Iranilaiset kristityt kertovat vankiloissa olevien kristittyjen tilanteesta, internet-sulun purkamisen tuomasta toivosta ja siitä, miten Jumala toimii vaikeuksien keskellä.

Yli neljän vuosikymmenen ajan Iranin hallinto on käyttänyt pelkoa, vangitsemisia ja teloituksia vaientaakseen opposition ja pelotellakseen uskonnollisia vähemmistöjä, mukaan lukien kristittyjä.

Article18-järjestön mukaan vähintään kahdeksan kristittyä on surmattu uskonsa vuoksi Iranissa viimeisten 40 vuoden aikana. Monet muut ovat joutuneet pidätetyiksi, kidutetuiksi ja kärsimään pitkiä vankeustuomioita pelkästään siksi, että he ovat harjoittaneet kristinuskoa tai osallistuneet kotikirkkojen toimintaan.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan hallinto käyttää teloituksia ja ankaria rangaistuksia yhä enemmän paitsi kontrollin välineenä, myös pelotteena, jolla kansalaisia varoitetaan toisinajattelusta, mielenosoituksista ja uskonnon vaihtamisesta. Hallitus pyrkii tarkkailemaan jokaista elämän osa-aluetta varmistaakseen, etteivät iranilaiset ylitä tarkoin asetettuja rajoja.

Hoda* oli kotikirkkojen verkoston johtaja Iranissa, mutta hänet pidätettiin pian sen jälkeen, kun maanalaisessa seurakunnassa oli vietetty joulujuhlaa. Pidätyksen jälkeen hänet vietiin yhteen maan pahamaineisimmista vankiloista, jossa hän kärsi pitkän tuomion.

”Ne päivät olivat elämäni raskaimpia hetkiä. Minut laitettiin eristysselliin, ja kannoin epävarmuuden raskasta taakkaa joka ikinen päivä. Viranomaiset olivat keränneet lukuisia syytöksiä ja asiakirjoja minua vastaan, ja painostus oli äärimmäistä. Toisinaan uskoin todella, että elämäni voisi päättyä siihen”, hän kertoo.

”Siinä pienessä vankilasellissä pelko kolkutti jatkuvasti sydämeni ovelle”, Hoda muistelee. ”Monet kysymykset pyörivät mielessäni: Mitä minulle tapahtuu? Näenkö koskaan enää perhettäni? Onko tämä tarinani loppu? Mutta juuri siellä, heikkoudessa, hiljaisuudessa ja kärsimyksessä, kohtasin Jumalan syvemmin kuin koskaan aiemmin.”

Käynnissä oleva Iranin sota on monin tavoin pahentanut kristittyjen olosuhteita. Iranilaiset vangit ovat raportoineet olosuhteiden heikentyneen pommitusten vuoksi. Erään pahamaineisen vankilan raporttien mukaan ruoan ja lääkkeiden jakelu loppui lähes kokonaan. Itse asiassa tulitauon aikana Iranin maanalaisten kristittyjen yhteisöihin kohdistuva painostus voimistui.

Ahmad* on muslimitaustainen kristitty, joka asuu Koillis-Iranissa. Hän kertoi hiljattain: ”Tulitaukokauden aikana kristittyihin kohdistuvat turvallisuusviranomaisten iskut lisääntyivät, mikä on tehnyt kristittyjen kokoontumisesta, yhteydenpidosta ja keskinäisestä tukemisesta vaarallista.”

Yhteiskunnassa, jossa epäviralliset yhteydenpitoverkostot tarjoavat usein henkistä ja hengellistä selviytymistukea, eristäytymisellä on syvät psykologiset seuraukset. Se on lisäpainetta useimpien iranilaisten kokemaan äärimmäiseen hätään.

Takaisin verkossa mutta yhä vaarassa

Lisäksi Iranin hallinto on pyrkinyt käyttämään valtaansa internet-sulun avulla, joka on ollut voimassa sodan alusta lähtien. Sulku hellitti alkukesästä, ja monet iranilaiset palasivat varovaisesti digitaaliseen maailmaan.

Osa kuitenkin pelkää, että tiukempi valvonta ja uudet verkkovalvontajärjestelmät seuraavat kansalaisia entistä tarkemmin. Analyytikot ja aktivistit varoittavat, että viranomaiset saattavat jatkaa siirtymistä kohti tiukasti rajoitettua kansallista intranetiä, joka eristää iranilaiset avoimesta globaalista verkosta.

Iranilaisille muslimitaustaisille kristityille ja maanalaisille kotiseurakunnille palautettu internetyhteys oli kauan odotettu mahdollisuus olla yhteydessä muihin kristittyihin rajojen ulkopuolella.

Sulun aikana kristityt olivat eristettyinä ulkomailla olevista pastoreista, verkkojumalanpalveluksista, Raamatun opetuksesta ja nuorten kristittyjen tukemiseen tarkoitetuista kursseista.

Monet hengellisen työn tekijät kertoivat menettäneensä lähes kaiken yhteydenpidon maan sisällä oleviin kristittyihin. Rahab*, iranilainen kristitty nainen, kuvaili tunteita, joita yhteyden saaminen ulkomaailmaan pitkien rajoitetun pääsyn kuukausien jälkeen herätti.

