Open Doors haastatteli London School of Economics and Political Science -yliopistossa työskenteleviä tutkijoita, jotka osallistuivat 1. heinäkuuta julkaistun Tuhoisat valheet -raportin* laatimiseen. Raportti kuvaa Intian uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvaa alueellista mutta systemaattista vainoa ja syrjintää. Haastateltavat eivät kerro nimiään julkisuuteen turvallisuussyistä.

Miten järkyttyneitä olitte, kun tutkimustietoa alkoi saapua?

Tutkija 1: En ollut odottanut sellaista ihmisryhmiin kohdistuvaa äärimmäisen väkivallan määrää. En olisi osannut kuvitella tällaista tapahtuvan maassa, jota tavallisesti kutsutaan demokratiaksi. On kyse vainoamisesta, poliisiväkivallasta ja toiminnasta sen salaamiseksi; väkijoukkojen tunkeutumisesta ihmisten koteihin ja Raamattujen repimisestä; väkijoukoista pidättämässä ihmisiä ja viemässä heitä poliisiasemalle tekaistuin syyttein ja painostamassa heitä allekirjoittamaan tunnustuksia tekemättömistä teoista. Kumpikaan meistä ei ollut tutkijana kohdannut samanlaista trauman määrää yhtä järjestelmällisesti toteutettuna.

Tutkija 2: Tiesin teoriassa tällaista tapahtuvan. Mutta järkytyin siitä, missä määrin valtio ja sen eri toimijat ovat osallisina väkivallassa. Se näkyi jopa ruohonjuuritasolla. Virkamiehet, poliisi ja alemman oikeusasteen tuomarit ovat kaikki selkeästi ja avoimesti mukana ahdistamassa näitä vähemmistöjä. Minua järkytti myös kristittyihin kohdistuvan väkivallan laajuus. Intian tiedotusvälineet kertovat tietyssä määrin muslimeihin kohdistuvasta väkivallasta. Kristittyjen vainosta kerrotaan tuskin ollenkaan. Yllätyin, miten paljon sitä kuitenkin oli tosiasiassa olemassa.

Miten järjestelmällisiä ja koordinoituja hyökkäykset ovat?

Tutkija 1: Aloitimme olettamalla, että hyökkäykset olivat enemmän poikkeus kuin sääntö. Hyökkäykset saivat alkunsa ehkä ihmisten valituksista tai ongelmista. Ne liittyivät mahdollisesti maanomistukseen syrjäisissä kylissä tai pienissä kaupungeissa. Kun tutkimuksemme edistyi, kävi ehdottoman selväksi, että käynnissä on valtava ja koordinoitu kampanja. Mukana on monia hindunationalistisia ja äärioikeistolaisia järjestöjä, niiden nuoriso-osastoja sekä paikallisia ryhmiä. Ne toimivat melkein kuin käsikirjoituksen mukaan. Tarkoituksena on saada aikaan tilanteita ja selkkauksia. Ne antavat syyn mennä kirkkoihin, moskeijoihin tai ihmisten koteihin hedän ollessaan rukoilemassa. Ryhmät eivät pyri vain keskeyttämään kokoontumisia, vaan käyttämään niitä yhteisön mustamaalaamiseen. Se on täysin järjestelmällistä ja koordinoitua toimintaa. Juonitteluun on saatu mukaan jopa uhrien sukulaisia hindujen ääriliikkeiden verkostojen kautta.

Ovatko ääriliikkeet toiminnan suunnittelijoita?

Tutkija 2: Ylin poliittinen johto, uskonnolliset johtajat ja vaikutusvaltaisten tiedotusvälineitten omistajat viestittävät avoimesti toiminnan olevan toivottavaa. Ja alemman tason virkamiehillä on siten valtava halu toimia näin. Kun ministeri tai tuomari antaa lausunnon asiasta, alemmat virkamiehet ymmärtävät, että heidän on suhtauduttava vihamielisesti vähemmistöihin ja oltava enemmistön kanssa samaa mieltä. Paikallisen median osallisuuteen kuuluu järjestelmällisyys toisellakin tavalla. Se on tiedon jatkuvaa toistamista ja systemaattista levittämistä. Tiedonvälityksessäkin näkyy ylätason hyväksyntä ja alatason kuuliaisuus.

