Pastori Josiah menetti väkivallan takia vaimonsa ja kolme poikaansa Pohjois-Nigeriassa. Traumaterapian, rukouksen ja Jumalan armon avulla hän eheytyy ja saa rohkeutta jatkaa seurakuntansa palvelemista.

”Tässä haudassa on 22 surmattua kristittyä. Heidät tapettiin aivan kuten vaimoni ja lapseni. Haluamme vain, että kristittyjen tappaminen Nigeriassa ja Afrikassa loppuu.”

Pastori Josiah seisoo tyttärensä Salaman* kanssa joukkohaudan reunalla pienessä maalaiskylässä Pohjois-Nigeriassa. Hän on juuri johtanut kylän muistotilaisuutta kaikkien menetettyjen muistoksi. Vaatimaton joukkohauta on kylän laitamilla sijaitsevilla pelloilla. Sen keskelle on ladottu kivistä ristimuodostelma.

Tämä isä ja tytär jakavat yhteisön tunteet. He ovat menettäneet monia oman perheensä jäseniä saman väkivallan vuoksi. Ääriliikkeiden toiminta piinaa osaa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.

Marttyyrit

”Rowland rakasti laulamista seurakunnan yhtyeessä. Mihin seurakuntaan hän menikään, hän liittyi mukaan ja lauloi”, Josiah kertoo yhdestä pojastaan.

”Jonathan ei ollut koskaan laiska, aina liikkeessä ja tekemässä asioita. Hän oli hyvin ahkera.”

”Timothy oli hiljainen ihminen. Hän oli aina rauhallinen ja kekseliäs.”

Vaimoaan Rebekahia Josiah kuvaa työteliääksi naiseksi. ”Hän oli vieraanvarainen. Kukaan ei tullut taloon ilman, että hän huolehti heistä. Huomaavaisena hän antoi minun loistaa julkisuudessa, kun hän itse huolehti kodistamme. Iloitsin hänen hengellisestä elämästään. Hänen lempilaulussaan sanottiin: ’Oi Jeesus, rauhan ja levon lähde. Nimesi on minulle lohdutus. Mitä kärsimystä sitten kohtaankin maailmassa, mitä pahaa vihollinen suunnitteleekin, sydämeni ei järky. Sillä löydän levon ja turvan nimessäsi.'”

”Kuoliko hän?”

Marraskuun 28. päivänä vuonna 2022 pastori Josiah heräsi taloa ympäröivään asetulen ääneen. ”Ennen kuin tajusin mitään, he olivat kiivenneet aidan yli ja tulleet pihallemme. Kun vaimoni kuuli laukaukset, hän juoksi olohuoneeseen. Siellä hänet ammuttiin.”

Pastori Josiahin maalaiskylään Pohjois-Nigerian Kadunan osavaltiossa kohdistunut hyökkäys oli osa säälimätöntä väkivaltaa, jota fulani-heimon radikalisoituneet jäsenet harjoittavat eri puolilla maata. Tässä kapinassa tapetaan vuosittain tuhansia ihmisiä, ja sieppaukset ovat yhä yleisempiä. Kristityt ja erityisesti pastori Josiahin kaltaiset seurakunnan johtajat ovat usein hyökkäysten haavoittuvaisia kohteita.

Pastori Josiah jatkaa: ”Kuulin fulaninkielisiä käskyjä avata ovi. Kun avasin sen, he tarttuivat käsiini, sitoivat minut, veivät minut ulos ja panivat minut maahan. Kaksi poikaani oli jo siellä kädet sidottuina. Myös vanhin tyttäreni Salama vietiin mukanamme.”

”Kävelimme koko yön emmekä pysähtyneet ennen kuin aamulla seitsemältä, kun saavuimme heidän leiriinsä.”

Kun heitä vietiin pois, pastori Josiah kuuli Rebekahin huutavan: ’”Minä kuolen, minä kuolen!” Mutta Josiah oli voimaton eikä voinut tehdä mitään.

