Kun Open Doorsin tutkija Stefan* vieraili Keski-Aasiassa ensimmäistä kertaa 80-luvulla, paikallinen seurakunta oli pieni. Mutta Jumala on tehnyt työtään. Nyt Stefan kertoo kokemuksiaan alueelta.
Ensimmäinen matkani sinne oli vuonna -89. Noina vuosina Keski-Aasia oli vielä osa entistä Neuvostoliittoa. Alueella oli viisi islamilaista tasavaltaa: Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Kaikki nämä maat olivat kuitenkin Moskovan hallinnassa.
Näissä maissa oli pieniä kristittyjä yhteisöjä, joilla oli suurimmaksi osin saksalainen tai venäläinen tausta. Vain harva syntyperäinen asukas oli kääntynyt kristinuskoon. Vuonna 1989 keskiaasialaisten kristittyjen määräksi oli arvoitu 150.
Menimme sinne auttaaksemme venäläisiä ja saksalaisia seurakuntia. Samalla yritimme auttaa heitä tavoittamaan syntyperäisiä asukkaita. Tämä oli erittäin haastavaa, sillä seurakunnan kiinnostus tavoittaa muita oli vähäistä. He olivat keskittyneitä säilyttämään oman seurakuntansa.
Vuonna 2014 palasin alueen seurakuntien johtajien salaiseen konferenssiin. En tiennyt mitä odottaa. Astuessani huoneeseen olin vaikuttunut, huoneessa oli 100-150 seurakuntien johtajaa, kaikilla heillä oli keskiaasialainen tausta. Se oli selkeä merkki siitä, että Jumala oli aloittanut rakentamaan seurakuntaansa tähän kaukaiseen maailmankolkkaan. Jotain erityistä oli tapahtunut viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana.
Keski-Aasian seurakunnan tilanne on vaikea. Valtiot ovat nyt itsenäisiä – kansallisen identiteetin rakentamiseen käytetään islamia. Ei-muslimeilla on vaikeaa, erityisesti jos he ovat aktiivisia evankeliumin levittäjiä. Muslimeja tavoittavilla seurakunnilla on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on alueen kristinuskoon kääntyneillä syntyperäisillä asukkailla.
Vuonna 1989 keskiaasialaisten kristittyjen määräksi oli arvoitu 150.
Haluaisin tietää salaisuutesi
Ajatellessani Keski-Aasiaa, ajattelen aktiivista uskovaa, joka oli ennen rikollinen. Hän kuvaili itseään ”erittäin pahana ihmisenä”. Hän oli viettänyt vuosia vankilassa rikostensa tähden.
Vankilassa ollessaan hänen luonaan kävi nainen, joka toi vangeille ruokaa. Hän ei saanut puhua uskostaan Jeesukseen, mutta hän tuli vankilaan tuomaan ruokaa. Vapauduttuaan hän etsi naisen ja sanoi: ”Haluaisin tietää salaisuutesi. Miksi vierailit luonamme vankilassa niin paljon ja annoit meille ruokaa?” Nainen vastasi: ”Koska rakastan Jeesusta”. Rikollinen kertoi haluavansa kuulla lisää Jeesuksesta. Nainen kertoi uskostaan ja mies tuli uskoon. Siitä lähtien hän on vieraillut vankien luona yrittäen auttaa heitä.
Nykyään heillä on kokonainen yhteisö entisiä vankeja. Tapahtumiin osallistuminen on mielenkiintoista, osallistujat tervehtivät toisiaan: ”Hei, olen Vladimir 9”, ”Nimeni on Ali 8”. Numero on vankilassa vietettyjen vuosien määrä.
Hän tahtoi aloittaa uuden elämän, muttei tiennyt mitä tehdä.
Täydellinen rauha
Jumala rakentaa toistakin yhteisöä – entisistä huumeriippuvaisista. Huumeriippuvuus on suuri ongelma monessa Keski-Aasian maassa. Läheisestä Afganistanista salakuljetetaan paljon kovia huumeita ja moni jää niihin kiinni. Kristityt pyrkivät kohtaamaan huumeriippuvaisia.
Tämä on tarina entisestä addiktista, jonka riippuvuus alkoi alkoholista ja tupakasta päätyen koviin huumeisiin.
Hän oli epätoivoinen. Hän yritti itsemurhaa kahdesti ja selviytyi ihmeellisesti. Hän tahtoi aloittaa uuden elämän, muttei tiennyt mitä tehdä. Hän puhui ystävälleen, joka kertoi kaupungissa olevasta paikasta, jossa huolehdittiin huumeriippuvaisista. Paikan ainut ongelma oli sitä johtavien kummallinen usko Jeesukseen. ”Mutta jos annat sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, pärjäät. He todella yrittävät auttaa sinua”.
Hänet otettiin sisään ja hänelle kerrottiin: ”Huolehdimme sinusta yhdellä ehdolla: ei huumeita, ei tupakkaa, ja vain normaaleja juomia täällä ollessasi”. Hän pystyi jättämään huumeet ja alkoholin, mutta tupakoinnin lopettaminen oli vaikeaa, joten hän jatkoi tupakointia. Jäätyään kiinni hänelle annettiin viimeinen mahdollisuus. Jos hänet nähtäisiin tupakoimassa, hän joutuisi lähtemään.
Epätoivoisena ja tietämättä kuinka lopettaa tupakointi hän huusi Jumalaa: ”Jeesus, jos olet olemassa, auta minua, en voi tehdä tätä yksin”. ”Sillä hetkellä jotain tapahtui. Tunsin jotain raskaana olkapäilläni. En tiennyt mitä tehdä. Polvistuin, ja olin pitkään polvillani. Menetin ajantajuni. Istuin polvillani, ja jokin kosketti minua. Tunsin jotain tapahtuvan sisälläni, päästä varpaisiin. Ja sain rauhan, täydellisen rauhan”.
Hän palasi paikan johdon luo, pyysi päästä mukaan jumalanpalveluksiin ja he rukoilivat yhdessä. Seuraavana aamuna hän huomasi, ettei halunnut tupakoida. Hän oli vapautunut. Tänään hän työskentelee evankelistana oman kansansa keskellä.
Jumalan työstä Keski-Aasiassa on mahtavia todistuksia. Siellä on myös paljon vainoa, mutta Keski-Aasian seurakunnalla on toivoa.
”Jeesus, jos olet olemassa, auta minua, en voi tehdä tätä yksin”
Katso video