”Se oli iloa”, hän sanoo. ”Pystyin löytämään ja katsomaan saarnan farsin kielellä sosiaalisen median kautta. Tunsin heränneeni elämään. Voin tavoittaa muita kristittyjä ja tietää, mitä veljilleni ja sisarilleni kuuluu.”

Afshin*, iranilainen seurakunnanjohtaja, kuvaili sitä henkistä tuhoa, jonka monet kokivat sodan, internet-sulun ja aiemmin tänä vuonna Iranin hallitusta vastaan levinneiden laajojen mielenosoitusten aiheuttaman levottomuuden aikana.

”Ihmisten joukkomurhat tammikuussa ja internet-sulku toivat valtavan masennusaallon”, Afshin kertoo ja lisää, että sulku voimisti kansallista eristäytymisen tunnetta. Perheet menettivät yhteyden läheisiinsä, yhteisöt hajaantuivat, ja monet kristityt jäivät ilman hengellistä tukea ja yhteyttä toisiin uskoviin.

Kesän alussa internet-yhteys palasi rajoitettuna, ja kristityt pääsivät jälleen olemaan yhteydessä hengellisen työn tekijöihin ja kristittyihin ympäri maailmaa. Heidän on kuitenkin edelleen oltava viisaita ja varovaisia. Jos he jäävät kiinni kristillisen materiaalin käyttämisestä, se voi olla vaarallista.

Lisäksi Afshin sanoo, että verkkoyhteyden rajoitusten poistaminen ei voi parantaa syvempää kipua, joka vaivaa kansaa. ”Palaaminen verkkoon oli tilapäistä lääkettä”, hän selittää. ”Iranin kansan suru on kuitenkin tätä syvempi. Vain Jumala voi vapauttaa iranilaiset ja antaa heille todellisen toivon ja ilon.”

”Jumala ei ole antanut meille pelon henkeä”

Afshinin sanat muistuttavat voimakkaasti siitä, että sodan, epävarmuuden ja vaaran keskellä Jumala ei jätä kansaansa.

Vankilassa ollessaan Hoda oivalsi, ettei Jumala ole kanssamme vain voiton hetkinä. Hän on kanssamme myös vankilaselleissä, kyynelissä, epävarmuudessa ja kärsimyksessä.

”Jumalan läsnäolo tuli minulle todelliseksi tavalla, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut”, hän sanoo. ”Kun kaikki ympärilläni järkkyi, Hän pysyi uskollisena ja horjumattomana.”

Eräs Raamatun jae, josta tuli kuin tuli hänen sydämelleen, oli 2. Tim. 1:7: ”Jumala ei ole antanut meille pelon henkeä…” ”Jumala antoi minulle voimaa, kun omat voimani olivat lopussa: voimaa kestää yksi päivä lisää, voimaa rukoilla murtuneena ja voimaa uskoa silloinkin, kun olosuhteet näyttivät mahdottomilta.”

Tälläkin hetkellä Iranissa on paljon kristittyjä, jotka ovat pidätettyinä, vankilassa, eristyksissä ja elävät jatkuvan vaaran alla. Sota ei ole muuttanut sitä todellisuutta, että Jeesuksen seuraaminen on iranilaisille vaarallista. Hallinto on yhä vallassa, eikä kukaan tiedä varmasti, mitä tulevaisuus tuo.

Yhdessä rukouksessa voimme nostaa iranilaiset veljemme ja sisaremme Jumalan eteen ja pyytää häneltä voimaa, oikeudenmukaisuutta ja ihmeitä tietäen, että kuten Hoda koki pimeässä vankilasellissä, Jumala ei koskaan jätä eikä hylkää heitä.

Rukoile

• Rukoile suojelusta, rohkeutta ja kestävyyttä Iranin kristityille, jotka kohtaavat vainoa, vangitsemista ja uhkauksia uskonsa vuoksi.
• Rukoile vankien puolesta, jotka kärsivät eristyssellissä ja vaikeissa olosuhteissa. Pyydä, että he saisivat kokea Jumalan rauhan, voiman ja läsnäolon synkimpinä hetkinä.
• Rukoile, ettei pelko ja painostus Iranissa vaientaisi seurakuntaa, vaan että kristityt pysyisivät lujina uskossaan ja jakaisivat Kristuksen toivoa rohkeasti ja viisaasti.
• Rukoile vangittujen kristittyjen perheiden puolesta, että Jumala lohduttaisi heitä, huolehtisi heidän tarpeistaan ja yhdistäisi heidät jälleen rakkaidensa kanssa turvassa ja vapaudessa.
• Rukoile kristittyjen puolesta, jotka joutuivat eristyksiin ja yksinäisyyteen internet-sulun aikana. Pyydä Jumalaa kohottamaan heidän sydämiään ja tarjoamaan turvallisia tapoja olla yhteydessä ulkomaailmaan.
• Rukoile Iranin viranomaisten ja johtajien puolesta, että heidän sydämensä muuttuisivat, ihmisoikeusloukkaukset loppuisivat ja oikeudenmukaisuus, armo ja uskonnonvapaus voittaisivat tässä maassa.
• Rukoile sodan loppumista.