Kuuntele.
Kuuluu äänten sorinaa, kumistimia, askeleita ja sitten huutoja. ”Tappakaa hänet!” joku karjaisee lähellä. Olohuoneen ikkunan lasi särkyy palasiksi. Väistät terävää kiveä, joka on osua käsivarteesi. Kotiasi saartavasta ihmisjoukosta kuuluu munkin ärjyvä ääni:
”Etkö todellakaan aio palata buddhalaisuuteen? Tämä on loppusi! Pyydä nyt Jumalaasi pelastamaan sinut!”
Veli Samson kivitettiin Buddhalisen joukon toimesta 2017
Samson
Lukijalle tämä on vain kuvittelua, mutta Samsonille*, jolla on buddhalainen tausta, se oli todellisuutta.
Vuonna 2017 vihainen väkijoukko hyökkäsi Myanmarissa asuvan Samnsonin taloon vain siksi, että hän perheineen oli Jeesuksen seuraaja.
”He heittivät kiven toisensa jälkeen [taloa kohti]. Kaikki ikkunamme ja ovemme olivat auki, ja he kivittivät meitä tauotta”, Samson kuvaa.
Eikä hyökkäys jäänyt vain kivittämiseen. Väkijoukko katkoi talon johdot ja yritti polttaa rakennuksen. Moottoripyörien päälle kaadettiin bensiiniä, ja nekin yritettiin sytyttää tuleen.
Samson säilyi onneksi hengissä.
”Vaikka meitä vainottiin, emme kuolleet”, hän sanoo.
”Saimme vain joitakin päävammoja. Kun tulimme ulos talosta, ihmiset olivat hämmästyneitä, että olimme edelleen hengissä.”
Samson on vain yksi miljoonista kristityistä, joita vainotaan buddhalais-animistisissa yhteisöissä kristillisen uskonsa takia.
Mutta miten häntä voidaan vainota, kun hän elää väkivallattomuutta ihannoivan kansan keskuudessa?
Buddhalaisuus sai alkunsa puun juurella istuneesta prinssistä. Hän näki, miten maailma kärsi ja uskoi, että avain kärsimyksen loppumiseen oli päästä eroon omista mielihaluista. Näin voi Buddhan mielestä tulla hyväksi.
Hyveen seuraaja iloitsee tässä maailmassa
ja hän iloitsee seuraavassa;
hän iloitsee kummassakin.
Hän nauttii ja iloitsee
nähdessään oman työnsä puhtauden
Tuhansien vuosien ajan maailma on omaksunut Buddhan opetuksia oikeasta tavasta elää. Hänen ohjeensa ovat levinneet Intiasta muualle maailmaan ja keränneet yli 530 miljoonaa seuraajaa. Valtaosa heistä asuu Aasiassa, jossa buddhalaisuus on muovannut kulttuuria, yhteisöjä ja identiteettiä monien sukupolvien ajan.
Tiedotusvälineet kuvaavat buddhalaisuuden uskomuksia tavalla, joka on saanut useimmat ihmiset hyväksymään ne helposti harmittomana tienä itsensä toteuttamiseen. Toisten rauha saattaa kuitenkin merkitä tuskaa toisille, etenkin niille, jotka seuraavat Samsonin tavoin Jeesusta.
Aasiassa kääntyminen buddhalaisesta tai animistisesta perinteestä kristinuskoon voi merkitä eristetyksi joutumista, painostusta, väkivaltaa ja jopa kuolemaa.
Open Doors -järjestön World Watch List kirjaa maita, joissa kristittynä eläminen on vaikeinta. Se lukee 50 kärkivaltion joukkoon kuusi valtauskonnoltaan buddhalaista ja animistista maata.
Listan mukaan Myanmar (19.), Laos (20.), Vietnam (21.), Kiina (23.), Sri Lanka (30.) ja Bhutan (45.) ovat maita, joissa kristittyjen omaiset kääntävät heille selkänsä ja joissa naapurit kiroavat sekä väkijoukot kivittävät kristittyjä. He joutuvat hallituksiensa kiristämiksi, ja joskus heitä jopa vangitaan tai syytetään vakoilusta.
Pastori Caleb*, joka on Open Doors -järjestön yhteistyökumppani Myanmarissa, kertoo seuraavaa:
”Suurin haaste työssäni buddhalaisten parissa on se, että he väittävät minun tuovan länsimaisen ja vieraan jumalan heidän yhteisöönsä. Suurin itseäni kohtaava uhka on se, että minua luullaan vakoojaksi.”
