Palestina-kirkko on ainoa kirkko La Sierran reservaatissa Kolumbiassa. Sen seurakunta on kokenut vankeutta, julkista nöyryyttämistä ja fyysistä pahoinpitelyä. Se on häädetty pois ja palannut takaisin. Vastustuksesta huolimatta kristittyjen yhteisö jatkaa kasvuaan.
Kolumbian rannikon Sierra Nevada de Santa Marta -vuoristossa sijaitsee Palestina-kirkko. Se on La Sierran reservaatin ainoa kirkko, ja sen seurakunta on alueen ainut näkyvä seurakunta.
Seurakunnan johtaja, pastori Daniel kertoo, että ympärillä on muitakin kristittyjä, mutta heillä ei ole omaa kirkkorakennusta. Ollaan syvällä La Sierran reservaatin sydämessä, perinteisten uskontojen johtajien hallitsemalla alueella. Lähimpään kaupunkiin on kahdeksan tunnin matka.
Danielin isä ja appi olivat tämän ensimmäisen kirkon perustajia. Siihen aikaan, kun he saapuivat, alueelle asettumiseen tarvittiin lupa paikalliselta yhteisöltä. Monien vaikeuksien jälkeen sopimus saatiin solmittua ja he saivat jäädä. Heidän uskonsa hyväksyttiin sillä ehdolla, etteivät he kertoisi siitä.
Kristityt häädettiin pois
Reservaatissa asuu monia alkuperäiskansoja, kuten Archuacos-, Koguis-, Wiwas- ja Kankuamos-kansat. Sen virallisesta uskonnosta, Äiti Maan palvonnasta, määräävät yhteisöjen hengelliset johtajat, mamot.
Kaikki muut uskonnot ovat kiellettyjä. Mamojen mukaan kristinusko kuuluu vain länsimaisille ihmisille. Se johti Palestina-kirkon kymmenen vuoden diasporaan.
”Maa palvelee hautaamalla ne, jotka eivät halua lähteä pois. Te joko hylkäätte evankeliumin tai muututte maan lannoitteeksi.” Tässä olivat vaihtoehdot. Pastori Daniel perheineen pakotettiin muuttamaan pois alueelta vuonna 2000, yli viiden vuoden vainon jälkeen.
”Meidät häädettiin, kirkkomme ja kotimme tuhottiin. Jäljelle jäivät vain rauniot.”
Pastori Daniel
Alueen hengellinen johtoryhmä kääntyi maan suurimman, laittoman ja aseistetun sissiliikkeen, FARCin (The Revolutionary Armed Forces of Colombia), puoleen ja pyysi apua kristittyjen häätämiseen pois alueelta. Vastapalvelukseksi he lupasivat nuoria miehiä FARCin riviin taistelijoiksi.
”Meidät häädettiin, kirkkomme ja kotimme tuhottiin. Jäljelle jäivät vain rauniot”, Daniel kertoo.
Palestina-kirkon ensimmäiset kristityt kohtasivat uskonsa takia hirmuista vainoa: päiväkausien vankeutta ilman ruokaa tai juomaa, julkista nöyryyttämistä, fyysistä pahoinpitelyä ruoskimalla.
”Auttakoon Jumalasi sinua, jos hän on olemassa. Tulkoon hän tänne puolustamaan sinua.”
Sanat sanottiin Danielille vuonna 1990, kun hänet pakotettiin polvilleen terävien kivien päälle niin pitkäksi aikaa, että hän melkein pyörtyi tuskasta. Danielin haluttiin kieltävän uskonsa Kristukseen.
Vain muutamat jäivät
Ruumiillisen väkivallan ja pakkosiirtojen vuoksi useimmat kristityt jättivät alueen. Vain muutama kristitty, kuten Danilo Torres*, jäi yhteisöön ahdistettuna täyttämään velvollisuutensa yhteisön jäsenenä ja elämään heidän tapojensa mukaan.
