YK-joukot eivät estäneet syyskuussa kapinallisten hyökkäystä Bocarangassa, Keski-Afrikan luoteisosissa. Tuhannet pakolaiset joutuivat kulkemaan usean päivän matkan Bozoumin kaupunkiin sillä aikaa, kun heidän kotinsa ryöstettiin.
Paetessaan 9-vuotias Madeleine nappasi 15 kuukautta vanhan pikkusiskonsa Cesaren selkäänsä. Hän käveli kolme päivää ja yöpyi pusikoissa ennen kuin saavutti 40 kilometrin päässä sijaitsevan kylän. Sieltä paikallisen kansanedustajan lähettämä pakettiauto haki heidät turvaan Bozoumiin. Madeleine ja hänen siskonsa ovat niiden 19 ilman vanhempiaan paenneen lapsen joukossa, jotka ovat etsineet suojaa Bouzoumista.
Silminnäkijä kertoo syyskuun 22. päivän tapahtumista: ”Yöllä kuulimme huhuja hyökkäyksestä. Se aiheutti paniikkireaktion: Jotkut pakenivat pusikkoon paljain jaloin tai polkupyörällä. Osa ihmisistä etsi suojaa katolisen kirkon tiloista tai kouluista, toiset YK:n rauhanturvaajien tukikohdasta. Aamuviideltä YK:n kaksi aseistettua ajoneuvoa oli pysäköity katolisen kirkon sisäänkäynnin eteen. Pian sen jälkeen ensimmäinen kapinalliskolonna saapui kaupunkiin. YK:n sotilaat seisoivat aseistettujen ajoneuvojensa vieressä, kun kapinalliset tervehtivät heitä ja jatkoivat matkaansa. Muutamaa minuuttia myöhemmin kuului ensimmäinen sarja automaattiaseiden tulitusta. Samanaikaisesti YK:n ajoneuvot lähtivät takaisin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan tukikohtaansa. Kapinallisten hyökkäys kaupunkiin jatkui kahdeksan tunnin ajan. YK:n joukot eivät puuttuneet siihen millään tavalla.”
Parin päivän kuluttua kaupunki oli kapinallisten hallussa. Suurin osa kaupungin 15 000 asukkaasta pakeni. Bozoumiin saapui yhteensä 3388 pakolaista hyökkäystä seuranneiden päivien aikana. Brigitte pakeni kaupunkiin miehensä ja kymmenen lapsensa kanssa. ”Elimme hyvää elämää. Olin pienyrittäjä ja mieheni oli sairaanhoitaja. Ansaitsimme riittävästi pystyäksemme elättämään perheemme”, Brigitte kuvaa.
Huolimatta paikallisten kirkkojen ja yhteisöjen anteliaisuudesta, olosuhteet Bozoumissa ovat vaikeat. Brigitte ja hänen miehensä jakavat huoneen kymmenen lapsensa kanssa. He nukkuvat teltankappaleen päällä. Yöllä kylmyys ja hyttyset tekevät nukkumisen vaikeaksi, eikä kolmen kilon päivittäinen ruoka-annos ole riittävä.
Valentin, Bocarangan kirkon diakoni, käveli vaimonsa ja kahdeksan lapsensa kanssa neljä päivää Bozoumiin. ”Jumala antoi meille voimaa kävellä koko matkan”, hän sanoo. Valentin on kiitollinen kaikesta pakolaisten saamasta avusta. Hän rukoilee ja rohkaisee ihmisiä pysymään vahvana vastoinkäymisten keskellä.
Ihmiset, jotka ovat pystyneet käymään katsomassa entisiä kotejaan, kertovat, että kapinalliset ovat ryöstäneet ne. Heidän mukaansa hyökkäys kohdistui kaupungin niille alueille, joissa kristityt olivat enemmistönä, kun taas muslimienemmistöiset alueet säästettiin.
YK:n joukot käynnistivät vastahyökkäyksen 7 – 8 lokakuuta ajaakseen kapinalliset pois Bocarangasta. Pakolaisissa se ei kuitenkaan herättänyt iloa, vaan kiukkua. Heidän mielestään oli liian myöhäistä – He olivat jo menettäneet kaiken. Ihmiset ihmettelevät, miksi YK-joukoilla kesti kaksi viikkoa puuttua tilanteeseen. YK myös väitti tilanteen olevan hallinnassa, vaikka kaupunki oli kapinallisten vallassa. Lisäksi vain kaksi viikkoa ennen kapinallisten hyökkäystä korkea-arvoiset YK-upseerit olivat sanoneet kokoontuessaan yhteen yhteisön johtajien kanssa, että kapinallisten olisi mahdotonta hyökätä kaupunkiin. Jotkut jopa syyttävät YK-joukkoja yhteistyöstä kapinallisten kanssa.
Lähde: World Watch Monitor
