Uutiset
25.11.2022

Siunauksen maatila: Mimi sai jäädä kotiinsa Irakiin

Kristitty väestö pyritään poistamaan Irakista pakkosiirroin, mikä on tarkoituksellista ja strategista uskonnollista vainoa. 12-vuotias Mimi ja hänen äitinsä Nadia saivat kuitenkin mahdollisuuden jäädä kotimaahansa.

Kukko kiekuu auringon noustessa Shekhanin maaseudulla Irakissa, kun 12-vuotias Mimi suuntaa kanalaan keräämään kananmunat ja tervehtimään lempikanaansa Lulua. ”Se on paras ystäväni; se on niin kauniin värinenkin”, Mimi sanoo. 

Nyt hän vie munat äidilleen, joka käyttää ne ehkä joululounaan valmistukseen. Mimi rakastaa joulua. ”Soitamme joululauluja ja laitamme kotiin joulukoristeita”, hän kertoo.

”Sitten menen viettämään jouluisen hetken kanojeni kanssa. Myöhemmin tuon Lulun sisälle juhlimaan joulua meidän kanssamme.”

Vaikeat muistot

Mimi oli 4-vuotias, kun hän joutui lähtemään isovanhempiensa turvallisesta kodista, jossa hän asui äitinsä Nadian ja sisartensa kanssa. Nadia kertoo ääni väristen: ”Noin kahdelta yöllä Isisin terroristit hyökkäsivät kyläämme. Kuulen nuo äänet yhä korvissani enkä varmasti koskaan unohda sitä hetkeä.”

Mimille jäi tapahtuneesta mieleen lähinnä pelon tunne: ”Heräsin ja näin ukin ja mummin, jotka olivat selvästi peloissaan. Kysyin ukilta: ’Mikä sinulla on?’, mutta ukki sanoi vain: ”Jutellaan myöhemmin.'” 

Tummahiuksinen nainen katsoo kameraan ja hymyilee yksinkertaisessa keittiössä.
Nadia korostaa sitä, että Irakin kristityt tarvitsevat maailmanlaajuisen seurakunnan tukea. ”On totta, että meitä kristittyjä on täällä enää hyvin vähän. Mutta toivomme elämän helpottuvan, jos tietoisuutta tilanteestamme lisätään ja toiset kristityt tukevat meitä.”

Kun äänet lähestyivät, perhe päätti lähteä välittömästi ottamatta mitään mukaansa. Isis oli jo hyvin lähellä. ”Näin heidät”, Nadia kertoo. ”He näyttivät pelottavilta mustissa vaatteissaan, he huusivat autoistaan: ‘Allahu Akbar’ (Jumala on suuri), ja tyrkkivät ihmisiä kivääreillään.”

Perhe kiirehti autoonsa ja ajoi pois, mutta päätyi pakenevien kyläläisten muodostamaan ruuhkaan. Mimi oli siskoineen piiloutunut äidin jalkoihin ollakseen turvassa. Lapset itkivät ja pyysivät ruokaa ja vettä, mikä oli Nadialle äitinä yksi kauheimpia hetkiä: ”Minulla ei ollut antaa heille mitään.”

Yhdeksän tuntia myöhemmin perhe pääsi turvaan. Yhdessä kuuden muun perheen kanssa he löysivät paikan, jonne saattoivat jäädä. 

Strategiana pakkosiirrot

Kun Isis vuonna 2017 oli lyöty, perhe palasi Niniven tasangolle. Elämä oli kuitenkin rankkaa ja toimeentulon hankkiminen vaikeaa. Näytti siltä, että ainoa vaihtoehto oli lähteä maasta, kuten monet naapurit olivat tehneet. Myös Mimin isovanhemmat olivat muuttaneet Irakista Isisin hyökkäyksen jälkeen.

Puolisotilaalliset joukot ovat anastaneet kristittyjen maita vuosikaudet ilman rangaistuksia.

Irakissa niin hallituksen virkamiehet kuin tavalliset kansalaiset kyselevät, miksi maassa on yhä kristittyjä, ja näitä kehotetaan edelleen lähtemään. Kristittyjä ei auteta, vaikka taloustilanne on vaikea. Puolisotilaallisten joukkojen tiedetään myös anastaneen kristittyjen maita vuosikaudet ilman mitään rangaistuksia.

