Yhdellä Meksikon järjestäytyneen rikollisuuden pahiten koettelemista alueista eräs perhe tuo jalkapallon avulla toivoa ja uskoa.
Evankeliumin jakaminen Keski-Meksikossa on vaikeaa. Kartellit hallitsevat arkielämää, ja yhteisöt suhtautuvat vihamielisesti muihin uskontoihin.
Silti juuri tänne Juan Manuel Ruiz* koki kutsumusta tulla palvelemaan. ”Kerromme, että Jumala voi muuttaa elämän. Ihmisten ei tarvitse enää turvautua huumeisiin tai mihinkään muuhun vaan ainoastaan Häneen.”
Juan Manuel muutti alueelle vuonna 2013 perheensä kanssa. Hän oli sitoutunut tavoittamaan nuoria suuresta riskistä huolimatta.
”Kun astuin tähän paikkaan ensimmäistä kertaa, tunsin Herran puhuvan sydämelleni: ’Muistathan, että minne ikinä jalkasi astuukin, se tapahtuu Minun kunniakseni. Tämä on sinun aikasi ja sinun paikkasi.'”
Sydämellä nuoret
Eräänä päivänä Juan Miguelin ollessa lenkillä joukko teini-ikäisiä uhkasi tappaa hänet ja jahtasi häntä kiviä heitellen.
”He olivat alle metrin päässä”, hän muistelee. ”Mutta oli kuin joku olisi työntänyt kivet sivuun.”
Vihan sijaan hänen sydämessään tapahtui muutos.
”Jumala sanoi minulle: ’Aivan kuten sinä tarvitset Minua, niin tarvitsevat hekin.'”
Siitä hetkestä lähtien hän näki väkivallan taakse. Nämä nuoret olivat kaukana Jumalasta, rikkinäisten olosuhteiden muovaamia ja toivon tarpeessa.
Jalkapallo avaa oven
Käännekohta tuli Juan Maunelin tyttären Karlan* kautta. Karla pelasi jalkapalloa, ja Karlan otteluiden kautta Juan Manuel näki, millaista todellisuutta nuoret elivät: rikkinäisiä perheitä, köyhyyttä ja jatkuvaa painetta liittyä rikollisryhmiin.
”Riittää, että joku tarjoaa rahaa”, hän selittää.
Tuo todellisuus teki selväksi, kuinka paljon nämä nuoret tarvitsivat – eivät vain valmentajaa, vaan toivoa.
Juan Manuel tunnisti itsensä heissä. Kun hän oli ollut aikoinaan kaukana Jumalasta, hänet oli pelastettu riippuvuudesta ja päämäärättömästä elämästä. Nyt hän tiesi, mitä he tarvitsivat.
”Nämä nuoret tarvitsevat todellisia mahdollisuuksia. He tarvitsevat toisenlaisen elämäntavan.”
Tilaisuus tuli, kun hänet kutsuttiin valmentamaan tyttöjoukkuetta edellisen valmentajan kanssa syntyneen kriisin jälkeen.
Hän aloitti pienesti: rukousryhmillä harjoitusten päätteeksi. Vähitellen hän alkoi jakaa lyhyitä raamatullisia opetuksia.
”Opetin heille, miten Jumala näkee heidät. Kerroin, kuinka arvokkaita he ovat Hänen silmissään.”
”Valmentaja sanoi minulle, että olen Jumalan tytär ja minun täytyy toimia sen mukaisesti.”
Karla seisoi hänen rinnallaan.
”Jokaisen harjoituksen myötä meistä tuli ystäviä ja he avasivat sydämensä”, hän kertoo.
Muutos seurasi. Tyttöjen käytös parani, ja jopa heidän vanhempansa huomasivat sen.
”Tytöt lopettivat rumien sanojen käytön ja aggressiivisuuden. Kun heiltä kysyttiin miksi, he vastasivat: ’Koska valmentaja sanoi minulle, että olen Jumalan tytär ja minun täytyy toimia sen mukaisesti.'”
Muutos pelin kautta
Kahdeksan kuukauden jälkeen Juan Manuel laajensi työtä poikiin ja nuorempiin lapsiin.
Vuoden aikana yli 120 nuorta kuuli evankeliumin jalkapallon kautta.
Hänen työnsä tuli tunnetuksi, ja lisää ovia avautui lähiyhteisöissä.
Juan Manuel alkoi vetää harjoituksia eri puolilla aluetta ja opettaa raamatullisiin periaatteisiin perustuvia työpajoja kouluissa ja kulttuurikeskuksissa. Hän perusti myös yhteisökeittiön pienituloisten perheiden lapsille ja alkoi vierailla kuntoutuskeskuksissa jakamassa evankeliumia.
