Alexis varttui San Juan Otzolotepecin kaupungissa Meksikossa. Kirkossa hän tottui käymään pienestä pitäen, koska hänen vanhempansa, pastorit Leopoldo ja Silvia, kääntyivät kristityiksi hänen ollessaan kolmivuotias. Kiusaamisesta Alexis alkoi kärsiä jo esikouluikäisenä.
Alexis kertoo, että ympäröivä yhteisö piti kristittyjä pahoina ihmisinä eikä kohdellut heitä hyvin. Hän itse varttui syrjittynä ja ilman ystäviä. Luokkatoverit eivät pitäneet hänestä hänen kristillisen vakaumuksensa vuoksi. Hänellä oli vain yksi ystävä, luokan toinen kristitty lapsi. Tilanne yhdisti heitä.
Luokkatoverien lisäksi myös opettajat kohtelivat Alexista huonosti: ”Kaikki halveksivat meitä, mukaan lukien opettajat. Opettajat myös löivät meitä, mutta en koskaan kertonut asiasta vanhemmilleni.”
Alexis joutui kärsimään tätä vainoa yhdeksän vuotta. Sitten vanhemmat päättivät siirtää hänet asumaan ja opiskelemaan toiseen kaupunkiin, hänen äitinsä perheen luokse.
Olin surullinen ja kyseenalaistin jopa Jumalan.
Perhe joutuu vainon kohteeksi
Tullessaan eräänä päivänä koulusta kotiin Alexis näki tätinsä perheen kokoontuneen yhteen. Se oli hänestä outoa, eikä kukaan kertonut, mistä oli kyse. Hän meni huoneeseensa pohtien, mitä mahdollisesti oli tapahtunut. Jonkin ajan kuluttua hänen tätinsä tuli huoneeseen. Hän kertoi, että koska he olivat kristittyjä, Alexisin isä oli piesty ja viety vankilaan. Äiti oli yrittänyt suojautua väkijoukon hyökkäyksiltä.
”Tulin todella vihaiseksi, sillä kaikki aikaisemmat kokemukseni tulivat mieleeni. Haudoin mielessäni jonkinlaista kostoa. Isän tilanteesta kuuleminen vain kasvatti vihaani. Kuullessani siitä minusta tuntui pahalta, olin surullinen ja kyseenalaistin jopa Jumalan. Kysyin: Miksi? Miksi tätä tapahtuu? Yritin etsiä vastausta.”
Kolmen päivän kuluttua Alexis sai selville, että hänen perheensä oli onnistunut pakenemaan asuinyhteisöstään ja oli tulossa samaan kaupunkiin, jossa hän itse asui. Mutta kaikki se, mitä hän oli joutunut kokemaan, vaikutti häneen syvästi.
Open Doors auttoi Alexisin perhettä toipumaan.
Toipuminen ja uuden elämän alku
”En kokenut kohtaamaani vainoa samalla tavalla kuin vanhempani. Nyt ymmärrän, että kaikki, mitä silloin tapahtui, ja myös kaikki aikaisemmat ongelmani vaikuttavat minuun edelleen. Ne ovat jättäneet jälkiä. Pyydän, että Jumala auttaisi minua ymmärtämään kaiken tämän, kaiken, mitä koemme ja mitä vanhempani joutuivat käymään läpi.”
Niin vaikeaa kuin kaikki on Alexisille ollutkin, hän rukoilee edelleen lakkaamatta, että Jumala auttaisi häntä selviytymään traumasta. ”Tällainen jättää jäljen mieleesi, mutta tiedän, kuinka tästä pääsee eteenpäin: Jumalan avulla. Jumala kosketti sydäntäni, ja nyt näen kristityn elämän eri tavalla.”
Open Doors auttoi Alexisin perhettä selviytymään traumaattisista kokemuksista ja aloittamaan elämän alusta uudessa kaupungissa: OD toteutti Alexisin idean ostaa mopotaksi perheen tulonlähteeksi. Traumaterapia puolestaan auttoi Alexista ymmärtämään enemmän itseään, sitä kuinka menneet tapahtumat olivat vaikuttaneet häneen ja sitä, miten toipuminen voi tapahtua.
”Pidän itseäni yksinäisenä ihmisenä. Minuun vaikuttaa edelleen myös se, ettei minulla koskaan ollut ystäviä eivätkä opettajat auttaneet minua. Kaiken tämän tajusin tehdessämme terapiaharjoituksia. Terapia oli todella hyödyllistä, koska sen avulla opin ymmärtämään, miksi olen tällainen kuin olen.”
Tänään Alexis voi paremmin. Hän on jo kyennyt antamaan anteeksi kotikaupunkinsa ihmisille. Aiemmin hän tunsi syvää kaunaa eikä edes käynyt kaupungissa kolmeen vuoteen. Jokin aika sitten hänellä oli mahdollisuus palata sinne. Tällä kertaa hänestä tuntui erilaiselta kuin aiemmin: hän koki sydämensä parantuneen.
Alexis tuntee myös kiitollisuutta: ”Olen hyvin kiitollinen Jumalalle. Huolimatta siitä, mitä olemme joutuneet käymään läpi, minulla on yhä vanhempani ja veljeni, jotka ovat täällä kanssani. Jumala piti huolta meistä. Näin Hänen kätensä johdatuksen ja Hänen voimansa. Näin, kuinka Hän antoi kaikkea, mitä tarvitsimme: ruokaa, rahaa, terveyttä. On monia asioita, joista olen kiitollinen, mutta erityisesti kiitän vanhemmistani, jotka ovat yhä elossa.”
Alexis lopettaa rukouspyyntöön: ”Rukoilkaa elämäni puolesta. Sanoin Jumalalle: ’Ehkä Sinulla on suunnitelmia minun varalleni. En tahdo oman tahtoni toteutuvan, vaan tahdon Sinun tarkoitustesi näkyvän elämässäni. Tapahtukoon kaikki, mitä Sinulla on elämääni varten.’ Haluan Jumalan auttavan minua hyväksymään ja ymmärtämään Hänen tarkoituksensa ja antavan minulle voimaa, jotta voin täyttää tuon tarkoituksen. Rukoilettehan myös perheeni, vanhempieni, veljieni ja minun elämäni puolesta.”
Alexis on jo kyennyt antamaan anteeksi.
