“Minne sinä menet, äiti?” Sanan poika Issa kysyi Sanan noustessa yksin bussiin. Poika näytti pelokkaalta, mutta Sana ei tiennyt, mitä vastata. Hän pyysi tilannetta valvovaa ISIS-taistelijaa vastaamaan Issalle, mutta taistelija laittoi aseen piipun Sanan päätä vasten. ”Joko olet hiljaa tai ammun sinua päähän.”
Sen jälkeen Issa ei ole kysynyt äidiltään kysymyksiä. Tapauksesta on seitsemän vuotta, ja se oli viimeinen kerta, kun Sana näki aviomiehensä ja kaksi poikaansa. Hänellä ei ole aavistustakaan, mitä heille on tapahtunut, mutta hän ei ole antanut periksi. “Ehkä joku tietää, missä kadonneet poikani ja aviomieheni ovat. Minulla on toivoa”, hän sanoo.
“Ehkä joku tietää, missä poikani ja aviomieheni ovat. Minulla on toivoa.”
Sanaa rohkaisee erityisesti uni, jonka Issa näki eräänä yönä. ”Yhtäkkiä hän avasi silmänsä. Hän kertoi nähneensä unen, jossa Jeesus laskeutui alas kirkkaasti loistavissa vaatteissa. Jeesus katsoi Issaa ja hymyili”, Sana kertoo.
Kuuntele Podcast
Kertomattomat tarinat
Sanan ja monien muiden kristittyjen tarinat ovat jääneet kertomatta. ”Ihmiset Irakin ulkopuolella tietävät, miten ISIS kohteli jesidejä”, selittää isä Ammar, joka edustaa paikallista kirkkoa ja Toivon keskusta. ”Mutta he eivät tiedä, että ISIS otti kiinni myös monia kristittyjä.”
Vaikka Sana on vihdoin saanut kertoa tarinansa, hänen elämänsä on edelleen vaikeaa. Hän on joutunut käsittelemään paitsi traumaa ja menetystä myös vaikeaan ja ei-toivottuun tilanteeseen liittyvää häpeää. Lähi-idän maissa kuten Irakissa yksin eläviä naisia paheksutaan. Miehet hoitavat yleensä perheiden viralliset paperiasiat, eikä naisen ole aina turvallista liikkua yksin.
Irakissa ei myöskään ole toimivia mielenterveyspalveluja, jotka voisivat tukea ja auttaa kristillisiä yhteisöjä heidän kohtaamissaan haasteissa. Taloudellinen tuki on siksi erityisen tärkeää, sillä se auttaa isä Ammaria tukemaan Sanan kaltaisia ihmisiä Toivon keskuksessa.
Kirkko tarjoaa toivoa
“Olemme jälleenrakentaneet paljon taloja ja kirkkoja”, isä Ammar sanoo. ”Mutta ISIS tuhosi paljon muutakin – he tuhosivat ihmisiä.”
Toivon keskuksissa tarjotaan käytännön tukea kuten oikeusapua tai pienlainoja, jotka mahdollistavat erilaiset toimeentuloa tukevat projektit. Lisäksi tarjolla on traumaterapiaa, jonka avulla monet voivat toipua sodan ja hävityksen jälkeensä jättämistä traumoista.
“Sanan kaltaiset ihmiset tarvitsevat kirkon täyden tuen”, isä Ammar sanoo. ”He tarvitsevat jonkun, joka tulee lähelle ja kuuntelee heidän tarpeitaan. Jonkun, joka auttaa heitä löytämään tulevaisuuden toivon.”
Vainosta toipuminen vie aikaa. Siksi tarvitsemme edelleen apuasi tehdäksemme Irakin kirkoista Toivon keskuksia keskellä jatkuvaa sekasortoa.
Rukoile
- Rukoile irakilaisten veljiesi ja sisartesi puolesta. Näin viestität heille, ettei heitä ole unohdettu.
- Rukoile, että yhä useammista kirkoista tulisi Toivon keskuksia, jotka levittävät Kristuksen rakkautta ympäristöönsä.
