Suuri kirkko, vähän opetusta Raamatusta
Tultuamme uskoon osallistuimme erään suuren kirkon toimintaan yhdessä Keski-Aasian tärkeimmistä kaupungeista. Nuorina uskovina kaipasimme parempaa raamatuntuntemusta, ja niinpä osallistuimme raamattukurssille. Kirkossa käytetty opiskelumetodi ei kuitenkaan ollut asianmukainen. Aiheet olivat rajattuja, emmekä vielä ymmärtäneet Raamatun kokonaissanomaa. Emme keskittyneet Raamattuun vaan hengellisiin lahjoihin ja profetioihin. Kuljimme konferenssista toiseen.
Raamatun sanoma ei ollut sydämessämme eikä vaikuttanut elämäntapaamme. Saimme perusopetusta Raamatusta, mutta tunsimme hengellisen kasvun tarvetta. Uskoimme Jumalan tahtovan, että jättäisimme tuon kirkon. Myöhemmin tapasimme muita kristittyjä, joista tuli ystäviämme – baptisteja, protestantteja, presbyteerejä, luterilaisia.
Raamatun sanoman ymmärtäminen
Myöhemmin saimme Open Doorsilta opetusta Raamatun opiskelusta ja Sanan mietiskelystä. Kun nyt luemme Raamatun jakeen, paneudumme siihen niin, että ymmärrämme sen. Otamme huomioon jakeen kontekstin, alkuperäisen merkityksen ja kirjoitusajankohdan. Huomioimme myös taustan, kirjoittajan ja olosuhteet. Siten raamatunkohdan perusajatus ja kirjoittajan välittämä sanoma tulevat selviksi.
Opetus avasi silmämme. Se muutti meitä ja tapaamme kertoa evankeliumi. Pystymme nyt palvelemaan tehokkaammin. Tajusimme, että elämämme perusta on Raamattu eivätkä omat näkymme ja unelmamme.
Kuinka kotikirkko toimii?
Opetus vaikutti myös tapaamme toimittaa jumalanpalvelukset aloittamassamme kotiseurakunnassa. Suuressa kirkossa olimme tottuneet näkemään, kuinka pastori saarnasi tunnin kertoen enimmäkseen omista ilmestyksistään.
Nykyisin pyydän jotakuta seurakuntalaista työstämään yhden raamatunkohdan jumalanpalvelustamme varten. Hän opettaa siitä noin 20 minuuttia. Myöhemmin juomme yhdessä teetä ja mietiskelemme raamatunopetusta. Sitten on aika esittää kysymyksiä toisillemme. Ovatko kaikki ymmärtäneet tekstin sanoman? Onko vielä kysyttävää tästä raamatunkohdasta?
Kotikirkossamme jokainen osallistuu jumalanpalvelukseen ja paneutuu päivän raamatunkohtaan jo kotona. Neuvon jatkuvasti seurakuntalaisiani tutkimaan myös omaa Raamattuaan opetusta seuratessaan. Silloin he huomaavat, onko puhujan sanoma oikeasti raamatullinen. Aloitimme kotikirkkomme toiminnan pitämällä sunnuntaijumalanpalveluksia. Ensimmäiset opiskelemamme raamatunkohdat olivat roomalaiskirje ja korinttilaiskirjeet.
Raamatun muuttamina toisia palvelemaan
Emme olleet koskaan aikaisemmin opiskelleet Raamattua tällä tavoin. Opiskelu muutti meitä siten, että aloimme kohdella toisiamme paremmin ja olimme aktiivisempia yhteisössämme.
Kerron esimerkin: Eräs sukulaisemme kuoli. Hän kuului ryhmäämme, vaikkei ollut kristitty. Autoin hautajaisten järjestämisessä. Kun hautasimme sukulaisemme, paikallinen imaami luki islamilaiset rukoukset. Minä pesin ruumiin imaamin antaessa ohjeita. Imaami kehui tapaani tehdä työ. Kaikki hautajaisiin osallistujat tiesivät, että olemme kristittyjä. Muutama vuosi aikaisemmin he olivat kironneet meitä sen vuoksi, mutta nyt he kiittivät avustamme.
