Pienessä kaupungissa Meksikossa kristityt ovat kokeneet vainoa jo vuosia. Ensin karkotettiin uskovia, myöhemmin tuhottiin kirkko. He luottavat kaiken keskellä Herraan.

San Andrés Yaá on pieni Meksikon alkuperäisväestön asuttama kaupunki maan lounaisosassa. Se on myös eräs evankelikaalisia kristittyjä kiihkeimmin vastustavia paikkakuntia alueella. Yhteisön johtajat suhtautuvat tylysti niihin, jotka hylkäävät perinteisen animistisen uskonnon ja kääntyvät kristityiksi.

Vaino alkoi vuonna 2006, kun yhteisö karkotti kaksi ensimmäistä kristittyä. Neljä vuotta myöhemmin se tuhosi pastori Imeldon rakentaman kirkon. Pastori vangittiin ja karkotettiin perheensä kanssa. Vainon ja sen aiheuttaman pelon takia kristityt alkoivat kokoontua salaa kodeissa.

Seurakunta syntyy

Imeldo ja hänen vaimonsa Adolfina kääntyivät kristityiksi, kun heidän nuorin tyttärensä sairastui vakavasti kolmevuotiaana. Lapsi joutui sairaalaan ja lääkärien mukaan sairaus oli parantumaton. Saatuaan tietää tästä Adolfinan sisar kysyi, voisiko hänen seurakuntansa pastori rukoilla tyttären puolesta, ja vanhemmat antoivat suostumuksensa.
Pastori kysyi heiltä: ”Uskotteko, että Jumalalla on voima parantaa tyttö? Jos uskotte, ottakaa Kristus vastaan sydämissänne.” Imeldo ja Adolfina ottivat silloin Kristuksen vastaan kokosydämisesti ja omistautuivat Jumalan työlle. He eivät asuneet enää San Andrés Yaássa, mutta tiesivät asukkaiden tarpeen tuntea Jumala. He päättivät palata sinne ja julistaa evankeliumia.

Aluksi ei tapahtunut mitään. He puhuivat ihmisille Jumalan sanaa. Monet kuuntelivat, mutta harvat kääntyivät kristityiksi. Pastori Imeldo päätti, että muutamien kääntyneiden kanssa oli aika avata kirkko, niin että he voisivat kokoontua. ”Meidän on rakennettava pieni kirkko, niin että voimme puhua heidän kanssaan enemmän. Jätämme sen Jumalan käsiin ja Hän tekee työtään. Jumala tavoittaa heidät”, Imeldo sanoi.

He rakensivat kirkon Adolfinan isän antamalle tontille noin kilometrin päähän keskustasta. Kokoontumisia, joissa ylistettiin Jumalaa, oli neljänä päivänä viikossa. Paikalle alkoi tulla Kristuksen vastaanottaneita ihmisiä ja seurakunta kasvoi vähän.

Vaikeudet alkavat

Pian seurakunnassa oli 15 osallistujaa. Vaikka määrä vaikuttaa pieneltä, vaikeudet alkoivat siinä vaiheessa. Eräänä päivänä he kokoontuivat toivottamaan lapsen tervetulleeksi seurakuntaan. Se oli juhlaa! Jopa naapuripaikkakunnan seurakunta oli tullut mukaan ylistämään Jumalaa. Kun tilaisuus päättyi, naapuriyhteisön kristittyjä miehiä estettiin lähtemästä takaisin. Paikkakunnan viranomaiset pysäyttivät miehet näiden kulkiessa kaupungin läpi. Miehet kutsuivat pastori Imeldon paikalle. Kun hän saapui, viranomaiset vaativat häntä todistamaan, että hänellä oli ollut lupa tilaisuuden pitämiseen, mitä ei ollut tarvittu aikaisemmin.

Aamulla monien keskustelujen jälkeen miehet päästettiin lähtemään. Seuraavana iltana koko yhteisö koottiin kuitenkin kertomaan pastorille, että se ei enää sallisi kokoontumisia ja saarnaamista kaupungissa. Pastori vastasi päättäväisesti, ettei hän muuttaisi toimintaansa ja että kokoontumiset jatkuisivat.

Viikon kuluttua yhteisö kutsuttiin uudestaan koolle samassa tarkoituksessa, mutta uuden uhkauksen kera: joko pastori luopuisi uskostaan tai yhteisö ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin. ”En aio kieltää Kristusta. Tehkää mitä haluatte. En aio luopua uskosta”, pastori sanoi.