”Sieppaajat veivät meidät, ja aloimme kävellä kohti pensaikkoa. Kävelimme koko yön emmekä pysähtyneet ennen kuin aamulla seitsemältä, kun saavuimme heidän leiriinsä. Ajattelin koko ajan Rebekahia. Kuoliko hän? Oliko hän vielä elossa?”

”Sinä seuraat Jeesusta. Missä Hän on nyt?”

”Johtaja tuli ulos meidän saapuessamme ja käski heitä olemaan lyömättä minua, pastoria. Sanoin heille, etten pakenisi, koska he olivat ottaneet lapsenikin mukaan”, Josiah muistelee. ”Jo kävellessämme olin päättänyt, että mitä ikinä tulee, otan sen vastaan.”

Perhe vietti vankeudessa kaksi kuukautta ja kaksi viikkoa, ja he kohtasivat valtavia haasteita: ”Oli äärimmäisen kylmä, meillä oli vähän ruokaa ja sairastuimme. Aamulla meille annettiin vesipullon sisään laitettuja papukakkuja eikä muuta, kunnes noin iltakahdeksalta he antoivat meille maissia ja keittoa. He levittivät sen maahan kuin olisimme eläimiä. Annoin lasteni syödä, ja kun he olivat valmiita, söin sen mitä jäi. Kaikki miehet olivat sidottuina jopa nukkuessaan.”

”Jossakin vaiheessa jotkut vangeista taivuttivat kaksi poikaani yrittämään pakoa.” Kun ääriryhmä huomasi suunnitelman, he sitoivat pojat uudelleen niin tiukasti, että verenkierto käsiin katkesi. ”Kolmen tunnin jälkeen toisen poikani kädet olivat niin turvonneet, ettei hän pystynyt syömään. Minun piti syöttää ja kylvettää häntä, koska hän ei kyennyt tekemään mitään itse.

Josiah ja hänen perheensä eivät kokeneet vangitsijoidensa käsissä vain fyysistä pahoinpitelyä ja kaltoinkohtelua. ”Sieppaajat pilkkasivat meitä”, Josiah muistaa. ”He sanoivat: ’Sinä seuraat Jeesusta. Missä Hän on nyt?’ He kehottivat meitä liittymään heihin ja palvelemaan Allahia.”

”Joka päivä he kokosivat tytöt opettaakseen heille Koraania. Kerran he sanoivat, että meidän kaikkien olisi opittava sitä, mutta päätin kieltäytyä. Ajattelin, että kun tulee minun vuoroni, saattaisi tulla ongelmia. Mutta Jumala on niin hyvä, he eivät koskeneet meihin.

Oli selvää, että ääriryhmä suhtautui vihamielisesti kristinuskoon. Pelkkä rukouksen vaikutelmakin saattoi merkitä kuolemaa. ”Vankeudessa joukossamme oli myös muslimeja. Kun rukouksen aika tuli, heidän siteensä avattiin, jotta he saattoivat mennä rukoilemaan, mutta me kristityt emme koskaan saaneet lupaa”, pastori Josiah kertoo.

”Sieppaajat tiesivät, että olen pastori. Jos vain kumarsin päätäni, he alkoivat sanoa: ’Hän rukoilee!’ He osoittivat minua aseillaan. Saatoimme rukoilla vain sydämissämme. Silloinkin kun yksi kristityistä kuoli ja hänen perheensä pyysi, voisinko rukoilla, sieppaajat kielsivät sen.”

”Kysyn Jumalalta: ’Miksi?'”

Tammikuussa sieppaajat kertoivat pastori Josiahille lähettävänsä hänen kaksi poikaansa hakemaan lunnaita heidän henkiensä puolesta.

”Annoin pojilleni ruoka-annokseni sinä päivänä. Kerroin heille, kehen ottaa yhteyttä kotiin päästyään, jotta meitä autettaisiin. Sieppaajat veivät heidät moottoripyörillä ja lähtivät. Se oli viimeinen kerta, kun näin poikani.”