Vaikutus ulottui kentän ulkopuolelle. Paikallisen poliisin tekemän tutkimuksen mukaan väkivalta paikallisissa kouluissa väheni jyrkästi, ja nuoret alkoivat valita toisenlaisen tien. Tien, joka oli täytetty Jumalan rakkaudella ja tarkoituksella.
”Kun poliisi kysyi nuorilta miksi, he vastasivat: ’No, pastori opettaa meitä, että voimme elää toisin'”, hän muistelee.
Jopa kaksi teini-ikäistä, jotka aikoinaan yrittivät tappaa Juan Manuelin, ovat nyt osa yhteisöä.
”Nyt nuo pojat ovat ystäviäni. He välittävät minusta ja pyytävät neuvoja”, hän sanoo. ”Tajusimme, että se mitä teimme jalkapallon kautta, muutti yhteisöä paljon enemmän kuin odotimme. Kyse ei ollut enää vain joukkueesta; se oli palvelutyötä Jumalan kunniaksi.”
Palvelutyö herättää vainon
Palvelutyön kasvaessa kasvoivat myös riskit.
Kartellin jäsenet tarkkailivat toimintaa. Toisinaan Juan Manuelia uhkailtiin tai häneltä evättiin pääsy tietyille alueille.
”Saatoimme mennä tiettyyn pisteeseen asti, ja sitä ennenkin meidän piti pyytää lupa”, hän muistelee.
Myös yhteisöjohtajat ovat asettaneet esteitä heidän tielleen järjestämällä pakollisia kokouksia samaan aikaan harjoitusten kanssa. ”Silti lapset livistivät paikalle”, hän lisää.
Vuonna 2026, kun hallituksen operaatio kartellijohtajaa vastaan laukaisi väkivaltaisuuksia, hän sai suoria tappouhkauksia.
Juan Manuel ja hänen perheensä pakenivat lähes kahdeksi viikoksi.
Hän muistaa yhä ne päivät: moottoripyörillä liikkuvat aseistetut miehet partioimassa naapurustossa, palavia autoja kaduilla ja pelkoa kaikkialla.
”Uutiset eivät näytä, mitä todella tapahtuu”, hän kertoo. ”Tämä on meidän arkeamme.”
Silti he pysyvät lujina.
”Perheeni ja minä olemme päättäneet, että Sanan jakaminen on tärkeämpää. Riskeistä huolimatta luotamme Jumalaan enemmän kuin pelkoihimme.”
Vahvistettuina vainoa kohtaamassa
Kolme vuotta sitten Open Doors otti yhteyttä Juan Manueliin ja kutsui hänet Standing Strong Through the Storm -koulutukseen.
”Tajusin, että elimme vainon keskellä ja kuinka tärkeää on saada vahvistusta sen kohtaamiseen”, hän sanoo.
Sen jälkeen hänen näkökulmansa on muuttunut ja samoin hänen palvelutyönsä vaikutus.
Jotkut hänen ohjaamistaan nuorista ovat nyt alkaneet itse jakaa evankeliumia.
”He sanovat: ’Nyt kun olemme varustettuja, haluamme tukea muita, jotka käyvät läpi samanlaisia tilanteita.'”
Myös Karlan usko vahvistui tämän prosessin myötä.
”Jumala opetti minulle kestävyydestään”, hän sanoo. ”Hänen rakkautensa on kärsivällistä; se odottaa meitä. Näin Hän on tehnyt työtä näiden nuorten sydämissä.”
Usko joka jatkuu
Tänään jalkapallojoukkueprojekti on päättynyt, mutta tehtävä jatkuu.
Juan Manuel ja hänen perheensä palvelevat edelleen kouluissa ja yhteisöissä jakaen evankeliumia kaikkialla, missä ovia avautuu. Hiljattain hän sai uuden mahdollisuuden valmentaa yhdessä paikallisista kouluista.
”On siunaus, että Jumala pitää meidät keskittyneinä Hänen tarkoitukseensa.”
Juan Manuel toimii nyt seurakuntansa pastorina ja jatkaa panostamista seuraavaan sukupolveen.
”On siunaus, että Jumala pitää meidät keskittyneinä Hänen tarkoitukseensa. Tämä on kutsumukseni, kunnes Hän kutsuu minut kotiin.”
Hänen rukouksensa pysyy samana: ”Herra, auta meitä tavoittamaan vielä yksi ihminen, vielä yksi perhe.”
Jatkuvista haasteista huolimatta – mukaan lukien Juan Manuelin vaimon leikkauksen tarve – perhe luottaa edelleen Jumalaan ja palvelee uskollisesti.
Juan Manuel pyytää: ”Vaikeita aikoja on edessä. Nautitaan hetkestä, mutta rukoilkaa myös seurakunnan puolesta”, hän sanoo. ”Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat valmiita sanomaan: ’Tässä olen. Lähetä minut.'”