Yksi pääsyy kristittyjen vainoon on uskonnollinen nationalismi
“Jos olet laosilainen, burmalainen, bhutanilainen tai srilankalainen, olet buddhalainen”, näitten maitten asukkaat sanovat. Kansallinen identiteetti perustuu suurelta osin enemmistön uskontoon. Jos ajattelee eri tavalla, kääntää selkänsä omalle maalleen. Tämä käsitys on johtanut Sri Lankassa ja Myanmarissa buddhalaisten ääriliikkeiden syntyyn. Samasta syystä kristilliset kirkot eivät ole saaneet lupaa toimia Bhutanissa, ja monet kirkot muissa buddhalaisissa maissa on suljettu väkipakolla. Kaikki sen takia, että kristinusko käsitetään länsimaiseksi uskonnoksi.
“Kyläläiset tekevät parhaansa väheksyäkseen minua työssäni ja väittävät minun tekevän kaiken väärin”, pastori Caleb jatkaa.” Koetan silti parhaan kykyni mukaan säilyttää omanarvontuntoni ja tavoitteeni kertoa heille evankeliumin sanoma.”
“Jos tekisin jotakin sopimattomaksi tulkittavaa, minut voitaisiin kivittää, hakata tai mestata. Elämä voi olla hyvin vaarallista, jos ei tiedä kuinka käyttäytyä buddhalaisessa yhteisössä.”
”Buddhalaisena minun oli suoritettava monenlaisia rituaaleja aamusta alkaen. Vesiuhreja ja kaikkia muita. Kun jotakin tapahtuu, meidän on toimitettava tietty määrä uhreja ja riittejä. Niistä huolimatta parantuminen tai siunaus ei ole mitenkään varmaa. Mutta nyt Kristuksessa voimme vain antaa sydämemme Hänelle. Hän siunaa meitä silti,” Tashi selittää.
”Vaikka minulla ei olisi mitään annettavaa, niin jos vain avaan sydämeni Hänelle, Hän kuuntelee. Voin tulla Jeesuksen luokse tyhjin käsin.”
Ihmeparantumiset ja pahoista hengistä pääseminen, niin kuin Tashi ja Hela saivat itse kokea, ovat kaksi syytä siihen, että buddhalaiset alkavat uskoa Jeesukseen. Kun he huomaavat tarvitsevansa Vapahtajaa, buddhalaiset vapautuvat loputtomasta kierteestä koettaa ansaita pelastuksensa.
Tashi ja Hela
Tashi*, joka on 33-vuotias bhutanilainen kristitty mies, muistaa miten hänen sukulaisensa piinasivat häntä kääntymisen jälkeen. “’Mikä ei riittänyt, kun jätit esi-isiemme jumalat? Mikä ei ollut tarpeeksi?’ He huusivat. He sylkivät päällemme. Sukulaisemme sylkivät päällemme ja kylämme ihmiset halveksivat meitä. He sanoivat heittävänsä kiviä meitä kohti. Heidän mukaansa me harjoitamme muitten uskontoa – länsimaista uskontoa.”
Tashista tuli kristitty, kun Jeesus paransi hänen vaimonsa Helan*, joka oli šamaani. Helassa oli ollut paha henki kaksi vuotta ja hän tärisi jatkuvasti joka päivä. Tashi oli koettanut kaikkea mahdollista: uhrannut kanoja, sikoja ja härkiä ja käynyt jopa tapaamassa muita šamaaneja, niin että hänen vaimonsa parantuisi. Lopulta hän kulutti kaikilla uhreillaan heidän vuosien varrella säästämänsä rahat loppuun.
Kristittyjen vainon yksi pääsyy kansanbuddhismin yhteydessä on se, että kristityt alkavat seurata Raamatun opetusta ja erottautua omasta yhteisöstään.
Buddhalaisuus ja animismi ovat syvästi yhteisöllistä uskoa, jossa tunnetaan voimakasta vetoa jumalolentoihin ja henkiin. Kun kristityt eivät enää ota osaa eläinuhreihin, puhdistusriitteihin eivätkä kumarra esi-isien edessä – kaikki syvään juurtuneita tapoja syntymästä lähtien – osallistumattomuus tulkitaan halveksunnaksi. Heitä kohdellaan tämän takia pettureina.