”Sinä päivänä kun tyttäreni ja minut vapautettiin, meille kerrottiin, että lunnaamme oli maksettu sieppaajien vaatiman moottoripyörän lisäksi. He jättivät meidät tien varteen, ja siitä tyttäreni ja minä kävelimme kohti kylää. Veljeni näki meidän tulevan, pudotti kuljettamansa tavarat pyörältään ja kuljetti meidät takaisin.”

”Kysyin häneltä, missä poikani ovat, mutta hän kehotti minua odottamaan, kunnes pääsemme kotiin.”

”Tuntui kuin maailma olisi murskaantunut ylleni, kuin olisin ollut yksin tämän tuskan kanssa.”

Pastori Josiahille kerrottiin, että sieppaajat olivat tappaneet Jonathanin ja Timothyn, kun heidät oli lähetetty hakemaan lunnaita. Juuri sama paikka, jossa Josiah oli kysynyt veljeltään pojistaan, oli poikien ruumiiden löytöpaikka.

Aluksi pastori Josiah ja Salama vietiin Kadunan kaupunkiin toipumaan. Siellä ollessaan he saivat tiedon, että Josiahin nuorempi veli oli tapettu. Suru kasautui, kun menetys seurasi toistaan. Heinäkuussa 2025 tragedia iski perheeseen jälleen. Josiahin poika Rowland siepattiin ja tapettiin, kun hän yritti varoittaa kyläläisiä jälleen uudesta hyökkäyksestä.

Kuten Job Raamatussa, Josiah valittaa: ”Tuntui kuin maailma olisi murskaantunut ylleni, kuin olisin ollut yksin tämän tuskan kanssa. Ajattelin koko ajan: ’Miksi tämä kaikki tapahtui juuri minulle?’ Kun muistelen Rebekahia ja hyvää elämäämme yhdessä, kysyn Jumalalta: ’Miksi?'”

”Itkemisestä on tullut osa minua”

Josiah tietää, että hänen kysymyksensä ovat osa suruprosessia. ”On luonnollista, että ihminen ajattelee paljon, kun jotain tällaista tapahtuu”, hän selittää. ”Ja kysyy Jumalalta, jopa saarnaajana, miksi Hän on antanut sen tapahtua.”

Onneksi Open Doorsin yhteistyökumppanit kulkevat pastori Josiahin ja hänen tyttärensä rinnalla. Isä ja tytär pääsevät traumaterapiaan Open Doorsin tukemassa traumakeskuksessa Nigeriassa.

Pastori Josiah saa henkilökohtaista traumanpurkua vapaaehtoisen traumaterapeutin Philipin* kanssa. Vuosittain Philipin kaltaiset traumaterapeutit työskentelevät keskuksessa tuhansien kristittyjen kanssa. Nämä ovat kärsineet väkivaltaisesta vainosta uskonsa tähden. Terapeutit auttavat heitä eheytymään henkisesti ja hengellisesti.

”Pakoni jälkeen elin vihan ja katkeruuden vallassa. Halusin taistella sieppaajia vastaan ja kostaa sen, mitä minulle tehtiin. Olin traumatisoitunut.” Mikä tahansa voi laukaista reaktion. ”Joskus sydämeni yhä hyppää lyönnin yli, kun kuulen kovan äänen”, hän sanoo.

Sielunhoidollinen tuki on auttanut häntä valtavasti.

”Joskus sydämeni yhä hyppää lyönnin yli, kun kuulen kovan äänen.”

”Jos en olisi tullut traumaterapiaan, pahat ajatukset olisivat vallanneet mieleni”, Josiah kertoo. ”Mutta traumakeskuksessa viettämäni ajan jälkeen voin paljon paremmin, ja sydämeni on nyt levossa. Itkemisestä on tullut osa minua. Suurin täällä omaksumani asia on, että itkeminen auttaa vapauttamaan tuskan.”

