Syyrialainen Alya on hiljattain kääntynyt kristinuskoon, mutta ei tuo uutta identiteettiään näkyvästi esiin. Islamin tavan mukaan hän esittelee itsensä miehensä Amirin vaimona, ’um Amir’ tai lastensa äitinä ja käyttää valkoista huntua. Hän ei kuitenkaan piilota uskoaan.
”Elämäni on muuttunut, ” Alya kertoo, ”ja kaikki ympärilläni voivat huomata sen.” Muutoksia Alyan ja hänen perheensä elämään on mahtunut runsain määrin. Alya naitettiin 13-vuotiaana 40-vuotiaalle miehelle, ja pariskunnalle syntyi kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Sitten puhkesi Syyrian sisällissota, joka mullisti perheen elämän pohjia myöten.
Syyrialaiset kapinalliset hyökkäsivät vuonna 2012 Deir Ez-Zorin kaupunkiin, jossa Alya perheineen asui. Perhe pakeni Raqqaan, joka vielä tuolloin oli hallituksen valvonnassa. Vuonna 2014 Isis julisti Raqqan kalifaattinsa pääkaupungiksi, ja ilmapiiri muuttui täysin.
Alya kertoo, että naisten täytyi pukeutua täysin peittäviin mustiin kaapuihin. ”Mielestämme he eivät olleet lainkaan muslimeita vaan tappajia,” Alya kuvaa Isisin taistelijoita, ”Sillä ei ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa.” Hän kertoo, kuinka naisia pakotettiin kalifaatin miesten seksiorjiksi. Kadulla kävelijä kohtasi usein kauheita näkyjä kuten aitoihin ripustettuja ihmisten päitä. Kauppareissullaan Alya joutui todistamaan julkista joukkoteloitusta.
Raqqasta lähteminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. ”Meistä oli tullut köyhiä, sillä olimme myyneet kaikki arvotavaramme,” Alya kertoo. Vielä ahdistavampaa oli yhteyden katkeaminen perheen toiseen poikaan. Raastavaa epätietoisuutta kesti noin seitsemän kuukautta, ja sitten vanhemmat saivat kuulla poikansa kuolleen bussiin tehdyssä pommi-iskussa.
”kauppareissullaan Alya joutui todistamaan julkista joukkoteloitusta
”Totta kai voin auttaa”
Vuonna 2016 tilanne Raqqassa kulminoitui. ”Eräänä päivänä yksi tyttäristämme meni kouluun,” Alya kertoo, ”Hän ei ollut pukeutunut täysin peittävästi, ja joku Isisin miehistä näki hänet. He tulivat kotiimme valittamaan asiasta ja käskivät tuoda tytön luokseen seuraavana päivänä.”
Tuo hetki oli ratkaiseva; olipa rahaa tai ei, Raqqaan ei voinut jäädä. ”He olisivat antaneet tyttäremme yhdelle miehistään ja hänestä olisi tullut heidän orjansa,” Alya selittää. Perhe onnistui pakenemaan Damaskoon ja aikoi jatkaa edelleen Koillis-Syyriassa sijaitsevaan Qamishliin, jossa Alyan sisko asui.
”Uskoin, että Allah auttaisi meitä,” Alya sanoo. Lentoliput Qamishliin järjestyivätkin, mutta seikkailuja oli luvassa. Ne alkoivat lentokentällä, kun perheen matkatavarat eivät tulleet perille. Lähellä seisova mies huomasi perheen hädän. ”Hän kertoi olevansa pastori ja tarjosi apua,” Alya muistelee. Hän oli kokemustensa vuoksi varuillaan ja torjui avun, mutta otti kuitenkin vastaan miehen käyntikortin. Siinä oli nimi George Moushi ja puhelinnumero.
Perheen vaikeudet eivät loppuneet. Pian kävi selväksi, että sisaren asunto ei ollut kyllin suuri Alyan kuusihenkiselle perheelle, ja Alya alkoi etsiä vuokra-asuntoa. Muuan kiinteistönomistaja teki selväksi, että vuokraisi asunnon vain jos saisi Alyalta palkkioksi tietynlaisia palveluja. Tämä välikohtaus järkytti Alyaa sen verran, että hän päätyi sairaalahoitoon. Silloin hän muisti käyntikortin ja soitti siinä olevaan numeroon.