Milloin tilanne saavutti nykyiset mittansa ja muuttui vakavaksi?

Tutkija 1: Sanoisin, että tilanne on kehittynyt jatkuvasti huonommaksi ja vaarallisemmaksi vuodesta 2014 lähtien. Siihen on mielestäni syynä oikeusistuimien luopuminen tehtävänsä puolueettomuudesta. Niissä on alkanut olla hindunationalismiin ja äärioikeistolaisiin hinduryhmiin myönteisesti suhtautuvia henkilöitä. Yhä harvempia kanteita otetaan käsiteltäväksi niin, että ihmiset saisivat korvausta joistakin toimista, kuten esimerkiksi muslimikotien luvattomista purkamisista tilalle rakennettavien hindutemppeleiden tieltä. Vuoden 2014 jälkeen oikeuden saaminen on ollut yhä epätodennäköisempää etenkin niissä osavaltioissa, joissa on Intian kansanpuolueen BJP:n ministereitä.

Sama tilanne on kodeissaan kokoontuvilla kristityillä. Viranomaisten ja hindunationalistien on nyt hyvin helppo syyttää kristittyjä laittomista käännytyksistä. Kristittyjen ja heidän perustuslaillisen uskonnonharjoitusoikeutensa tukemisen sijasta laaditaan uusia ja entistä helpommin heidän syyttämistään mahdollistavia lakeja.

Onko tilanne pahenemassa?

Tutkija 1: Ehdottomasti eikä vain pienin askelin. Tutkimuksessa kuullun perusteella on aivan selvää, että kristittyihin ja muslimeihin kohdistuneiden erilaisten julmuuksien määrä ja laajuus ovat kasvaneet massiivisesti parin viime vuoden aikana. Näin tapahtuu erityisesti alueellisten ja valtiollisten vaalien yhteydessä.

Tutkja 2: Haluan lisätä, että väkivalta ei ole vain lisääntynyt, vaan se on myös huomiota herättävämpää. Ihmiset toimivat julkeammin. Tämä saa entistä enemmän rohkaisua ja vahvistusta. Tilanne koetaan paljon pahempana senkin takia, että sen taustalla on yhteiskunnallinen hyväksyntä.

Pidättekö kristittyjen pelkoa yhteisönsä olemassaolon jatkuvuuden puolesta aiheellisena?

Tutkija 2: Monien kristittyjen kohdalla se pitää paikkansa. Kristityt eivät ole yhtenäinen kokonaisuus. Heidän joukossaan on erilaisia ryhmittymiä. Näistä haavoittuvimpia ja olemassaololtaan uhatuimpia ovat ns. karismaattiset kristityt, helluntailaiset ja muut erilaiset pienemmät ryhmät. Niissä mukana olevat kuuluvat tavallisesti alempiin kastiryhmiin tai kastittomiin. Riski on pienempi mitä ylemmäksi mennään kastiryhmissä.
Kristittyjä syytetään toistuvasti ihmisten ”käännyttämisestä”. Miksi se on nationalistiryhmille niin iso asia?

Tutkija 1: Kovan linjan hindunationalistit ovat aina väittäneet hindulaisuuden olevan vaarassa. Yksi tapa, jolla he ovat lietsoneet perusteetonta epäluuloa, on ollut joko liioitella muslimien ja kristittyjen syntyvyyslukuja tai lisätä mielikuvaa tauottomasta lähetystyöstä ja käännyttämisestä. Muslimien kohdalla vaikutelma annetaan puhumalla pakkoavioliitoista ja hindunaisten käännyttämisestä avioliiton kautta. Kristittyjen kohdalla väitetään, että kääntymiseen houkutellaan rahalla tai ruoka-avustuksilla.

Tutkija 2: Taustalla on pelko siitä, että hindut eivät pysy enemmistönä. Näin ollen kaikki muut ryhmät nähdään mahdollisena uhkana tavalla tai toisella.

