Vuonna 2013 muslimitaustaiset Seleka-kapinalliset ampuivat singolla kohti Brethrenin Evankelista Kirkkoa Keski-Afrikan Tasavallan pääkaupungissa. Nuoret pojat Jeovani Mongounou, Dieu Fera Zinon ja Steven Malengou saivat iskussa jalkoihinsa amputaatioita vaativia vaikeita vammoja. Open Doors on auttanut heitä tarjoamalla proteeseja ja maksamalla poikien koulunkäyntikuluja. Heidän perheitään on myös autettu taloudellisesti, ja heidän rohkaisemisekseen aloitettiin kirjoituskampanja.
Huhtikuun 14. päivä vuonna 2013 Seleka-kapinalliset ampuivat singolla Brethrenin Evankeliseen Kirkkoon Cité Jean XXIII:n alueella Keski-Afrikan Tasavallan pääkaupungissa. Räjähdyksessä kuoli seitsemän ihmistä ja ainakin 33 haavoittui. Heidän joukossaan olivat nuoret pojat Jeovani Mongounou, Dieu Fera Zinon ja Steven Malengou, joiden jalkoihin kohdistuneet vammat johtivat amputaatioihin.
Open Doors on tukenut näiden kolmen uhrin toipumista rinnalla kulkemisen, proteesien kustantamisen sekä koulumaksujen kattamisen kautta. Vähän aikaa sitten myös heidän perheitään alettiin tukea auttamalla pienyritysten perustamisessa. Open Doorsin aikaisemman vierailu aikana huomattiin, että kaikilla kolmella pojalla oli vaikeuksia sopeutua elämään vammojensa kanssa ja he kaipasivat rohkaisua. Open Doors aloitti heidän rohkaisemisekseen kirjoituskampanjan ja on nyt käynyt kahdesti uudestaan vierailulla viemässä kirjeitä tukijoilta ympäri maailmaa.
Apu toi hymyn kasvoille
Molemmat jalkansa menettänyt Jeovani on ollut pitkällä ja turhauttavalla kuntoutumisen tiellä, joka ei ole vielä ohi. Proteesien toimittamisessa oli monia viivytyksiä, ja Jeovanin saamat ensimmäiset versiot olivat huonolaatuiset. Liikkumiseen liittyvät rajoitteet olivat pojalle hyvin vaikeita, erityisesti hänen nähdessään, miten hyvin hänen ystävänsä Diu Fera ja Steven edistyivät.
Open Doors järjesti Jeovanille uudet proteesit ja saavuttuamme tämän jälkeen vierailulle paikan päälle saimme kuulla mahtavat uutiset siitä, että ne toimivat hyvin. Jeovani kykeni nyt kävelemään käyttäen tukenaan vain yhtä kainalosauvaa. ”Olen niin onnellinen nähdessäni, että poikani pystyy kävelemään kouluun ilman apua!” hänen äitinsä kertoi meille innoissaan.
Jeovanin saamat kirjeet ovat auttaneet nuorta miestä suuresti. ”Hän oli yhtä hymyä ja hyvin onnellinen tavatessamme”, raportoi paikallinen kollegamme vierailun jälkeen. ”Hän kertoo ystävilleen, että ulkomaalaiset ihmiset välittävät hänestä. Hän näyttää kortteja, kirjeitä ja kuvia, jotka hän on saanut lapsilta ympäri maailmaa. Vaikka hän ei osaa lukea englantia, kuvat puhuvat hänelle.”
Kun häneltä kysyttiin, miten voisimme rukoilla hänen puolestaan, Jeovani sanoi: ”Pyydän, että rukoilette opintojeni puolesta ja että olisin koulussa viisas. Rukoilkaa äitini yrityksen puolesta, että saisimme kaiken tarvitsemamme.”