Olemme pystyneet rakentamaan siltoja ihmisten luo, koska suhteemme heihin ovat paremmat. Muutos alkoi vasta siitä, kun opimme ymmärtämään Raamattua paremmin ja aloimme soveltaa oppimaamme käytäntöön.
Nuorten ja vanhojen kirkko
Ryhmämme koostui pääasiassa vanhemman sukupolven uskovista. He olivat tottuneet osallistumaan suuriin hengellisiin tilaisuuksiin mutta kaipasivat jäseniksi pienempiin ryhmiin. Kutsuimme heidät yhtenä ryhmänä kotikirkkoomme.
Nuoremmalla sukupolvella ei ollut kokoontumispaikkaa, joten aloitimme nuorisoryhmän kokoontumiset kodissamme. Seitsemään vuoteen kirkossamme ei ollut järjestetty mitään nuorisolle suunnattua toimintaa. Nyt tapaamme nuoria kuukausittain, jaamme evankeliumin Sanaa ja keskustelemme siitä, kuinka kristittynä tulee elää.
Kutsumme mukaan myös ei-kristittyjä nuoria ja solmimme suhteita heidän kanssaan. Huomaamme kasvavamme lähemmäs toisiamme nuorisoryhmänä. Kylässämme kaikki tietävät, että olemme uskovaisia. Monet teinit ovat alkaneet kysellä meiltä elämänkysymyksiään. Keski-Aasiassa nuorten ei ole tapana kysyä vanhemmiltaan, mutta nyt he kysyvät meiltä.
Kristittynä Keski-Aasiassa
Kulttuuriimme kuuluvat pitkät yhteiset ateriat, erityisesti vieraiden kanssa. Kyse on vieraanvaraisuudesta. Jokaiseen kokoontumiseen kuuluu yhteinen ateria, koska se on osa keskiaasialaista kulttuuriamme. Yritimme olla kuten länsimaalaisetkin, mutta se ei toiminut. Nyt levitämme evankeliumia kulttuurillemme ominaisin tavoin.
Olemme vasta muutosprosessin alussa. Länsimaalaiset toivat meille evankeliumin, ja huomaamme vasta nyt, että meidän täytyy muuttaa tämä asetelma. Kun lähetystyöntekijät tulivat tänne 25 vuotta sitten, kirkot lisääntyivät merkittävästi, mutta myöhemmin lähetystyöntekijät lähtivät pois. He eivät opettaneet meille, kuinka meidän tulee Raamatun mukaan elää kristittyinä. Monet kirkot hävisivät. Ihmiset lähtivät niistä, koska niillä ei enää ei ollut pastoreita eikä rahaa.
Yhdessä vaiheessa maassamme oli jäljellä vain kahdeksan syntyperäistä kristittyä, kaikki naisia. Analysoimme tapahtunutta ja päätimme muuttaa strategiaamme. Päätimme olla jälleen keskiaasialaisia. Näemme jo tuloksia tästä. Totta kai pelkäämme vainoa ja syrjintää. Näemme, mitä vainotuille kristityille tapahtuu.
Open Doors auttaa Keski-Aasian liike-elämää elpymään
Vuosisatojen ajan Keski-Aasia on ollut merkittävä linkki Kiinan ja muun maailman välissä. Yhteisömme sijaitsevat tyypillisesti keitailla tai hedelmällisissä laaksoissa, ja niissä kasvatetaan viljaa sekä hedelmiä. Keidasbasaarien strategisen merkityksen ansiosta monet liikemiehet ovat nousseet avainasemaan välittäjinä idän ja Euroopan välisen Silkkitien karavaanireiteillä. Löysimme itsemme uudelleen keskiaasialaisina kauppiaina. Open Doors auttoi meitä aloittamaan omaa liiketoimintaamme. Saimme heiltä minilainan, jonka olemme nyt maksaneet takaisin. Lainan avulla pystyimme avaamaan kolme liikettä. Kotikirkkona työskentelemme monissa kaupoissa yhdessä, ja työllistämme siten toisiamme.
*Nimet on muutettu turvallisuussyistä.
