”Jeesus sanoo, että jos seuraamme häntä, kohtaamme vainoa”, sanoo hindutaustainen kristitty Vinita*. Hänen elämänsä Intiassa osoittaa tämän todeksi. Sen jälkeen, kun hän ja hänen perheensä päättivät seurata Jeesusta, he ovat joutuneet syrjinnän, uhkausten ja väkivallan kohteeksi.
Vinita on noin 25-vuotias nainen, joka pitää kotonaan pientä kauppaa. Hänen miehensä on töissä tehtaassa, ja heillä on vuoden vanha tytär.
Vinita tuli uskoon aikaisemmassa työpaikassaan, jossa hänen ystävänsä puhui hänelle aina lounasaikaan Jeesuksesta. ”Aluksi en uskonut, mutta pikkuhiljaa aloin kasvaa Herrassa”, Vinita kertoo.
Vinitan mies ei oikein tiennyt, mitä ajatella vaimonsa uudesta uskosta, mutta Vinita rukoili hänen puolestaan. Rukousvastauksena miehestäkin tuli kristitty, ja hänet kastettiin. Myös Vinitan sisko Isha* tuli uskoon nähtyään muutoksen Vinitan elämässä.
Tultuaan uskoon Vinita halusi kertoa saamastaan rauhasta. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet siitä. Hänelle sanottiin, että hän palveli vierasmaalaista jumalaa intialaisten omien jumalien ja jumalattarien sijaan.
Naapurit aiheuttivat Vinitan perheelle vaivaa heittämällä roskia heidän porttinsa eteen, niin että siitä tuli sotkuinen kaatopaikka. Naapurit etsivät syitä riidellä ja kylvää eripuraa.
”Olimme kuin emme huomaisikaan sitä”, Vinita kertoo. ”En antanut periksi. Minun tehtäväni oli jakaa Jumalan Sanaa.”
Tilanne muuttuu väkivaltaisemmaksi
Eräänä päivänä, kun Vinitan sisko oli tulossa töistä kotiin, naapurit kävivät hänen kimppuunsa. Hän yritti paeta, muttei onnistunut, ja häntä alettiin hakata. Kun Vinita meni apuun, häntäkin lyötiin. Se ei kuitenkaan riittänyt naapureille.
Naapurit tekivät poliisille valheellisen ilmoituksen kertoen, että Isha ja Vinita olivat hyökänneet heidän kimppuunsa. Isha ja Vinita menivät poliisiasemalle, mutta poliisit oli lahjottu eivätkä nämä auttaneet heitä. Hyökkääjillä oli myös suhteita erittäin vaikutusvaltaisiin henkilöihin.
Rukoushetki muuttuu sairaalareissuksi
Säikähdettyään hyökkäystä ja syytöksiä Vinita ja Isha soittivat seurakuntansa pastorille. Tämä tuli vaimonsa Preethan* kanssa heidän luokseen rukoillakseen yhdessä heidän kanssaan. Kun äärihindut kuulivat, että Vinitan kotiin oli saapunut kristitty pastori, he päättivät jatkaa siitä, mihin olivat edelliskerralla lopettaneet.
”Kahdeksan tai yhdeksän miestä ryntäsi metallitankojen kanssa kotiimme”, Vinita kertoo. Vinitasta tuntui, että tällä kertaa he eivät säästyisi. Kuin ihmeen kautta hän pystyi kuitenkin pelastautumaan pakenemalla naapuritaloon. Vinitan tyttövauvakin sai vain muutamia naarmuja jalkoihinsa.
Pastorin vaimo Preetha sen sijaan hakattiin huonoon kuntoon. Kun hän yritti suojata päätään käsillään, häntä lyötiin metallitangolla niin, että hänen kätensä melkein katkesi, ja hän menetti tajuntansa.
Hyökkäyksen mentyä ohi Vinita onnistui kokoamaan kaikki läheisensä yhteen ja lähtemään heidän kanssaan sairaalaan. Heitä ei kuitenkaan suostuttu hoitamaan siellä, sillä hyökkääjillä oli suhteita myös sairaalaan.
Kaiken sen jälkeen, mitä Vinita on kokenut, voisi luulla, että hän vihaisi vainoajiaan.
Vinita rukoili Jumalalta apua, koska hän tiesi, että Preetha tarvitsi kipeästi hoitoa selvitäkseen hengissä. Apu tuli Open Doorsin yhteistyökumppaneiden kautta. He veivät seurueen toiseen sairaalaan ja maksoivat kaikki hoitokulut.
Palattuaan kotiinsa Vinita joutui vielä näkemään, että kaikki tavarat hänen kaupassaan oli rikottu. Open Doors auttoi Vinitaa saamaan kauppansa taas pystyyn ja jatkamaan liiketoimintaansa.
Nyt Open Doors auttaa Vinitaa ja Ishaa saamaan juridista apua heitä vastaan nostetussa oikeusjutussa. Open Doorsin yhteistyökumppanit selvittävät myös, voisiko Vinitalle ja hänen perheelleen löytyä turvallisempi paikka asua.
Kaiken sen jälkeen, mitä Vinita on kokenut, voisi luulla, että hän vihaisi vainoajiaan, jotka tempasivat jopa hänen pienen vauvansa hänen käsistään.
Vinita kuitenkin sanoo: ”Kun Jeesus lähti tästä maailmasta, hän puhui Isälleen näin: ’Isä, nämä ihmiset eivät tiedä, mitä he tekevät. Anna heille anteeksi.’ Siksi minäkin olen oppinut antamaan anteeksi vihamiehilleni. Rukoilen, että meitä vastaan hyökänneiden sydämet muuttuvat.”
Vinita vakuuttaa myös, ettei aio luopua uskostaan vainojen takia. ”En ole koskaan ajatellut, että luopuisimme Jumalasta, koska Jumalahan on nimenomaan varjellut ja auttanut meitä. En aio koskaan luopua Herrastani.”
