikkenevän terveyden myötä perhettä kohtasivat taloushuolet. He syyttivät kaikista vastoinkäymisistä Suria. Hänen sisaruksensa kohtelivat häntä usein kaltoin ja halveksien, mikä teki hänen lapsuus- ja nuoruusvuosistaan hyvin raskaita.
Kun Suri oli 16-vuotias, hänen isänsä kuoli. Surun keskellä elämäntuska tuntui ylitsepääsemättömältä. Silloin alkoi Surin paini islamin jumalan kanssa. ”Vihasin Jumalaa, enkä edes tiennyt, onko hän olemassa”, Suri kuvaa. Hän oli niin epätoivoinen, että itsemurha tuntui ainoalta ratkaisulta. Mutta ennen kuin tyttö yritti päättää elämänsä, hän lausui hätäisen rukouksen: ”Jumala, jos olet todellinen, näytä minulle, että olet olemassa ja välität minusta!”
Seuraavana päivänä Suri meni ilmaisutaidon kurssille ystävänsä Elnazin kanssa, josta oli tullut kristitty vain paria päivää aiemmin. Elnaz oli innokas kertomaan ystävälleen siitä anteeksiantamuksesta ja toivosta, jonka hän oli löytänyt Jeesuksessa. Sinä iltana myös Suri päätti antaa elämänsä Jeesukselle. Hän löysi Raamatun Jumalasta vastauksen kysymyksiinsä, ehdottoman rakkauden ja toivon. Jumala oli kuullut hänen rukouksensa.
Suri joutui pitämään uskonsa salassa. Naisen päätös seurata Jeesusta asetti vaaraan myös hänen perheenjäsentensä elämän. Iranin salainen poliisi tarvitsi vain vihjeen kristillisestä toiminnasta ottaakseen sen tarkkailtavaksi ja salakuuntelun kohteeksi.
Suri liittyi maanalaiseen kirkkoon. Myöhemmin hänestä tuli yksi sen johtajista. Sitten yhtenä iltana noin 30 poliisia syöksyi sisään kotikirkon jumalanpalvelukseen huutaen: ”Kaikki alas lattialle!” He pidättivät Surin ja toiset johtajat.
Poliisiviranomaiset uhkailivat Suria ja nimittivät häntä Iranin viholliseksi. He pitivät Suria vankilassa ja kuulustelivat häntä kahden viikon ajan. Poliisi teki myös ratsian Surin kotiin. Hänen äitinsä joutui useita kertoja poliisien ahdistelemaksi. Vapauduttuaan Suri meni kotiin tapaamaan äitiään. Hänen äitinsä katsoi häneen ja sanoi: ”Ennen vihasit jumalaa. Miten on mahdollista, että nyt haluat mennä vankilaan hänen vuokseen?” Myöhemmin Surin äidistäkin tuli kristitty.
Surin oli lähdettävä nopeasti Iranista välttääkseen uudelleen pidätetyksi joutumista ja pitempää vankilatuomiota. Hän onnistui pakenemaan ystäviensä avustuksella. Nyt Suri asuu turvallisessa paikassa. Jumala käyttää häntä edelleen evankeliumin julistamisessa iranilaisille. Nainen työskentelee puhelinneuvojana kristillisessä puhelinpalvelussa, joka välitetään Iraniin.
Iranissa on yhä enemmän toivottomuutta – Viimeisten tilastojen mukaan maassa tekee itsemurhan yli 13 ihmistä päivässä. Mutta siellä on avauduttu myös evankeliumille. Suri puhuu päivittäin musliminuorille, ahdistuneille vaimoille, epätoivoisille etsijöille ja salaisille uskoville, jotka tavitsevat neuvoja ja rukouksia. Hän kertoo omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea Jeesuksen rakkaudesta ihmisille, jotka epätoivoisesti haluavat oppia tuntemaan totuuden.
Iranilaiset ottavat suuren riskin soittaessaan puhelinpalveluun. He ovat kuitenkin valmiita siihen. ”Ihmiset etsivät vastauksia. He etsivät Jumalaa. Ainoastaan hänen kanssaan he voivat tuntea sen rauhan, jota he ovat aina etsineet”, Suri toteaa.
