”Vaivannäkösi ei ole turha. Siunaus seuraa askeleitasi.” Nämä ajatukset rohkaisevat Rabin Karkia aina, kun hän lähtee vaaralliselle matkalle palvelemaan Jumalan seurakuntaa. Hän on toiminut Open Doorsin kumppanina Nepalin vainottujen kristittyjen parissa viiden vuoden ajan.
Rabinin työ on fyysisesti haastavaa ja usein vaarallista. Hän joutuu jättämään perheensä useiksi päiviksi ja liikkumaan vaikeakulkuisessa maastossa päästäkseen avun tarpeessa olevien ihmisten luo. OD:n kumppanina hän on kuitenkin sitoutunut palvelemaan mahdollisimman monia kristittyjä: hän opettaa heille Raamattua ja auttaa heitä arjen haasteissa.
”Hindulaisuutta pidetään Nepalissa kansallisuskontona. Siksi kristittyjä ja muita uskonnollisia vähemmistöjä vainotaan. Heitä vainoavat niin yhteisö kuin valtiokin”, Rabin kertoo vakavana.
”Nepal julistettiin maalliseksi valtioksi vuonna 2015. Lokakuussa 2017 hallitus kuitenkin sääti uskonnon vaihtamisen kieltävän lain, joka tuli voimaan elokuussa 2018. Ennen sitä kristityt saivat vapaasti harjoittaa omaa uskoaan sekä evankelioida muita. Kristityksi kääntymisellekään ei ollut esteitä. Laki kuitenkin muutti tilanteen, niin että kristittyjen on nykyisin oltava varuillaan jopa kirkon tiloissa. Lain mukaan “käännyttämisestä” voidaan tuomita viiden vuoden vankeuteen ja 50 000 rupian sakkoihin.”
Kristityksi kääntyvän haasteet
Nepalissa kristittyjä vainoavat mm. omat perheenjäsenet, yhteisöt, poliittiset puolueet, viranomaiset ja uskonnolliset ääriryhmät. Rabinin mukaan yleisimmin kristittyä vainoaa oma perhe, sitten viranomaiset. Kun yksi perheenjäsenistä kääntyy kristityksi, hän kohtaa pian vainoa monelta taholta.
”Kristityksi kääntyneet karkotetaan usein sekä kotoaan että yhteisöstä. Heidät voidaan myös jättää perinnöttömiksi.”
Nepalissa kristinuskoa pidetään vieraana uskontona, ja moni mieltää sen alemman kastin uskonnoksi. Siksi kristittyjä syrjitään ja eristetään. Vaino voi pahimmillaan olla paitsi henkistä myös fyysistä pahoinpitelyä, jossa välineinä käytetään aseita, keppejä ja teräviä esineitä.
”Muistan tapauksen, jossa mies tappoi vaimonsa tämän käännyttyä kristinuskoon.”
Rabin kertoo, että Nepalissa kristityt naiset joutuvat kaksinkertaisen vainon kohteeksi:
”Nepalin yhteiskunta on patriarkaalinen, ja naisia pidetään alempiarvoisina. Jos nainen kääntyy kristityksi vastoin miehensä tahtoa, hänen katsotaan uhmaavan miestään ja pettävän oman kulttuurinsa.”
Kristittyjen joukko kasvaa vainosta huolimatta
Rabinin mukaan kristittyjen määrä kasvaa kuitenkin koko ajan huolimatta uskonnon vaihtamisen kieltävän lain voimaantulosta ja vainon lisääntymisestä.
”Kristinusko leviää Nepalissa paristakin eri syystä. Suurin syy on hindulaisuuden kastijako:
alempiin kasteihin kuuluvia ihmisiä kohdellaan kastittomina. Kristittyjen yhteisössä heitä kuitenkin kohdellaan tasavertaisina ja rakkaudellisesti.”
“Kristinusko on kasvattanut suosiotaan myös sosiaalityön vuoksi. Monet paikalliset ja kansainväliset kristilliset avustusjärjestöt työskentelevät edistääkseen ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia. Ne auttavat kaikkia ihmisiä rotuun, uskontoon, kulttuuriin ja perinteisiin katsomatta ja osoittavat näin ihmisille Jumalan rakkautta.”
Kohteena syrjäseudut
Rabin kertoo innoissaan, millä keinoin hän on voinut auttaa kristittyjä: ”Pyrin joka kuukausi tavoittamaan kristittyjä paikallisten seurakunnanjohtajien avulla. Keskityn syrjäseutuihin, missä ihmiset tarvitsevat raamatunopetusta vahvistamaan hengellistä elämäänsä. Etsin kaikenikäisiä kristittyjä – myös lapsia ja naisia – varustaakseni heitä Jumalan sanalla ja täyttääkseni heidän kiireellisimmät tarpeensa. Sillä tavoin voin osoittaa heille Jumalan rakkautta.”
Rabin myöntää, että hänen tiimillään on vaikeuksia toteuttaa koulutusohjelmia jatkuvan tarkkailun takia. Lisäksi hänelle itselleen jää liian vähän aikaa omalle perheelleen. Hän työskentelee hellittämättä haavoittuvien ja vainottujen uskovien parissa ja etsii keinoja heidän auttamisekseen. Hän myös tietää olevansa kaiken aikaa vaarassa joutua tarkkailtavaksi ja väärin perustein syytetyksi “käännyttämisestä”.
Vaivannäkösi ei ole turha
Rabin jatkaa vielä, että maaseudun kristittyjä on fyysisesti paljon haastavampaa tavoittaa kuin kaupungissa asuvia. ”Jumala kuitenkin puhui sydämelleni: ’Poikani, vaivannäkösi ei ole turha. Siunaus seuraa askeleitasi.’ Tunsin Jumalan läsnäolon rohkaisevan minua jatkamaan työtä vaikeuksista välittämättä.”
Taisteluista, vaikeuksista ja haasteista huolimatta Rabin haluaa jatkaa vainottujen kristittyjen palvelemista. ”Näkymme pakottaa meidät tekemään yhä enemmän työtä vainottujen kristittyjen hyväksi. Myös empatia motivoi jatkamaan työtä.”
”Kun veljiämme ja sisariamme vainotaan, heitä ei kukaan auta eikä tue. Jos mekään emme auta, he saattavat luopua uskostaan.”
