Vaikka kansainvälisten tiedotusvälineiden raportointi Intian Manipurin osavaltion tilanteesta on vähentynyt, jännitteet kukien ja meiteiden etnisten ryhmien välillä jatkuvat. Kristityt, jotka menettivät kotinsa laajoissa levottomuuksissa, ovat edelleen paossa kotipaikoiltaan.
Kuukausi mellakoiden alkamisen jälkeen alueella on yhä väkivaltaisuuksia, kuten pommi-iskuja, joissa kuoli yksitoista ihmistä 13. kesäkuuta, ja kirkossa rukoilemassa olleen naisen tappo edellisenä päivänä.
Tuho alueella on valtava. Yli 350 kirkkoa on sytytetty palamaan, tärvelty ja tuhottu. Tuhansia kristittyjen koteja ja rakennuksia on poltettu ja hävitetty maan tasalle, ja yli 100 ihmistä on kuollut väkivaltaisuuksissa.Tämän lisäksi yli 30 000 kristittyä sekä meiteiden että kukien parista on joutunut pakenemaan ja hakemaan turvaa naapuri osavaltioista tai leireiltä, kouluista ja yhteisötiloista heimojen alueella. Monet ovat paenneet Assamin, Meghalayan, Mizoramin, Nagalandin ja Tripuran osavaltioihin.
Viime kuukauden aikana Open Doorsin paikalliset kumppanit ovat menneet paikan päälle ja naapuri osavaltioihin, käyneet pakolaisiksi joutuneiden kristittyjen luona ja antaneet hätäapua sekä tarvittaessa henkistä ja rukoustukea.
Open Doorsin paikallinen kumppani Anjali Lhing* kertoo näkemästään.
- On kulunut yli kuukausi väkivaltaisuuksien alkamisesta Manipurissa. Millaista ihmisten elämä on nyt?
”Olin Lamkassa ja Churachandpurissa ja näimme tilanteen paikan päällä. Yli 300 talon asukkaat oli evakuoitu ja joka yö kuului yhä paljon tulitusta. Vielä kuukausi sen jälkeen kun väkivalta alkoi Manipurissa, välikohtausten ja ruumiiden määrä näyttää yhä kasvavan päivä päivältä. Internet-yhteys on edelleen suljettuna ja paikallisten mukaan tämä saattaa jatkua kesäkuun loppuun asti.”
- Onko väkivalta loppunut – vai tullut pahemmaksi?
”Vaikka kristittyjen rakennusten ja kirkkojen laajamittainen polttaminen on vähentynyt, väkivaltaisia hyökkäyksiä on edelleen ja aseellinen konflikti jatkuu. Joihinkin heimokyliin hyökätään yhä päivittäin. Arambai Tenggol -ääriryhmä pakottaa puolestaan tasangolla asuvia kristittyjä meiteitä palaamaan hindulaisuuteen. Ne, jotka eivät suostu, pahoinpidellään tai tapetaan. Ne, joilla puuttuu varoja paeta osavaltiosta, piileskelevät eri paikoissa henkensä edestä. Pastorit ja muut johtajat ovat yhä pakosalla tasankoalueella käännytys uhkausten ja turvallisuutensa takia.”
Open Doorsin paikalliset kumppanit ovat tavanneet ihmisiä, jotka ovat todistaneet kuolemia tai joita itseään on uhattu pahoinpitelyllä. Nämä tapaukset on kirjattu vainotapausten tiedostoon WWL-raporttia varten.
- Tiiminne on käynyt kärsimään joutuneiden kristittyjen luona ja antanut heille hiljattain hätäapua. Voitko kertoa näistä käynneistä?
”Tilanne on edelleen hyvin vaikea osavaltiossa ja on ollut erittäin haastavaa käydä näissä paikoissa. Olemme saaneet jaettua ensimmäisen erän kiireellistä apua kahdella heimoalueella. Annoimme ensimmäiseksi elintarvikeapua.
Sen lisäksi keräsimme tietoa pakolaisista, teimme haastatteluja ja otimme kuvia ja videoita hyökkäysten kohteena olevalta heimoalueelta. Tapasimme perheitä ja kuuntelimme heidän kertomuksiaan ja tarpeitaan, annoimme neuvontaa ja rukoilimme heidän puolestaan ja heidän kanssaan. Kohtasimme ihmisiä, joilla oli paljon pelkoja ja traumoja. Ihmisiltä on kadonnut luottamus.”
- Miten kristityt pärjäävät? Pystyvätkö he kokoontumaan? Mistä ne, jotka ovat menettäneet kotinsa ja omaisuutensa, saavat voimia jatkaa?
“Tasankoalueelle jääneet uskovat ovat hakeutuneet suojaan armeijan avustusleireille. Kärsitään traumoista ja ristiriitaisista tunteista. On puutetta lääkinnällisestä avusta, ruoasta ja toimivasta sanitaatiosta. Monilla on fyysisiä vammoja ja terveysongelmia. Ihmiset ovat raivoissaan, peloissaan, jotkut tuntevat toivottomuutta, toiset pitävät kiinni uskostaan. Sanotaan, että elämä on tärkeämpää kuin aineelliset asiat ja että ollaan kiitollisia Jumalalle.
Ulkonaliikkumiskiellon takia uskovat eivät vielä kokoonnu kirkkoon tai julkisille paikoille. Kodeissa pidetään perhehartauksia. Manipurissa on edelleen vaikea päästä moniin paikkoihin, mutta uskomme, että kun Jumala avaa ovet, kukaan ei voi niitä sulkea.”
Kristittyjen kertomuksia:
Vaa Kim*: ”Meidän oli juostava pakoon lastemme kanssa keskellä yötä pelastaaksemme henkemme. Piileskelimme viidakossa neljä päivää eikä meillä ollut ruokaa. Vain Jumala voi tuoda teidänlaisianne ihmisiä sellaisessa kauheassa tilanteessa meidän avuksemme.”
Michan*: ”Tilanne on saanut meidät kauhun valtaan. Lapsemme ovat traumatisoituneet. Pyydän nöyrästi, että toisitte meille lääkkeitä ja hygieniatuotteita tytöille ja naisille.”
Zo*: ”Kiitos, kun tulitte tapaamaan meitä. Apunne, tukenne ja rukouksenne ovat antaneet meille hengellistä ja fyysistä voimaa.”
Maailmanlaajan kristillisen kirkon tuen ja rukousten kautta yli 350 avustuspakkausta on jaettu kärsiville kristityille Churachandpurin ja Kanpokpin alueilla Manipurissa. Useita satoja avustuspakkauksia on vielä tulossa jakoon tulevalla viikolla muilla alueilla.
Open Doors on edelleen sitoutunut auttamaan ja vahvistamaan Manipurin kärsiviä kristittyjä käytännöllisellä avulla, olemalla läsnä ja pitkäkestoisella traumaterapialla.
* Nimet muutettu turvallisuussyistä
