Kaikkein ensimmäiseksi: pysymme teidän rinnallanne ja tiimimme ovat sitoutuneet rukoilemaan puolestanne.
Kaikilla työalueillamme näemme, kuinka tuhoisa vaikutus pandemialla on vainottuihin kristittyihin. Monilla alueilla kristityt ovat jo ennestään olleet köyhiä ja eristettyjä. Heillä on ollut rajoitetumpi pääsy terveydenhuoltoon ja valtion tarjoamaan apuun kuin toisten uskontojen kannattajilla, jotka elävät heidän ympärillään. Virus ei erottele, mutta yhteisöt ja hallitukset erottelevat.
Joissain syrjäisissä yhteisöissä eläviä ihmisiä laiminlyödään, kun heidät tunnistetaan kristityiksi. Kristittyjä sairaanhoitajia käsketään hoitamaan koronavirus-potilaita, koska se on vaarallista ja kristittyjä pidetään turhina ihmisinä.
Esitämme kiireellisen pyynnön: tehkää kaikkenne, jotta saisitte seurakuntanne rukoilemaan vainottujen puolesta ja antamaan heille apua. Näinä aikoina avuntarve lisääntyy entisestään. Kuulemme sydäntäsärkeviä avunpyyntöjä pastoreilta, jotka pelkäävät, että heidän laumansa kuolee nälkään tai perusterveydenhuollon puutteeseen. Teemme kaiken, mitä voimme sillä, mitä meillä on.
Joissain maissa rohkeat kristityt jo jakavat ruokaa, lääkinnällistä apua ja käytännön neuvoja maaseudun helposti haavoittuviin yhteisöihin. Toisaalla tiimimme taas käyttävät internetin suomia mahdollisuuksia rohkaisua ja yhteydenpitoa varten, jotta vainotusta kirkosta jäisi jäljelle edes jäännös.
Lähi-idässä ja Aasiassa kristityt jo auttavat ympärillään olevia kristittyjä ja jakavat sen, mitä heillä on. Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa koronaepidemia on vielä kasvusuunnassa, ja näemme sen todellisen vaikutuksen vasta tulevina viikkona. Suljetuilla rajoilla on ollut suuri vaikutus ruokahuollon varmuuteen ja hätäavun puute on todellinen uhka seurakunnille. He odottavat apua maailmanlaajalta kristittyjen yhteisöltä.
Koronakriisi voi haavoittaa kirkkoa – tai vahvistaa sitä.
Haluamme kiittää teitä kaikesta, mitä jo teette ja uhraatte. Tiedämme, että teillä on suuria haasteita myös omissa seurakunnissanne, työssänne ja perheissänne näinä aikoina.
Jumala istuu kuitenkin yhä valtaistuimellaan. Tiedämme, että voimme kaikki yhdessä luottaa Häneen, mitä tahansa lähiviikkoina tapahtuukaan. Rukoilemme kovasti teidän, tiimienne ja kirkkojenne puolesta. Useiden vainottujen seurakuntien jäsenet taas rukoilevat uskollisesti teidän kansojenne kristittyjen puolesta, jotta he löytäisivät Herran rauhan ja saisivat rohkeutta näinä epätavallisina aikoina.
Psalmi 62:6–7 lupaa: ”Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju.”
Kohotetaan yhdessä katseemme Jumalaan!