SAVANG
Savang* on entinen šamaani Laosista. ”Aloin perehtyä šamanismiin ja erilaisten henkien ominaisuuksiin, kun olin 10-vuotias. Kun olin 14 tai 15, aloin harjoittaa perusoppeja. Tiesin, että jos minusta tulisi šamaani, saisin voiman hallita henkiä ja se olisi hyväksi asuinyhteisölleni”, hän kertoo.
”Kyläni on animistinen. Kaikki pelkäävät aaveita tai henkiä, mutta se, joka pystyy kutsumaan tai karkottamaan niitä, on tärkeä ihminen yhteisössä, ja tämä henkilö on šamaani.”
Kun Savang vaihtoi šamanisminsa pelastukseen Jeesuksessa, hän joutui välittömästi yhteisönsä maalitauluksi. ”Viranomaiset koettivat pakottaa minut lopettamaan julistuksen ja kaiken Jeesukseen liittyvän toiminnan. Se särki sydämeni, mutta en voinut lakata, sillä mitä enemmän julistin, sitä enemmän ihmisiä alkoi tulla.”
Lopulta Savang vangittiin uskonsa takia kahdesti ja hän oli vankilassa yhteensä seitsemän kuukautta. ”Poliisit olivat hyvin vihaisia minulle. He laittoivat minut pimeään ja kosteaan selliin, joka oli täynnä sekopäisiä ihmisiä. Molempiin jalkoihini laitettiin viisi kiloa painavat rautakahleet. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa.”
”Meille annettiin vain kahdesti päivässä ruokaa, joka oli pilaantunutta tai huonoa. Mutta vaikeinta olivat tilanteet, jolloin tarvitsin vessaa. Selli oli jo entuudestaan pieni eikä siellä ollut tilaa vessanpöntölle. Jätökset oli laitettava muovipussiin tai tyhjään vesipulloon.”
Kristityiksi kääntyvät buddhalaiset ja animistit eivät kärsi vain ihmisten vihasta. Joskus he kohtaavat myös henkien raivon.
Aphua Rose*, buddhalaisuuden asiantuntija Myanmarissa, sanoo buddhalaisten uskovan kahdenlaisiin henkiin: hyväntahtoisiin ja pahansuopiin.
Hän kertoo vihreistä nat-hengistä, joiden hahmoja näkyy monissa burmalaisissa temppeleissä.
”Nat on nimenä peräisin paalin kielen sanasta ‘natha’”, Aphua Rose selittää. ”Ihmiset uskovat, että nämä henget tuovat heille onnea. Ne ovat kuin hindulaisuuden jumalia, sekä hyvän- että pahantahtoisia. Jos et palvo niitä, jos loukkaat niitä tai unohdat ne, henget ovat ilkeitä, mutta jos uhraat niille ja palvot niitä, ne ovat suopeita. Ihmiset palvovat näitä henkiä sen vuoksi: velvollisuudentunnosta ja pelosta.”
Moses ja Naomi
Moses ja Naomi ovat aviopari, joka on kotoisin tiukasti kansanuskontoisesta kylästä Myanmarissa. Se tunnetaan syvään juurtuneesta animismin harjoittamisesta. Kristuksen seuraaminen merkitsi pariskunnalle taistelua näitä henkimaailman linnakkeita vastaan.
”Kylässä on yhdeksän buddhalaista luostaria ja koulua”, Naomi kertoo. ”Mutta ihmiset palvovat täällä sen lisäksi esi-isiään, demoneita ja erilaisia jumalolentoja. On kaksi jumalaa, joita kylän asukkaat pitävät muita parempina. He kiistelevät ja kilpailevat jatkuvasti siitä, kumpi on voimakkaampi, elefantti vai käärme. Jos jonkun eläinjumalan palvoja voi todistaa, että hänen jumalansa on mahtavampi, hän voi tappaa toisen jumalan seuraajan. Jos he vihaavat jotakuta, he eivät kavahda surmaamasta häntä tuntematta katumusta tai syyllisyyttä. Tällainen on tilanne täällä.”
Kun Moseksen ja Naomin naapurit saivat tietää pariskunnan uskosta, he alkoivat heti langettaa kirouksia näiden ylle.
