Inganji sanoi World Watch Monitorin haastattelussa, että kaikkien osapuolten pitäisi istua neuvottelemaan, jotta syntyisi yhteinen kuva tilanteesta ja yhteinen suunnitelma, jolla julma väkivallan kierre saadaan katkaistua ja jotta kukin kantaisi yhteistä vastuutta oman mandaattinsa mukaan.
Keski-Afrikka vajosi sekasortoon 24.3.2013, kun enimmäkseen muslimeista koostuva kapinallisryhmä Séléka syrjäytti presidentti François Bozizén ja kaappasi vallan. Ryhmän johtaja Michel Djotodia julistautui presidentiksi. Puoli vuotta myöhemmin Djotodia kuitenkin hajotti Sélékan ja tammikuussa 2014 luopui presidenttiydestään.
Konflikti on jatkunut Djotodian seuraajaksi nousseen Catherine Samba-Panzan kaksivuotisen presidenttikauden ja nykyisen presidentin Faustin-Archange Touadéran aikana. Tällä hetkellä Keski-Afrikassa toimii enemmän kuin neljätoista aseellista ryhmittymää, joiden hallussa on yhteensä noin kolme neljäsosaa maan pinta-alasta.
Hiljattain maan itäosassa Sékon kylässä ja sen lähialueilla tapahtuneet väkivaltaisuudet vaativat 46 ihmishenkeä. Eräs kuolleista oli katolinen pappi isä Joseph Désiré Angbabata, 49, joka sai surmansa Sélékasta irtautuneeseen ryhmään kuuluvien asemiesten hyökätessä hänen Saint Charles LWANGA -seurakuntaansa 21. maaliskuuta.
OCHA:n selvityksen mukaan uhrien joukossa oli 10 lasta ja jopa 19 kylää poltettiin maan tasalle 100 kilometrin matkalla Bambarin ja Ippyn kaupunkien välillä. Sen seurauksena tuhannet joutuivat jättämään kotinsa. Pakolaisia varten rakennettiin kolme leiriä, joista yksi on Sékon katolisen kirkon yhteydessä. Yksistään siellä asuu yli 5000 ihmistä.
Sissisotaa
Inganjin mukaan siviilien turvallisuus on yksi suurimmista huolenaiheista. Maassa ei ole toimivaa kansallista armeijaa, koska asevoimat lakkautettiin vuonna 2013 Sélékan valtaannousun yhteydessä. Tärkeä rooli turvallisuuden ylläpitämisessä on YK:n vuonna 2014 alkaneella MINUSCA (Multidimensional Integrated Stabilization Mission in the Central African Republic) -rauhanturvaoperaatiolla. Inganji kuitenkin sanoo, että YK:n rauhanturvaajien on muutettava toimintatapaansa, koska konfliktin luonne on muuttunut: ”Aseelliset ryhmät ovat pirstaloituneet ja muuttaneet toimintaansa sissisodan suuntaan. Ne syyllistyvät jatkuvasti räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin.”
Inganji huomauttaa, että kehitysavussa pitää keskittyä konfliktin perimmäisiin syihin, ristiriitojen selvittämiseen, sovinnontekoon, turvallisuussektorin uudistamiseen sekä aseistariisuntaan ja aseellisten ryhmien lakkauttamiseen. Hän kehottaa kaikkia avustus-, kehitys- ja rauhanturvaryhmiä asettamaan toiminnalleen keskukseksi rauhan, humanitaarisuuden ja kehityksen.
Hallinnolla on keskeinen rooli: ”Hallituksella on ehdoton velvollisuus suojella siviilejä. Siksi samalla kun eri alueille aseteaan hallinto pitäisi FACA:n (Keski-Afrikan tasavallan asevoimat) asettua varmistamaan ja tukemaan yhteiskunnan laillista järejstystä”.
”Meidän on yhdessä neuvotellen saavutettava yhteinen tilannekuva ja sovittava tie eteenpäin yhdessä hallituksen kanssa. Muutoin tilanne pahenee entisestään”.