Josiah kokee, että opetus anteeksiantamisesta on vahvistanut häntä ja murtanut kaikki hänen mielessään olleet kielteiset aikeet. ”Ymmärsin, että anteeksiantaminen on lähes mahdotonta ilman Jumalaa. Ilman Jumalan rakkautta ja Pyhän Hengen työtä ei voi antaa anteeksi.”

”Anteeksiantaminen on auttanut minua eheytymään paljon katkeruudesta ja vihasta, ja olen antanut heille anteeksi. Voin nyt olla tekemisissä tavallisten fulanien kanssa kylässäni, koska he kaikki eivät ole mukana tässä. Ja nyt kun näen aseellisia fulaneja, rukoilen, että Jumala antaisi heille anteeksi ja avaisi heidän silmänsä, sillä paholaisen hallitessa heitä he eivät tiedä mitä tekevät. Rukoilen, että Jumala vetäisi heidät luokseen ja tekisi heistä ihmisiä, jotka julistavat evankeliumia.”

Pastori Josiah välittää traumakeskuksessa oppimansa eteenpäin muille kärsiville. ”Tänne tuleminen on tuntunut koulutukselta työtäni varten. Se on auttanut minua keskittymään työhöni rohkeasti sekä vahvistanut ja rohkaissut minua”, hän selittää. ”Jos en olisi tullut, olisin luovuttanut, koska olin sydän särkyneenä, vailla toivoa. Ajattelin: ’Päättyykö palvelutyöni näin, vaikeuksiin?’

Mutta keskustelut pastori Philipin kanssa ovat auttaneet Josiahia näkemään tulevaisuuden. ”Olen käyttänyt anteeksiantamisen opetuksia tilanteissa seurakuntalaisteni kanssa ja saarnoissani. Nyt rohkaisen seurakuntalaisia, että kun joku käy läpi tuskaansa, hänen pitää antaa surra eikä häntä saa käskeä lopettamaan. Jos joku itkee, hänen pitää antaa itkeä, jotta hän voi eheytyä kokemastaan kivusta.”

”Jumalalla on vielä asioita minulle tehtäväksi, ja jos selviydyn tästä koettelemuksesta, Jumala vie minut sinne, minne Hän johtaa. Mutta meidän on pysyttävä valmiina, koska hyökkäyksiä voi tulla uudelleen. Vaikka he tulisivat nyt ja veisivät minut, joko menen heidän kanssaan tai he tekevät pahimpansa. Olen päättänyt tämän sydämessäni.”

”He tappavat kristittyjä”

Valitettavasti pastori Josiahin päättäväisyys on todellisuutta, jota hän ja tuhannet muut kristityt kohtaavat Pohjois-Nigeriassa ja muualla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kristittyihin kohdistettu väkivalta horjuttaa kokonaisten yhteisöjen perustuksia ja uhkaa seurakunnan tulevaisuutta näillä alueilla. Vuonna 2025 Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tapettiin 4 491 kristittyä uskonsa tähden. Se on keskimäärin 12 kristittyä päivässä, heistä yhdeksän Nigeriassa.

Pastori Josiahin mukaan kristittyihin kohdistuvat hyökkäykset ovat lisääntymässä. ”Oman näkemykseni mukaan meitä vastaan hyökätään uskontomme vuoksi. Kun minut vietiin, sieppaajien kysymyksistä kävi selvästi ilmi, että he olivat tulleet nimenomaan minun vuokseni. He mainitsivat tietolähteen, joka oli käskenyt hyökätä minun kimppuuni.”

Ennen hyökkäystä Josiah oli kuullut huhuja. ”Joku oli tullut luokseni ja sanonut: ’Tuo toinen pastori on tapettu; nyt sinä olet ainoa jäljellä tapettavaksi.’ Ja eräs nainen tuli kahdesti sanomaan minulle, että lähtisin pois. Mutta en paennut, sillä kylässä oli vielä lapsia ja vanhuksia.”