Kirkko tuhoutuu

Sateisena yönä pastori pidätettiin ja vangittiin. Sadeasuihin pukeutuneet ihmiset lähtivät ulos tuhoamaan kirkkoa. Säästä piittaamatta he hajottivat kirkon katon ja seinät. Seuraavana päivänä he palasivat poistamaan lattian ja kaikki merkit siitä, että paikalla oli koskaan ollut kirkko.
”He jättivät maan niin kuin sille ei olisi ollut rakennettu mitään, niin että paikalle ei jäisi todisteita. He istuttivat kasveja, banaaneja, ja se oli sen loppu. He hävittivät kaiken”, Adolfina kuvaa. Kirkon tuhoamisen jälkeen he menivät putkaan, toivat Imeldon ulos ja antoivat hänelle toisen mahdollisuuden kieltää Jeesus. He sanoivat hänelle: ”Kiellä – ja jos kiellät, saat kaikki oikeudet. Voit tehdä työtä, voit jäädä tänne. Mutta emme enää halua evankelikaaleja tähän kaupunkiin.” Kun Imeldo oli kieltäytynyt tästä useamman kerran, he karkottivat hänet. Adolfina oli hyvin järkyttyneessä tilassa, mutta hänen miehensä sanoi: ”Rauhoitu. Jumala tietää mitä hän on tekemässä. Äläkä ole huolissasi, sillä mitä tahansa he tekevät, emme luovuta.”

”En tiedä miten Jumala antoi miehelleni voimaa jatkaa. Oli alkuilta, kun koko kaupungin toimesta hänet vietiin kahden kilometrin päähän ja jätettiin sinne. Sieltä hän käveli alueen pääkaupunkiin Oaxacaan”, Adolfina kuvaa.

Kamppailu saa tukea

Oaxacassa Imeldo haki apua usealta taholta, mutta vaikka hän sai tuomarilta päätöksen, joka salli hänen palata kotiin, paikalliset viranomaiset eivät myöntyneet. Pariskunta pysyi tyynenä ja luotti järkkymättä Jumalaan. ”Vain Jumala voi antaa meille voimia. Katsotaan Kristukseen kaikesta huolimatta. Luotetaan Herraan.”

Useiden tuloksettomien yritysten jälkeen Open Doors alkoi auttaa Imeldon ja Adolfinan tapauksen selvittämistä. ”Open Doors alkoi tukea meitä ja asia alkoi edetä. Imeldo taisteli, mutta yhteisömme ihmiset eivät halunneet kuulla. Juuri nyt asianajaja yrittää edelleen ratkaista asiaa. Hän on jo voittanut oikeudessa, mutta ihmiset eivät halua meidän palaavan”, Adolfina kertoo.

Tämän takia taistelua käydään edes korvausten saamiseksi kaikesta, mikä tuhottiin ja otettiin heiltä pois. Open Doors on tukenut heitä oikeusprosessin kuluissa. Valitettavasti Imeldo ei ole näkemässä sen tulosta. Hän kuoli koronavirukseen vuonna 2020. Adolfina jatkaa kamppailua uskoen, että hän voi selvitä vastoinkäymisistä. Hän pyytää: ”Haluaisin kristittyjen rukoilevan puolestamme. Rukoilkaa, että oikeus voittaisi, sillä niin monta vuotta on kulunut. Mieheni ei ole enää täällä. Hän on saanut levon, mutta hän ei ole kanssamme. Se koskee minuun eniten.”

Työ jatkuu

Kristittyjen yhteisö San Andrés Yaássa on hyvin pieni ja tarvitsee jatkuvaa tukea. Vuonna 2006 pastori Celiflora, johon Imeldo ja Adolfina tutustuivat Open Doorsin kautta, alkoi vierailla miehensä kanssa Imeldon kirkossa kuultuaan Jumalan kehottavan häntä saarnaamaan siellä. Hän on auttanut seurakuntaa sen jälkeen raamattuopetuksella. Open Doorsin avulla hän on voinut syventää opetusta.

”Sen lisäksi, että katolilaiset vainoavat seurakuntaa, sitä vainoavat myös noituutta harrastavat ihmiset. Tässä yhteisössä tuntuu paholaisen läsnäolo, sillä heillä on kukkula, jossa he palvovat vihollista”, hän sanoo.

Podcast

Katso video