Noin 2,5 miljoonaa ihmistä – yli puolet Keski-Afrikan neljästä miljoonasta asukkaasta – on humanitaarisen avun tarpeessa, mikä on YK:n mukaan suhteellisesti enemmän kuin missään muussa maassa tällä hetkellä. Inganji arvostelee sitä, että syvenevästä kriisistä huolimatta humanitaarinen rahoitus on huonolla tolalla. Vain kaksi prosenttia 515,6 miljoonan dollarin tarpeesta on tähän mennessä saatu kerättyä. ”Jos meillä ei ole tarjota apua hädänalaisille ihmisille, he kuolevat. Ihmiset tarvitsevat vettä, hygieniatuotteita, ruokaa, lääkkeitä ja paljon muuta.”
OCHAn johtaja kehottaa lahjoittajia nostamaan tukeaan humaniraariseen apuun ja kehitystyöhön. Hän varoittaa: ”Jos kansainvälinen yhteisö ei tee mitään nyt, tilanne teettää myöhemmin paljon enemmän työtä. Mutta jos nyt löytyy rahoitus niin humanitaarisiin kuin kehitysavun toimiin, Keski-Afrikasta voi tulla tulevaisuuden malli siitä, miten kriisi voidaan ratkaista.”
Kokonainen sukupolvi on uhrattu
Keski-Afrikan väkivaltaisuuksia pidetään usein uskonnollisten ryhmien välisenä konfliktina. Mutta maan kolme ylintä uskonnollista johtajaa, jotka mudostavat maan uskontojenvälisen dialogiryhmän, sanovat kuitenkin, että kyse on enemmän maa-alueiden ja luonnonvarojen hamuamisesta.
Kardinaali Dieudonné Nzapalainga, pääkaupunki Banguin arkkipiispa, tuomitsi 20. maaliskuuta YK:n Geneven toimistossa pidetyssä tilaisuudessa aseellisten ryhmien sotatoimet maan luonnonvarojen haalimiseksi itselleen. Hän sanoi: ”Joillakin alueilla lapset eivät ole käyneet koulua vuoden 2013 jälkeen. Minkälaista tulevaisuutta rakennamme tälle maalle uhratessamme kokonaisen sukupolven?”
Imaami Omar Kobine Layama, Keski-Afrikan islamilaisen yhteisön presidentti, totesi: ”Kaikki ponnistelumme ovat olleet turhia, koska turvallisuus puuttuu.” Imaami pyysi valtiolta ja etenkin armeijalta tukea YK:n rauhanturvaajille.
Keski-Afrikan evankelisen allianssin edustaja François Ndeckere Nzogbia kiitti kansainvälistä yhteisöä panoksesta kriisin ratkaisupyrkimyksissä, mutta jatkoi, että enemmän toimia vaaditaan: ”Tarvitsemme vahvaa tukea pysäyttääksemme nämä sotaherrat ja rikolliset, jotka edelleen surmaavat keskiafrikkalaisia päivittäin. Valitettavasti ääntä ei pidetä tarpeeksi kovaa, jotta maailma tietäisi näistä pelkurimaisista murhatöistä.”
Geneven tiedotustilaisuuden järjestivät yhteistyössä Maailman evankelinen allianssi ja katolinen hyväntekeväisyysjärjestö Caritas International. Siihen osallistui useita tärkeiden yhteistyötahojen edustajia, kuten YK:n Keski-Afrikan ihmisoikeusasioiden riippumaton asiantuntija Marie-Thérèse Keita Bocoum, joka painotti uskonnollisten johtajien roolia: ”Haluan korostaa uskontojen välisen dialogin tärkeyttä. Se auttaa Keski-Afrikan kaikkia alueita kuuntelemisessa, anteeksiannossa ja sovinnonteossa.”
Lähde: World Watch Monitor
[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=hbk1hPugDpE[/embedyt]