”He käyttivät noituutta meitä vastaan”, Moses sanoo. ”He sijoittavat meitä vahingoittavia taikaesineitä eri paikkoihin lähistöllä. Joka kerta pyydämme voittoa Jeesuksen nimessä ja rukoilemme joka päivä. Aina kun kokoonnumme yhteen, he kivittävät meitä. Joskus he kerääntyvät talomme ympärille ja kun olemme menneet nukkumaan, he kivittävät meitä.”
Kaikkein pahin Moseksen ja Naomin kokema hyökkäys sattui, kun naapurit kirosivat heidän poikansa kuolemaan, koska he kertoivat Jeesuksesta kylässään.
”Ne, jotka harjoittavat noituutta, kirosivat lapseni”, Naomi kertoo. ”Sinä päivänä, huhtikuussa 2015, poika kuljeskeli kylällämme noin kahden tai kolmen aikaan iltapäivällä. Hän tuli kotiin viideltä ja sanoi olevansa väsynyt. Hänen äänensä tuli yhä heikommaksi, kun hän toisti nämä sanat. Sitten hän veti viimeisen henkäyksensä.”
Naomi syytti Jumalaa poikansa kuolemasta. ”Se on hyvin tuskallista”, hän sanoo. ”Olen palvellut Häntä niin uskollisesti ja silti kävi näin.”
”Syytin Jumalaa sinä päivänä ja halveksuin Häntä poikani kuoleman takia. Se oli ensimmäinen kerta kun syytin Jumalaa. En enää halunnut osallistua seurakunnan kokoontumiseen. En enää halunnut olla mukana Jumalan työssä. Sillä jos menin, näin mielessäni poikani siellä laulamassa ja purskahdin itkuun.”
Monen aasialaisen kristityn kohtaamat vaikeudet ovat sydäntäsärkeviä. Samsonia kivitettiin, pastori Calebia syytettiin väärin perustein, Tashin ja Helan päälle syljettiin, Savang joutui kahleisiin ja Moses ja Naomi menettivät poikansa.
Silti he jaksavat jatkaa uskonsa ja sinun tukesi ja rukouksiesi avulla.
Apusi kautta Open Doors on voinut rohkaista kristittyjä
koulutuksella, joka valmistaa heitä kohtaamaan vainoamisen, ja käytännön tuella.
”Valmennuksen aikana näin videoita ja kertomuksia muista kristityistä, jotka ovat kärsineet vainosta”, Naomi kertoo. ”Se sai minut huomaamaan, että oma kokemukseni ei ollut mitään muihin verrattuna. Nuo kristityt kärsivät meitä enemmän ja heidän surunsa oli raskaampi. Vaikka se muistutti omista vaikeuksistamme ja surustamme, tunsin elpyneeni ja saaneeni voimaa.”
Toipuessaan surustaan ja tuskastaan Naomista on tullut orpojen äiti.
Kun eräs pastori oli käynyt tapaamassa ja rohkaisemassa Naomia, tämä pyysi Jumalaa antamaan anteeksi ja alkoi taas luottaa Häneen. Nyt hän ja Moses ottavat hoitoonsa kylän orpoja levittäen Kristuksen valoa jälleen kerran.
”Poikani kuoleman takia tunsin myötätuntoa köyhiä ja orpoja kohtaan”, Naomi muistelee.
”Otin heidät kotiini ja ruokin heitä omalla ruoallani. Opetan heille Jumalan sanaa ja lauluja. Annan heidän laulaa. Pidän heistä huolta kuin he olisivat omiani. Ajattelen heitä lapsinani ja sydämeni on täynnä kiitollisuutta.”
Savang on nykyään pastori, joka haaveilee siitä, että saavuttaisi Koillis-Laosin 51 kylää.
Vankeusajastaan Savang sanoo: ”En kadu uskoani Jeesukseen kuolemankaan uhatessa. Ajattelin aina Jeesusta ja hänen kärsimystään ristillä. En enää halua muistella tilannettani vankilassa.”
”Tiedän, että vankilassa Jumala opetti minulle jotain. Ja tunnen rauhaa, kun ajattelen Jumalaa.”
Kun Savang oli osallistunut vainoamiseen valmistavalle kurssille, hän totesi: ”Ymmärrän nyt Paavalin sanat Raamatussa, että kun seuraamme Kristusta, ei ole takeita siitä ettemme joutuisi vainotuksi. Sen takia tarvitsemme
