Pappisperheestä oleva nepalilainen Santosh inhosi aiemmin kristittyjä. Tänään hän pyrkii tekemään muistakin Jeesuksen opetuslapsia. Entinen vainoaja kohtaa nyt ilolla vainoa Kristuksen tähden ja pitää sitä etuoikeutenaan. Pastori Santoshin elämä heijastaa Raamatun Saulin dramaattista muutosta Paavaliksi.

Pastori Santosh on silmälasipäinen, laiha, noin 55-vuotias mies, jonka iloinen hymy lumoaa. On vaikea uskoa, että hän kerran inhosi ja vainosi kristittyjä.

Santosh on kotoisin hindupappisperheestä Nepalista. ”En koskaan jättänyt käyttämättä tilaisuutta häiritä paikallista seurakuntaa, joka toimi asuinalueellamme, enkä malttanut olla pilkkaamatta pastoria. Heitin kiviä kirkkoa kohti aina, kun jumalanpalvelusta pidettiin. Kirkossa käyvät ihmiset kutsuivat minua nimellä ’Shaitan’ [Saatana]. Olin ylpeä siitä, että häiritsin heidän jumalanpalveluksiaan”, hän kertoo.

Teini-ikäisenä Santosh eli levotonta elämää. Uskonnollisen taustansa ja pappisperhetaustansa vuoksi hän oli hyvin jääräpäinen. Hän omaksui myös huonoja tapoja, kuten alkoholin käyttöä ja tappeluita. Santoshin alueen ihmiset, hänen opettajansa ja koulun rehtori eivät pitäneet hänen röyhkeästä asenteestaan. He leimasivat hänet aina ’kelvottomaksi pojaksi’ ja ’mahdottomaksi tapaukseksi’.

Kouluvuosinaan Santosh jakoi asuntolassa huoneen kristityn pojan kanssa. Hän tuskin oli tekemisissä tämän kanssa pojan uskonnollisen taustan vuoksi.

Teini-iässä Santosh kärsi fyysisestä sairaudesta. 15-vuotiaasta lähtien hänellä oli kohtauksia ja hän pyörtyili usein. Hänen perheensä kääntyi poppamiesten puoleen ja käytti paljon rahaa hänen parantamiseensa, mutta kaikki ponnistelut olivat turhia. Monia eläimiä uhrattiin, ja lähes viisi vuotta kului ilman minkäänlaista helpotusta.

”Monta kertaa kristitty huonetoverini yritti kertoa Jeesuksesta ja Hänen rakkaudestaan, mutta en koskaan kuunnellut, ja toisinaan jopa hyökkäsin häntä vastaan sanallisesti”, Santosh kertoo.

Hänen vihamielisyydestään huolimatta huonetoveri aina välitti hänestä. ”Kerran pyörryin huoneessa kohtausten vuoksi, ja uskovainen ystäväni rukoili puolestani. Välittömästi paranin ja tunsin kehoni täysin terveeksi.”

Tämä parantuminen sai Santoshin vähitellen ymmärtämään Kristuksen voiman, ja hän alkoi käydä kirkossa ystävänsä kanssa. Hän oli noin 20-vuotias, kun hän otti Kristuksen vastaan Herranaan ja päätti seurata Häntä.

Omiensa halveksima

Santosh menetti isänsä nuorena ja asui äitinsä ja sisarustensa kanssa. Palattuaan asuntolasta kotiin Santosh kertoi perheenjäsenilleen uudesta uskostaan. He suuttuivat niin, että hänen äitinsä löi häntä puukepillä ja jopa karkotti hänet kotoa.

Santosh koki perheenjäsentensä vihamielisyyden ensimmäistä kertaa. Surun ja tuskan musertamana hän kääntyi seurakuntansa pastorin puoleen.

”Minulla ei ollut paikkaa minne mennä, joten menin pastorini kotiin ja kerroin hänelle, miten perheeni reagoi ja mitä he olivat tehneet minulle. Pastori antoi minun asua talossaan kolme kuukautta. Myöhemmin hän lähetti minut raamattukoulutukseen.”

Santosh ilmoittautui kuukauden raamattukurssille oppiakseen ja ymmärtääkseen Raamattua paremmin.

”Opin, miten kerron uskostani Jeesukseen. Suurella innostuksella aloin kertoa hyvää sanomaa, mutta he pilkkasivat sanoen: ’Saarnaa ensin perheellesi ja tule sitten meille.'”.