Miten kristityt reagoivat vainoon?

Tutkija 2: Osa reagoinnista ei näy julkisuudessa ymmärrettävistä syistä. Yleisesti ottaen voi nähdä kaksi tapaa. Näkyvään reagointiin kuuluu tuen järjestäminen jälkikäteen antamalla esimerkiksi oikeusneuvontaa tai keskusteluapua. On olemassa pieni mutta hyvä järjestöjen verkosto, joka haluaa antaa tällaista tukea tai jopa saattaa valtiota vastuuseen niin, että ihmiset voisivat saada jotain korvausta. Toinen tapa on uskonnollisempaa ja epävirallisempaa: asunto- ja ruoka-apua, sosiaaliavun tapaista tukea ja pastoreiden käyntejä paikoissa, joissa ei ole kirkkoa.

Tutkija 1: Tutkimissamme kristittyjen yhteisöissä oli kehämäinen suhde uskoon kohdistuvien hyökkäysten ja uskon antaman voiman välillä. Eräs tapa, jolla kristityt selviävät heihin tai sukulaisiin kohdistuvista äärimmäisistä julmuuksista, on turvautua uskoon ja muistaa aikaisempien kristittyjen kokema vaino. Ajatuksenkulku on seuraavan tapainen: kristityt ovat aina joutuneet kärsimään uskonsa takia varhaisimmista ajoista nykypäivään, ja se vahvistaa käsitystämme, että olemme toimimassa oikein, seuraamme Jeesuksen tietä. Tämä antaa heille sekä tunteen yhteenkuuluvuudesta muualla olevien tuntemattomien ja mahdollisesti kärsivien kristittyjen kanssa että välitöntä helpotusta jokapäiväisen olemassaolon kauhuihin.

Mitkä raportin suositukset ovat mielestänne kiireellisimpiä? Mihin pitäisi puuttua?

Tutkija 2: Meidän kannaltamme tärkein havainto on valtion virkakoneiston heikkeneminen ja syvä korruptoituminen. Koska emme voi antaa sitä koskevia suosituksia, eräs tärkeimmistä asioista on puuttua puheeseen, joka kohdistuu erityisesti uskonnollisiin vähemmistöihin. Tehtävä kuuluu teknologiayhtiöille ja ihmisille, joilla on jonkinlaista valtaa sosiaalisen median verkostoissa, tai palveluyhtiöille, jotka ovat riippumattomia hallituksen valvonnasta.

Tutkija 1: On myös hyvin tärkeää nähdä kansainvälisen yhteisön valtava rooli Intian tämänhetkisissä tapahtumissa. Se on suhtautumisellaan osallinen Intian kristittyjen ja muslimien kokemiin murhiin, lynkkauksiin, vainoon ja päivittäiseen syrjintään. Intian hallitusta voitaisiin painostaa monella tavalla tällä hetkellä. Esimerkiksi kun EU on harkitsemassa suuria sijoituksia Intian teknologiayhtiöihin tai infrastruktuuriin, näiden pitäisi olla sidottuna ihmisoikeustilanteeseen kuten Kiinan kanssa. Sen tekemättä jättäminen on pelkkää hurskastelua.

Tutkija 2: Erityisen järkyttävää on se, että alustat ja yhtiöt, jotka tukevat ihmisoikeuksien toteutumista, eivät ota tätä ollenkaan tosissaan. Niiden olisi käsiteltävä sitä yhtä vakavasti, kuin jos kristittyjä vainottaisiin Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa. Normien pitäisi olla samat Intian tilanteen kanssa. Verenvuodatusta ei saisi sallia.

* Tutkimuksen on tuottanut London School of Economics and Politicial Science -yliopiston Intiassa oleva tutkimusryhmä helmi-maaliskuussa 2021. Tiedot kerättiin paikkakunnilta, joilla oli ilmoitettu olevan kristittyihin tai muslimeihin kohdistuvaa väkivaltaa. Tutkimus on Open Doors Internationalin tilaama.

Katso video