Bhutan on sijalla 36 Open Doorsin vuoden 2025 World Watch List -vainoraportissa. Saimme ainutlaatuisen välähdyksen kristityn elämästä tuossa maassa, kun sikäläinen Choden* kertoi uskoontulostaan ja sitä seuranneista hylkäämisen kokemuksistaan.

Bhutan sijaitsee korkealla itäisen Himalajan vuoristossa, Itä-Intian ja Tiibetin tasangon välissä. Maan virallinen uskonto on buddhalaisuus. Kansa on syvästi uskonnollista. Jokaisen bhutanilaisen oletetaan olevan buddhalainen.

Kristinuskoa ei pidetä edes uskontona Bhutanissa. Kristityksi kääntyvään suhtaudutaan epäluuloisesti. Paikallisviranomaiset kieltäytyvät usein antamasta kristityille tarvittavia lomakkeita lainanhakuun, omaisuuden rekisteröintiin, työhakemuksiin ja henkilökorttien uusimiseen. Kaikki tämä johtaa kristittyjen painostamiseen, syrjimiseen ja sosiaaliseen eristämiseen.

Kun paikalliskumppanimme kuulivat bhutanilaiskristitty Chodenilta*, että tämän seurakuntaan tarvitaan äänentoistojärjestelmä, he auttoivat laitteiston hankinnassa.

”Olen hyvin selvillä kristittyjen tilanteesta Bhutanissa”, Choden sanoo. ”Siksi pyydän teitä kaikkia rukoilemaan maamme puolesta. Rukoilkaa, että jokainen tässä maassa saisi tulla tuntemaan Kristuksen ja alkaisi ylistää Hänen nimeään.”

Chodenin todistus

Choden kertoo, miten hän kohtasi Jeesuksen Bhutanissa ja joutui välittömästi vainotuksi päätöksensä takia.

”Kiitän Herraa kaikesta. Sain vastaanottaa Jeesuksen elämääni vuonna 2009. Tuolloin Jumala löysi minut. Siitä lähtien olen saanut seurata Häntä ja turvata kaikessa Häneen. Kristityksi kääntyminen toi vainon elämääni”, Choden kertoo.

Kristittynä eläminen Bhutanissa

Choden tietää hyvin, mitä Bhutanin kristityt joutuvat kestämään, ja hän pyytää rukoilemaan herätystä kansalleen.

”Kiitän Herraa kaikesta”, hän sanoo. ”Haluan kertoa teille, mitä Jeesuksen seuraaminen maksaa Bhutanissa. Joudumme kärsimään paljon Kristuksen vuoksi, sillä täällä on todella vaikea elää kristittynä.”

Seurakuntaelämä Bhutanissa

Bhutanissa ei ole rekisteröityjä seurakuntia, joten kristityt joutuvat kokoontumaan kodeissa. Koska valtio ei virallisesti tunnusta seurakuntia, näitä pienryhmiä pidetään laittomina ja ne voidaan asettaa rikossyytteeseen.

Kaikesta huolimatta Choden kuuluu edelleen 20–25 muun kanssa paikalliseen kristittyjen ryhmään. Hän on innokas seurakuntakuoron jäsen. Haastattelussa hän kertoo, miten hänen seurakuntansa on usein vainon kohteena. Silti he jatkavat toimintaansa. ”Herra varjelee meitä”, hän toteaa.

Choden kiittää Open Doorsin paikalliskumppanien lahjoittamasta äänentoistojärjestelmästä ja kertoo, että se on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi.

”Kiitos Herralle kaikesta. Haluan kiittää teitä äänentoistojärjestelmästä, josta on ollut meille todella paljon hyötyä. Jumala täytti seurakuntamme tarpeet teidän kauttanne.”

Chodenin unelma ja rukouspyynnöt

Lopuksi Choden iloitsee saatuaan rukousvastauksen rukouksiin isänsä puolesta. Hän kantaa unelmaa siitä, että lupausten mukaan joskus vielä Jumala antaa tuhkan sijaan juhlapäähineen (Jes. 61:3) ja kääntää pahan hyväksi (1. Moos. 50:20). Vainokokemuksistaan hän toteaa ”tuntevansa ylpeyttä, kun on saanut kärsiä Herran tähden.”

Choden pyytää rukousta itsensä ja puolisonsa tilanteen puolesta.

*Nimi ja videon ääni muutettu turvallisuussyistä.