Vaikeimpina vuosina 2002–2005 alkuperäisuskontojen edustajat eivät halunneet hyväksyä heitä kristittyinä, vaan Danilo vaimoineen pakotettiin noudattamaan heidän uskomuksiaan. Danilosta tehtiin jopa yhteisön sihteeri, mutta hänen sydäntään he eivät saaneet käännettyä puolelleen.
Danilo perheineen jatkoi kokoontumisia alueelle jääneiden kristittyjen kanssa salassa. Rukous- ja ylistyskokoukset oli kielletty ja valvontaa lisätty niin, että Herran nimen saattoi sanoa vain piilossa.
Silloin seurakunta nousi vuorille rukoilemaan ja tapasi salaa toisiaan kodeissa aina tilaisuuden tullen. Missä kaksi tai kolme kohtasi toisensa, siellä rukoiltiin ja jaettiin evankeliumia. Näin kului kolme vuotta.
Kun yhteisön johtajat pettivät lupauksensa sisseille ja sissit vetivät tukensa pois, kristittyjen paluumuutto alueelle alkoi orastaa. Sissit tappoivat muutamia yhteisön johtajista ja muut pakenivat alueelta, jossa kirkko oli sijainnut.
Kristityille koitti jälleen vapaus kokoontua yhteen, ja kolmen vuoden kuluttua oli muodostunut kymmenen hengen seurakunta. Heidän sallittiin jälleen elää kristittyinä mutta vain tällä alueella.
Vuonna 2014 pastori Daniel perheineen palasi johtamaan seurakuntaansa. Se on alueen ainoa alkuperäiskansojen seurakunta, jolla on myös alkuperäiskansaan kuuluva johtaja. Seurakunnassa on yli 60 jäsentä, joista osa tulee muista yhteisöistä.
”Sunnuntain jumalanpalvelukseen tullaan tuntien kävelymatkan takaa. Joidenkin kirkkomatka voi viedä kävellen kuusikin tuntia. He tekevät sen kerran kuukaudessa tai harvemmin, mutta he haluavat tulla tänne saamaan vahvistusta yhteisestä uskosta. Toisinaan seurakunta tulee heidän luokseen”, Daniel kertoo.
Kävely läpi yön evankeliumin vuoksi
Uuden Palestina-seurakunnan aloitettua kokoontumiset evankelista Nohemi* on kävellyt joka sunnuntai kahden tunnin matkan osallistuakseen jumalanpalvelukseen.
Nohemi ja muut kristityt, jotka ovat olleet kirkon jäseniä yli 20 vuotta, eivät ole enää vainon kohteena. Se kohdistuu toisista seurakunnista tuleviin uusiin kristittyihin. Palestina-yhteisön ulkopuolisten evankelioinnin suurimpana esteenä onkin kääntyneiden kohtaama vaino.
Nohemin mukaan kääntyneitä kutsutaan puhutteluun, vangitaan, noidutaan, pakotetaan polvilleen ja ruoskitaan, että he kieltäisivät evankeliumin. Kristittyjen, jotka haluavat etsiä Jumalaa, täytyy paeta viranomaisia.
Vuonna 2000 Nohemi joutui kahdeksi päiväksi vankilaan, koska hän kieltäytyi vaihtamasta uskoaan hänelle tarjottuun maatilaan. Tarjouksen hylkääminen merkitsi karkotusta yhteisöstä.
Nohemin rakkaus Kristusta ja omia maanmiehiään kohtaan teki hänestä evankelistan.
Hänen rakkautensa Kristusta ja omia maanmiehiään kohtaan teki hänestä evankelistan. Yli kymmenen vuoden ajan hän on kiertänyt julistamassa evankeliumia – jopa siellä, missä se on kokonaan kiellettyä.
Nohemi lähtee matkaan myöhään iltapäivällä ja kävelee läpi yön. Seuraavana päivänä ennen aamunkoittoa hän on perillä kristittyjen veljien luona. Päivä kuluu sisällä talossa, piilossa ulkopuolisten katseilta, etteivät veljet joudu kuulusteltaviksi.
Illalla salainen seurakunta kokoontuu ja evankeliumia julistetaan aamuun asti, jolloin Nohemin on lähdettävä. Joskus häntä pyydetään koteihin rukoilemaan jonkun puolesta.