Häntä haastettiin sydämessään voittamaan perheenjäsenensä Kristukselle.

Koko perhe pelastuu

Muutamaa kuukautta myöhemmin Santosh vieraili epäröiden mutta rukoillen perheensä luona ja kertoi heille, kuinka hän oli vapautunut sairaudestaan ja kuinka hänen elämänsä oli muuttunut. Vaikka he olivat välinpitämättömiä, Santosh jatkoi evankeliumin jakamista.

Kun hänen perheensä näki, kuinka rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä hän oli verrattuna aiempaan röyhkeään asenteeseensa, he hyväksyivät vähitellen Kristuksen. Sen seurauksena he alkoivat käydä kirkossa.

Santoshin sukulaiset ja yhteisö eivät hyväksyneet tätä muutosta ja vastustivat heitä. Yleensä yhteisö kunnoittaa hindupappeja ja heidän perheitään. Mutta Santoshin pappistaustainen perhe alkoi yhtäkkiä kohdata vihamielisyyttä yhteisöltään ja kylän asukkailta.

”Kukaan kyläläisistä ei pitänyt meistä. He karttoivat meitä täysin. Jos he sattuivat ohittamaan meidät, he suorittivat välittömästi puhdistusriitit. He kohtelivat meitä koskemattomina”, Santosh kertoo.

”Edes kaupoissa he eivät antaneet meidän ostaa tavaroita. Kun menimme ostamaan jotain, he käskivät meidän lähteä sanoen, etteivät halunneet rahojamme. Niinpä menimme naapurikylään ostamaan tavaroita ja palasimme sitten omaan kylään.”

Kylässä vallitsevasta sortavasta ilmapiiristä huolimatta Santosh jatkoi pastorinsa seuraamista, kun tämä lähti palvelemaan kyliin. Hänen kasvaessaan hengellisesti hänen pastorinsa rohkaisi häntä entisestään.

Samaan aikaan Santoshia ja hänen perhettään alettiin pahoinpidellä myös fyysisesti. Kyläläiset eivät sietäneet hänen puhettaan Raamatusta ja löivät häntä rajusti aina, kun hän yritti selittää heille Sanaa. Kun hänen äitinsä ja sisarensa yrittivät suojella ja puolustaa häntä, yhteisön jäsenet kohdistivat väkivaltaa myös heihin. Eräällä kerralla Santosh pahoinpideltiin vakavasti, raahattiin pellolle ja jätettiin sinne.

Koska Santosh ei kyennyt saamaan sukulaisiaan ymmärtämään uutta uskoaan eikä kestänyt enää kyläläisten halveksuntaa, hän ja hänen perheensä muuttivat toiselle paikkakunnalle lähemmäs seurakuntaa.

Teroitettu työkalu Mestarin palvelukseen

Havaittuaan seurakunnassaan tarpeen pyhäkoulunopettajalle Santosh suoritti lyhyen koulutuskurssin ja alkoi opettaa lapsia. Myöhemmin hän ilmoittautui pastorinsa suosituksella raamattuopistoon jatko-opintoihin.

Muutaman vuoden kuluttua Santosh palasi kotikaupunkiinsa ja pystyi aloittamaan siellä palvelutyön. Mutta jälleen kerran hän kohtasi kovaa vastustusta yhteisöltään seurakunnan perustamisesta. Kyläläiset hyökkäsivät hänen pieneen kirkkoonsa ja tuhosivat kalusteet ja äänentoistojärjestelmän.

Santoshista tehtiin jopa valitus poliisille. Poliisi nuhteli häntä jumalanpalvelusten pitämisestä ilman viranomaisten lupaa. Kyläläisten vihamielisyys muuttui niin voimakkaaksi, että hänet pakotettiin jälleen lähtemään kotikaupungistaan.

”Koska olemme brahmiineja (pappisperheestä), yhteisömme ei hyväksy sitä, että otimme Kristuksen vastaan ja ryhdyimme kristityiksi”, Santosh kertoo.

”He uskovat, että se on alemman kastin ihmisten uskonto, ja katsovat meitä alaspäin. Kastijärjestelmä on syvälle juurtunut kulttuuriin, ja ihmiset ovat eläneet sen kanssa vuosisatoja. Esi-isämme harjoittivat sitä, ja se jatkuu edelleen tänä päivänä.”