Josiah uskoo, että hänet ja perheensä vietiin lunnasrahojen ja heidän uskontonsa takia. ”Uskon niin, koska he ottavat rahaa, pakottavat uskontoonsa ja estävät rukoilemasta”, hän selittää. ”Sieppaajat olivat sanoneet minulle: ’Saamme 50 miljoonaa nairaa (36 000 USD) sinun käsistäsi.’ Mutta sanoin heille, ettei minulla ole sellaista rahaa.”

”Kun he sieppaavat pastorin, heidän ajatuksensa on, että seurakunta maksaa pastorin vapautuksesta. He haluavat meidän pysyvän köyhinä. Eräässä aseellisten ryhmien valtaamassa kristittyjen kylässä he ovat tehneet siellä asuvista orjiaan. Yhteisö ei pysty syömään ilman aseellisten ryhmien tarjoamaa ruokaa.”

Pastori Josiah korostaa rukouksen ja toiminnan kiireellisyyttä seurakunnan tulevaisuuden puolesta. ”Meidän tulisi rukoilla kristittyjen puolesta, koska he kohtaavat niin paljon vaikeuksia”, hän sanoo. ”Kristityt joutuvat tilanteisiin, joihin he eivät voi vaikuttaa. Nämä tapahtumat horjuttavat kristittyjen uskoa. Eräs mies, joka oli siepattu kanssamme, itki ja sanoi kieltävänsä Kristuksen ja alkavansa palvoa Allahia.”

”Jotkut päätyvät tapetuiksi, toiset joutuvat kärsimään. Tiedän monia seurakuntia, joissa ei enää pidetä jumalanpalveluksia, koska kirkkorakennukset on tuhottu. Ne, joiden talot on tuhottu hyökkäyksissä, joutuvat lähtemään ja yrittämään aloittaa elämänsä alusta muualla. Tämän vuoksi osa lapsistamme on lähtenyt kaupunkeihin ja menettämässä suuntansa. Jotkut ovat ajautuneet köyhyyteen ja heidän vaimonsa ovat jättäneet heidät. Jotkut menettävät uskonsa. Ja jotkut vaipuvat epätoivoon kärsimyksen kohdatessa. He kokevat, ettei toivoa ole lainkaan.”

”Kristittyjen rukoukset toivat minut ulos”

Jumalan ja Open Doorsin tukijoiden avulla vainotulla perheellämme Nigeriassa ja koko alueella on toivoa väkivallan keskellä.

Pastori Josiah sanoo: ”Veljet ja sisaret Kristuksessa, haluan kiittää teitä avusta, jota olette antaneet vainoa ja vaikeuksia kohtaaville. Sanomme teille suuren kiitoksen. Näemme viestinne, näemme muutoksia ja Jumalan voiman rukouksissanne ja avussanne monin tavoin. Olen iloinen siitä, mitä te teette.”

Hänellä on erityinen viesti kaikille, jotka ovat rukoilleet ja jatkavat rukoilemista Saharan eteläpuolisen Afrikan puolesta: ”Te, jotka rukoilette, älkää luulko, ettei rukouksillanne ole vaikutusta. Niiden kautta olen ymmärtänyt kristittyjen rakkauden. Rukoukset ulottuvat kaikkialle. Sillä rukouksen kautta pääsin pakenemaan pensaikosta. Näin paholaisen silmästä silmään, mutta kristittyjen rukoukset toivat minut ulos. Rukouksessa on voimaa. Siksi pyydän, että jatkatte tukemistamme rukouksin ja avustuksin.”

Käytännön tuen tarve, mukaan lukien Josiahin ja hänen tyttärensä saama traumaterapia, jatkuu. ”On vielä paljon ihmisiä, jotka ovat kohdanneet näitä tilanteita ja tarvitsevat apua”, Josiah sanoo. ”Jotkut tarvitsevat ruokaa tai suojaa. Joillekin kyse on lasten koulumaksuista. Ja jotkut tarvitsevat sitä, että heidät kutsutaan ja heitä vahvistetaan Pyhän Hengen kautta.”