Terveydellisistä syistä tämä palvelutehtävä on nyt tauolla, mutta Nohemi toivoo voivansa aloittaa sen pian uudestaan.
Nuoret hengellisten hyökkäysten kohteena
Fyysinen vaino ei ole ainoa uhka. Mamot yrittävät vahingoittaa seurakuntaa harjoittamalla myös noituutta. Seurakunnan jäsen Rosario Niño sanoo sen aiheuttavan vaikeuksia ja sairauksia kristityille. He sanovat kokevansa fyysisen vainon sijaan henkimaailmasta tulevia hyökkäyksiä.
“Voimamme on Jumalassa, me pysymme pystyssä”, hän sanoo.
Danilo Torresin mukaan seurakuntaan kohdistuvat hengelliset hyökkäykset ovat tarkasti suunniteltuja ja niiden kohteena ovat erityisesti nuoret krisitityt. Vaikka monet kärsivät näistä vainoista, he samalla tunnistavat niiden lähteen. Vihollinen on valinnut taktiikan, jolla se yrittää särkeä perheiden yhteisen uskon vaikuttamalla nuoriin ja jättämällä aikuiset rauhaan.
Strategiana voi olla nuorten pakottaminen koulunkäynnin kautta harjoittamaan yhteisön perinteisiä menoja. Nuorilta on myös voitu evätä mahdollisuus opiskeluun, elleivät he kiellä uskoaan.
Tästä syystä Danilon tyttäret ovat käyneet koulua Open Doorsin ylläpitämässä Lasten Keskuksessa vuodesta 2020 lähtien. Siellä nuoret saavat koulutusta, joka perustuu kristillisille arvoille. Seitsemän muutakin vanhempaa ovat lähettäneet lapsensa samaan kouluun, ja siellä asuu nyt 14 oppilasta.
Keskus on ollut odottamaton siunaus. Näin kaukaisessa paikassa asuville tällainen apu on hyvin harvinaista ja sitä on myös vaikea heille tarjota.
“Äitinä voin sanoa, että kun lapset voivat hyvin, voivat myös vanhemmat hyvin ja saavat todellisen mielenrauhan. Etenkin kun ympärillä on paljon vaaroja ja laittomat sissiliikkeet ovat palanneet alueelle”, kertoo Roselia, joka on yhden keskuksessa asuvan koululaisen äiti.
Evankeliointiprojekti
Kristittyjen yhteisö jatkaa yhä kasvuaan. Seurakunta suunnittelee Open Doorsin avulla asemansa virallistamista reservaatin sisäisenä alkuperäisyhteisöseurakuntana.
Meneillään on myös oma evankeliointiprojekti. Sen avulla halutaan tavoittaa alueen kaukaisimmatkin kylät, joissa evankeliumin kertominen on täysin kielletty.
Lucas*, yksi evankelistoista, kertoo lähettien kehittämästä strategiasta, jonka avulla he pääsevät alueen yhteisöihin. He ottavat mukaansa myytäviä kauppatavaroita, joiden varjolla he voivat mennä epäilyksiä herättämättä suoraan heitä odottavien kristittyjen koteihin.
Open Doors on tukenut tätä hanketta vuodesta 2022 lähtien. Sen ansiosta monet kristityt perheet, jotka asuvat eristyksissä Serankwassa ja Seynurassa ovat saaneet vahvistusta uskossaan. Ja kaksi uuttakin perhettä on löytänyt Jeesuksen.
Aracatacassa Open Doors on lahjoittanut seurakunnalle talon, jossa voivat majoittua sekä yhteisön opintojaan jatkavat nuoret että lääketieteellistä hoitoa hakemaan tulleet muut yhteisön jäsenet. Uskonsa tähden vainotut saavat nyt apua, jota heille ei ennen voitu tarjota.
Pastori Danielin seurakunta on saanut vahvistua ja sen tekemä työ kantaa kaunista hedelmää Kolumbian Sierra Nevada de Santa Martassa.
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