Väestön pakkosiirto ei ole sattuma. Se on uskonnollisen vainon harkittu strategia, jolla kristitty väestö pyritään poistamaan tietyltä alueelta. Näin sieltä riistetään kristillinen todistus sekä kristityiltä lapsilta mahdollisuus kasvaa oman kulttuurinsa keskellä.

Jaettu siunaus

”Halusimme asua Irakissa, mutta meillä ei näyttänyt olevan siihen mitään mahdollisuuksia. Harkitsimme vakavasti maastamuuttoa”, Nadia kertoo.

Sitten hän hymyilee, sillä tässä vaiheessa Open Doorsin paikalliskumppanit astuivat kuvaan mukaan: ”Kuulimme mikrolainoista ja saimme ajatuksen perustaa maatilan. Jos se olisi Jumalan tahto, hän kyllä siunaisi meitä ja antaisi sen menestyä.”

Mimillä on nyt tulevaisuus Irakissa. Perhe sai mikrolainan, jolla he ostivat siitoslampaita, ja lammaskatras onkin lisääntynyt nopeasti. Tilalla hyppelehtii nyt kymmenittäin karitsoja, joista pienimmät hädin tuskin pysyvät vielä pystyssä.

Tumma pitkähiuksinen koulutyttö hymyilee koulupuvussaan asuinalueen pihamaalla.
Mimi rakastaa vanhempiensa maatilaa ja haluaa jatkaa tilanpitoa, kun sen aika on.

Jumala on siunannut maatilaa niin, että se paitsi elättää perheen auttaa myös naapurustoa. Perhe pystyi palkkaamaan tilalleen töihin useita ulkopuolisia, jotka nyt saavat elannon omalle perheelleen.

Mimikin jakaa omastaan: kun hänen kanansa hautovat hedelmöittyneitä munia, hän antaa munat pois ilmaiseksi, niin että toisillakin on mahdollisuus kasvattaa kanoja ja saada niiden munia omille perheilleen.

”Tässä kaikessa on kyse joulun hengestä”, Mimi toteaa. ”Haluan toivottaa ihmisille hyvää joulua ja antaa heille jotakin voidakseni tehdä heidät onnellisiksi. Kun ihmiset ovat onnellisia, Jeesuskin on onnellinen. Onhan kyse hänen syntymäpäivästään.”

Tulevaisuus kotimaassa

Kristittyjen tilanne ei ole Irakissa suinkaan paranemassa, päinvastoin: syrjintä ja vainot ovat lisääntyneet. Kun Nadia viimeksi kävi lääkärissä, häntä kiusattiin, koska hänellä ei ollut huntua.

Kaikesta huolimatta Mimin vanhemmat haluavat jäädä: ”Annan anteeksi niille, jotka ovat vahingoittaneet meitä, koska Jeesus kehottaa meitä tekemään niin. Uskon myös, että jos Jumala haluaa muuttaa jonkun ihmisen sydämen, hän tekee sen aivan varmasti riippumatta siitä, mitä tuo ihminen on tehnyt.” 

Tilanne ei ole vielä vakaa.

Entä Mimi? Hänkin haluaa jäädä Irakiin: ”Rakastan Irakia, koska olen syntynyt täällä. En halua lähteä mihinkään. Kun Isis hyökkäsi Irakiin, surin asiaa ja ihmettelin, miksi niin piti käydä. Haluan pysyä täällä, koska minun on otettava myös kanat huomioon. Jos vanhempani haluavat lähteä, he voivat mennä, mutta minä haluan jäädä tänne kanojeni kanssa.”

Open Doorsin tukijoiden avulla Irakissa on tähän mennessä myönnetty 276 mikrolainaa. Paljon suurempi määrä lainoja on jo maksettu takaisin, kun niiden avulla aloitettu tai ylläpidetty yritystoiminta tukee perheitä niin, että he ovat voineet jäädä Irakiin. Tilanne ei ole kuitenkaan vielä vakaa. Vaino, sota ja taloudellinen tilanne pakottavat kristittyjä yhä muuttamaan maasta.