”Ne, joilla ei ole toivoa elämässä, tarvitsevat traumaterapiaa. Ne, jotka kantavat vielä katkeruutta ja anteeksiantamattomuutta tapahtuneen vuoksi, saavat apua tämän ohjelman avulla, niin kuin minäkin sain apua.”

Moninkertainen vaikutus

Pastori Josiah on pyytänyt traumaterapeuttiaan Philipiä vierailemaan kylässään auttaakseen löytämään tapoja tarjota traumaterapiaa monille seurakuntansa jäsenille. He ovat myös traumatisoituneita väkivallan ja turvattomuuden vuoksi. Näin pastori Josiahin saama hoito moninkertaistuu hänen yhteisössään ja auttaa monia muita tukea tarvitsevia eheytymään.

Mutta pastori Josiah ymmärtää, ettei tällainen moninkertaistuminen tule helposti. Hän tietää, että niin kauan kuin hän johtaa seurakuntaa, hän on vainon kohde. Hän pyytää rukousta: ”Pensaikossa olin jo tuntenut, että tämä on loppuni, joten kun pääsin vankeudesta, tunsin, ettei aikani ollutkaan vielä tullut. Jumalan armosta olen vielä elossa. Taikaesineet eivät suojele minua, aseet eivät pelasta minua. Jumala on se, joka suojelee minua.”

Koska Josiah on pastori, hän voi joutua uudelleen hyökkäyksen uhriksi. Kylä, jossa hän nyt palvelee pastorina, kohtaa myös hyökkäyksiä. ”Rukoilkaa, että Jumala antaisi minulle voiman täyttää lupaukseni evankeliumin työn puolesta. Olen pitänyt kiinni Jumalan sanasta siitä lähtien, kun vapauduin, ja olen vannonut jatkavani Jumalan sanan julistamista. Mutta tarvitsen rukouksia, jotta voin täyttää Jumalan kutsun elämässäni. Rukoilkaa, että perheeni seisoo rinnallani ja että päätän kilvoitukseni voittajana.”

Rukoile

Rukoile pastori Josiahin ja Saharan eteläpuolisen Afrikan seurakunnan puolesta.

Rukoile suojaa uusilta hyökkäyksiltä pastori Josiahille, hänen perheelleen ja seurakunnalleen.

Rukoile, että he tuntevat Jumalan lohdutuksen ja läheisyyden surun ja eheytymisen keskellä. Rukoile, että he muistaisivat Jumalan lupauksen – että Hän on ”lähellä niitä, joiden sydän on särkynyt” – erityisinä päivinä, kuten syntymäpäivinä, vuosipäivinä ja juhlapyhinä.

Rukoile viisautta pastori Josiahille, kun hän tuo traumaterapiassa oppimansa seurakuntaansa ja muiden väkivallasta traumatisoituneiden pariin.

Rukoile pastori Josiahin traumaterapeutin, Philipin, puolesta, kun hän matkustaa Josiahin kylään. Pyydä Jumalaa pitämään Philip turvassa ja antamaan hänelle välähdyksiä, miten Hän käyttää Philipiä edistämään toipumista ja moninkertaistamaan valtakuntaansa.

Rukoile kaikkien Shalom-keskuksen traumaterapeuttien puolesta. Rukoile heidän hyvinvointinsa ja kestävyytensä puolesta, kun he kuulevat pastori Josiahin kaltaisia vaikeita kertomuksia ja vastaavat niihin myötätunnolla.

Rukoile Saharan eteläpuolisen Afrikan kristittyjen puolesta. He ottavat suuren riskin seuratessaan Jeesusta. Rukoile, että yhä useampi pääsisi traumaterapiaan pastori Josiahin tavoin.

Rukoile, että maailma herää, välittää ja ryhtyy toimiin tätä jatkuvaa väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Rukoile, että me Kristuksen ruumiina kuulemme pastori Josiahin kutsun rukoilla veljiemme ja sisartemme puolesta, jotka seuraavat Jeesusta kaikesta huolimatta.

*Nimet muutettu turvallisuussyistä.