Varustettu kohtaamaan vainoa

Santosh muutti sen jälkeen toiselle paikkakunnalle, jossa hän kohtaa edelleen vastustusta paikalliselta yhteisöltä. Tilanne on kuitenkin nyt erilainen, sillä hän on oppinut käsittelemään sitä. Muutama vuosi sitten hän kuuli ystävältään Open Doorsin kumppanien järjestämästä vainoon varautumisen seminaarista ja päätti osallistua.

Hän sanoo: ”Jos olisin saanut tämän koulutuksen aiemmin, olisin pystynyt käsittelemään seurakuntani ja itseni kohtaamat vaikeudet paremmin. Silti tämä koulutus on auttanut minua ymmärtämään tilanteen todellisuuden ja antanut minulle rohkeutta kohdata vastustusta.”

Varustaakseen seurakuntansa jäsenet näillä opetuksilla hän pitää nyt vainoon varautumisen koulutusta seurakunnassaan ja vahvistaa jatkuvasti laumaansa.

Santosh ilmaisee kiitollisena: ”Kiitän tätä palvelutyötä siitä, että se on varustanut minut ja seurakuntani ja seisonut rinnallamme auttaen meitä ymmärtämään vainon raamatullisen näkökulman ja sen, miten voimme kohdata sen Jumalan avulla.”

Hän lisää vielä: ”Tämä koulutus auttaa minun ja perheeni lisäksi seurakuntaani ja uusia kristittyjä valmistautumaan kohtaamaan yhteisön vihamielisyyttä. Tämän koulutuksen kautta pystyimme ymmärtämään vainon raamatullisen näkökulman: että Jumala käyttää vastoinkäymisiä vahvistaakseen meitä ja tehdäkseen meistä Suolan ja Valon ympärillämme oleville ihmisille.”

Kun Santoshilta kysytään hänen suhtautumisestaan häntä vainoaviin ihmisiin, hän sanoo: ”Kerran kohtelin itse kristittyjä samalla tavalla tuntematta totuutta. Nyt he vainoavat minua, koska hekään eivät tunne totuutta. Kuten Jeesus opetti meitä antamaan anteeksi väärintekijöillemme, annan heille anteeksi ja rukoilen, että he pääsisivät tuntemaan totuuden.”

Santosh pyytää: ”Rukoilkaa minun, seurakuntani jäsenten ja monien muiden puolesta, joita vainotaan ja pakotetaan muuttamaan. Rukoilkaa, että ihmiset ymmärtäisivät evankeliumin ja vastaisivat siihen myönteisesti.”

*Nimi muutettu turvallisuussyistä.

Rukoile

• Rukoile pastori Santoshin ja hänen palvelutyönsä puolesta. Hän haluaa intohimoisesti tavoittaa ihmisiä, erityisesti kotikaupunkinsa kyläläisiä evankeliumilla. Rukoile, että Jumala pehmentää heidän sydämensä vastaanottamaan pelastuksen sanoma.
• Pastori Santoshin sydämellä on kouluttaa ja varustaa pienten kotiseurakuntien pastoreita seurakuntatyöhön. Rukoile, että hän pystyy toteuttamaan visionsa.
• Koska vainoon varautumisen koulutus varustaa uskovia kohtaamaan vastoinkäymisiä, rukoile, että he saavat hengellistä voimaa pysyä lujina Kristuksessa luovuttamatta.
• Rukoile Nepalin, tuon rikkaan monimuotoisuuden maan puolesta, että sen ihmiset saisivat kokea Kristuksen rakkauden ja elää muuttunutta elämää.
• Vaino lisääntyy, ja pastorit ja seurakunnat ovat jatkuvasti hyökkäysten kohteena erityisesti Nepalin eteläisissä maakunnissa. Kannattele pienten kotiseurakuntien kristittyjä ja heidän pastoreitaan, että he pysyisivät lujina uskossa kohdatessaan vastustusta ja kohtaisivat haasteet yhdessä.
• Usein seurakunnat, kristityt ja pastorit pakotetaan muuttamaan syrjäisille alueille välttääkseen ääriainesten häirintää. Rukoile Jumalan huolenpitoa, ohjausta ja suojelusta heidän ylleen.