Monet irakilaiset kärsivät trauman oireista. Kristityt, jotka sodan lisäksi ovat myös vainon uhreja, eivät ole tästä mikään poikkeus.
Kesällä 2014 islamistinen ääriryhmä Isis hyökkäsi Irakissa ja valloitti itselleen laajoja alueita. Sen tulevaisuudenkuvissa ei ollut tilaa kristityille, joten tuhannet kristityt pakenivat kodeistaan. Ne, jotka eivät paenneet, tapettiin tai otettiin orjiksi.
Vuoden 2016 syksyllä Isis syöstiin vallasta, mutta monet takaisin palanneet kristityt löysivät kotinsa ja kirkkonsa tyhjiksi ryöstettyinä ja tuhottuina.
“Ellemme käsittele yhteisömme traumaa, kristinuskon tulevaisuus on Irakissa hyvin synkkä”, toteaa veli Wisam.
Kun luottamus ja toivo särkyvät
“En ole psykologi”, veli Wisam korostaa, “mutta se, mitä näin työskennellessäni maanpaossa olleiden ja myöhemmin kotiinsa palanneiden ihmisten parissa, oli hälyttävää. He eivät pääse eroon sisällään olevasta vihasta, mikä aiheuttaa riitoja perheissä. Varsinkin nuoret kärsivät unettomuudesta, ovat riippuvaisia aineista ja pohtivat itsemurhaa.”
“Isis sai aikaan sen, että ihmiset menettivät luottamuksensa. He lakkasivat luottamasta toisiinsa, he lakkasivat luottamasta tulevaisuuteen, ja he jopa lakkasivat luottamasta Jumalaan.”
”Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa: meistä täytyy tulla rauhan ihmisiä.”
Veli Wisam jatkaa: “Jotkut olivat eläneet naapureina 40 vuotta, mutta kun Isis nousi valtaan, naapurit eivät tulleetkaan apuun. Tapahtui pahempaakin: naapurit kävivät varkaissa paenneiden kodeissa. Ellet voi luottaa ihmisiin, jotka näet, kuinka voit luottaa Jumalaan, jota et näe?”
Traumat haavoittavat ja leimaavat
Al Koshista kotoisin oleva 35-vuotias Vian on nähnyt konfliktin läheltä. Isis ei koskaan valloittanut Al Koshia, mutta rintama tuli niin lähelle, että Vianin laukut olivat aina valmiiksi pakattuina.
“Kun ihmiset puhuivat minulle Jumalan olemassaolosta, kysyin aina: ‘Mutta entä kärsimys, kidutus ja maanpako?’ Vasta työstettyäni aktiivisesti traumaani olen pystynyt näkemään Jumalan läsnäolon tässä kaikessa.”
Tietoinen psyykkisen terveyden hoito ei ole Irakissa tavallista. “Emme yhteiskuntana hyväksy trauman käsitettä. Pidämme psyykkisesti sairaita ihmisiä joko hulluina tai laiskoina”, selittää Vian. Psyykkisen terveyden hoitoon liittyy ikävä leima, vaikka Vian näkeekin sen valtavan tarpeen.
“Jopa maissa, joissa vallitsee rauha, ihmiset traumatisoituvat esimerkiksi väkivaltaisten tapahtumien tai suurten menetysten takia. Täällä Irakissa sellaista tapahtuu koko ajan. Elämäni aikana on ollut niin monta konfliktia, etten pysty edes laskemaan niitä.”
Terapiakoulu tukee kohtaamisessa
Open Doorsin paikallinen yhteistyökumppani on jo seitsemän vuoden ajan tehnyt työtä psyykkisen terveyden hoitoon liitetyn leiman poistamiseksi Irakin kristittyjen parissa. Tällä hetkellä maassa toimii kolme traumaterapiakeskusta sekä kaksivuotinen terapiakoulu kristityille, jotka ammatissaan tapaavat traumatisoituneita ihmisiä.
Eräässä terapiakoulun istunnossa Vian oppi näkemään Jumalan läsnäolon elämässään ja toivoo toisten voivan kokea samaa. “Voin pohtia Jumalan läsnäoloa ja auttaa jotakuta käsittelemään suruaan. Tapaan paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat kuuntelijaa selvittääkseen ajatuksiaan”, hän kertoo.
Terapiakoulussa Vian saa valmiuksia auttaa ihmisiä paranemaan: “Haluan olla johdattamassa ihmisiä ajattelemaan uudella tavalla, näkemään ongelmansa toisesta näkökulmasta”, hän selittää.
Lopullisena päämääränä rauhallinen yhteiskunta
Sekä Vianin että veli Wisamin tavoitteena on rauhallinen yhteiskunta. Vian on jo soveltanut tätä tavoitetta omassa elämässään: “Aikaisemmin en pystynyt olemaan tiettyjen ihmisten kanssa samassa huoneessa, mutta nyt pystyn. Tämä on yksi asioista, joita teemme keskuksessa: autamme ihmisiä olemaan taas yhdessä perheensä ja laajemman yhteisönsä kanssa.”
“Olemme kaikki ihmisiä”, veli Wisam sanoo. “Meidän täytyy ymmärtää, että me emme olleet Isisin ainoita uhreja. Jesidit, muslimit, kristityt – me kaikki kärsimme. Olemme yksi yhteiskunta, joten meidän täytyy elää yhdessä, tuntea yhteenkuuluvuutta ja huolehtia toisistamme.”
“Tämä on vasta matkan alkua”, munkki korostaa.
“Projektiemme avulla monet ihmiset pystyvät ainakin toimimaan arjessaan. He joutuvat taistelemaan, mutta he selviävät. Kyse on niin syvistä haavoista, ettei niitä voi hoitaa yhdellä koulutuksella. Tietoisuuden lisääminen ja paraneminen vievät aikaa. Siihen voi kulua vuosia – se voi kestää jopa sukupolvien ajan. Mutta meillä ei ole muuta vaihtoehtoa: meistä täytyy tulla rauhan ihmisiä.”
Open Doorsin paikallinen yhteistyökumppani jatkaa Irakin kristityn yhteisön rinnalla kulkemista.
Kuuntele podcast
Liity Open Doorsin maailmanlaajuiseen rukouskampanjaan Lähi-idän puolesta.