”Totta kai voin auttaa,” ääni puhelimessa vastasi. Kohta Alyan perhe pääsi muuttamaan asuntoon, jonka Qamishlissa toimivan Alliance Church-kirkon pastori oli järjestänyt heille.
”Hän kertoi olevansa pastori ja tarjosi apua.”
”Jeesus on todella se, joka Hän sanoo olevansa”
”Siinä talossa asuessamme koin rauhaa”, Alya kertoo. Hän näki pastorin olevan rehellinen mies ja halusi tietää enemmän hänen kirkostaan. Niinpä Alya meni ensimmäistä kertaa elämässään jumalanpalvelukseen. Saarnan aiheena oli tuolloin anteeksianto. Alya kertoo liikuttuneensa kyyneliin pastorin selittäessä jaetta, jossa käsketään kääntämään lyöjälle toinenkin poski.
Tultuaan kotiin Alya jatkoi entiseen tapaan rukouksiaan islamin mukaisesti. Silti sydän veti kirkkoon, ja Alya päätti mennä sinne vielä kerran. Nyt hän päätyi tiistain raamattutunnille. Siellä häneen teki erityisen vaikutuksen pastorin sekä hänen vaimonsa ja äitinsä lämmin suhtautuminen uuteen tulijaan. ”He kysyivät kuinka voin ja huolehtivat minusta. Tuntui siltä, että seurakunta oli yksi suuri perhe,” Alya kuvaa. Hän palasi kirkkoon kerran toisensa jälkeen ja oppi aina uusia asioita Raamatusta. Alya kertoo lukutaitonsa olevan heikko ja saaneensa ääniraamatun hengellistä etsintäänsä helpottamaan.
”Aloin kuunnella ja tunsin itseni tosi hämmentyneeksi, ”Alya kertoo. Pian hän lopetti islamin rukousten lausumisen, mikä oli iso askel konservatiivisessa muslimiperheessä kasvaneelle. Alya kertoo islamin rukousten olevan vain saarnaajan sanojen toistelua. Kristittynä rukoilemisen hän koki vapauttavana: se oli puhetta Jeesukselle. ”Jokapäiväiset olosuhteeni eivät muuttuneet, mutta aloin oivaltaa, että Jeesus on todella se joka Hän sanoo olevansa,” Alya todistaa löydöstään. Hän ymmärsi, ettei Qamishliin tulo ollut sattumaa: ”Jeesus halusi minun olevan siellä.”
Alya kertoo, ettei voinut teeskennellä olevansa muslimi. Lähipiiri huomasikin pian, mitä Alyan elämässä tapahtui, ja hänen veljensä katkaisi taloudellisen tukensa perheelle. Ennen varakkaat Alya ja hänen miehensä elävät nyt Alliance Church-kirkolta saamansa avun varassa. ”Sanoin Jumalalle: ’Nyt sinä olet vastuussa minusta. Olen lapsesi, eikä minulla ole ketään muita kuin sinä’, ” Alya kertoo. ”Jeesus Kristus auttaa meitä. Ilman Jumalan ja kirkon apua meillä ei olisi mitään.”
Alyan mies ja aikuiset tyttäret ja poika ovat edelleen muslimeja. Lapset hyväksyvät äitinsä uuden uskon – kunhan hän vain ei kerro siitä heidän puolisoilleen. Alya toivoo perheensä pelastuvan ja odottaa sitä kärsivällisesti. ”Jeesus on elämäni,” hän kiteyttää, ”Olin sokea, mutta nyt näen.” Myös perhettään kohdanneet koettelemukset Alya näkee uusin silmin: ”Menetimme poikamme, mutta olen ymmärtänyt, että Jumala antoi ainoan Poikansa meidän tähtemme. Minusta on tullut rikas, koska olen löytänyt todellisen aarteen, aarteen jota minulla ei ennen ollut.”
”Jeesus on elämäni. Olin sokea, mutta nyt näen.”
