Akha-heimo on saapunut Laosiin Etelä-Kiinasta. He ovat kaskenpolttajia, joiden heimouskonto on animismi. Akhat uskovat, että kaikilla elävillä olennoilla ja jopa jokaisella esineellä on sielu. He myös palvovat esi-isiään ja -äitejään ja uskovat, että kuolleet voivat opastaa eläviä.
Muuhun uskontoon kääntyvää henkilöä pidetään petturina, johon kohdistuu koko heimon viha. Kyläläisillä on kuitenkin muutakin yhteistä kuin viljelymenetelmä ja uskonto. Suurin osa heistä on jo nuoresta iästä lähtien riippuvainen oopiumista.
”Näimme nälkää, koska isä osti huumeita”
Saenghan* on yksi kylän kolmesta vankina olleesta kristitystä. Hänet vapautettiin lokakuussa 2020 yhdessä kahden muun kristityn vangin, Sithatin* ja Sombahtin* kanssa.
Saenghan ja Sithat olivat oopiumiriippuvaisia. ”Ennen kuin annoimme elämämme Jeesukselle, isäni oli täysin riippuvainen huumeista, mikä teki elämästämme kurjaa. Näimme usein nälkää, koska isä otti kaikki ansaitsemamme rahat ja osti niillä huumeita”, Sanghanin tytär Caija kertoo.
Isä ajautui todella huonoon fyysiseen kuntoon. ”Yhdessä vaiheessa isä sairastui vakavasti ja melkein kuoli. Hänellä ei enää ollut voimaa kävellä tai edes syödä. Uhrasimme paikallisen shamaanin ohjeiden mukaisesti sikoja ja kanoja jumalille, että isä paranisi. Minä koin, etteivät jumalat olleet puolellamme, koska isä ei alkanut toipua”, Caija selittää.
Asiat muuttuivat, kun Caijan perhe tuli uskoon. ”Kun isäni ja koko perheemme otti vastaan Jeesuksen omana Vapahtajanaan, saimme todellakin uuden elämän! Isä lakkasi käyttämästä huumeita ja sai terveytensä takaisin. Elämänlaatumme parani, ja isä parantui täysin Jumalan voimasta.”
Usko vie vankilaan
Saenghan, Sithat ja Sombaht kertoivat uskoontulonsa jälkeen innokkaasti Jeesuksesta myös muille, vaikka kyläpäällikkö kielsi heitä. Hän kertoi viranomaisille, etteivät kylän kristityt halunneet elää rauhassa toisten kyläläisten kanssa, vaan aiheuttivat ristiriitoja kieltäytymällä perinteisistä uskonnollisista menoista. Poliisi pidätti Caijan isän Saenghanin elokuussa 2020.
”Sinä päivänä menin metsään metsästämään, kun taas isä lähti tarkastamaan riisipeltoamme. Kun palasin kotiin, oli jo pimeää. Sain kuulla, että poliisi oli ottanut isän kiinni. Hänen ei edes annettu syödä eikä juoda mitään. Hän nukkui sen yön poliisiautossa. Seuraavana päivänä hänet vietiin vankilaan”, Caija kertoo.
Sithatin vaimo Paojer on 4-vuotiaan tytön äiti. Paojer kertoo: ”Kaksi päivää sen jälkeen, kun Caijan isä pidätettiin, tyttäreni sairastui hyvin vakavasti. Mieheni vei hänet kaupunkiin sairaalaan ja lähti sitten torille ostamaan ruokaa sekä hänelle että veljelleen Sombahtille, joka oli jo vankilassa. Hänen ollessaan ostamassa ruokaa poliisi lähestyi häntä ja kehotti häntä saapumaan poliisiasemalle.”
”Mieheni päästyä poliisiasemalle hänelle laitettiin käsiraudat. Hän anoi, että hän pääsisi tyttärensä luo sairaalaan viemään tälle ruokaa, mutta poliisit eivät suostuneet siihen.”
”Silloin hän soitti minulle. Hän pyysi anteeksi ja sanoi, ettei pystynyt palaamaan sen enempää kotiin kuin sairaalaankaan, koska poliisit olivat pidättäneet hänet. Hän ei tiennyt, koska hän pääsisi vankilasta. Olin todella surullinen ja minuun sattui, kun he tekivät tämän hänelle, sillä hän ei ollut tehnyt mitään pahaa. Olin kuitenkin tiennyt, että sellainen päivä koittaisi.”
”Tiesin, että kohtaisimme vainoa, koska poliisi oli yrittänyt saada hänet kiinni jo monta kertaa aikaisemmin onnistumatta siinä. Paikalliset ihmiset eivät hyväksy sitä, että tässä kylässä on nyt kaksi uskontoa.”
Rukous naapurien puolesta jatkuu
Vaikka Sithat joutui vankilaan, Paojer ei lakannut uskomasta, että Jumala on heidän puolellaan. Olihan Jumala jo parantanut hänen miehensä huumeriippuvuudesta. Paojer kertoo: ”Luotin siihen, että jonakin päivänä mieheni pääsisi vankilasta, koska Jumala on korkea ja mahtava ja Hänen voimansa on suuri. Hän on kaiken yläpuolellä ja hallitsee kaikkea. Tapahtuupa mitä vain, seuraan häntä loppuelämäni.”
Paojerin elämäntarina onkin vielä kesken. Hän rukoilee ei-uskovien naapuriensa puolesta: ”Olen surullinen niiden puolesta, jotka vainoavat meitä, koska he saattavat ajatella tekevänsä oikein. He halveksivat ja kiroavat meitä. Olen surullinen siitä, että he käyttävät niin paljon energiaa kristittyjen vainoamiseen. Olen huolissani heidän hengellisestä elämästään ja terveydestään. Rukoilen heidän puolestaan.”
Kun monet ovet sulkeutuivat Paojerin edestä siksi, että hän ja hänen perheensä seuraavat Jeesusta, Open Doors pystyi auttamaan heitä paikallisten yhteistyökumppaniensa kautta. Open Doorsin järjestämää apua saivat myös Saenghanin ja Sombahtin perheet.
Paojerin ja Caijan rukousaiheet:
- Rukoile, että heidän asuinseutuaan siunataan raamattukoulutuksilla, jotka voivat vastata kasvavien kirkkojen jatkuvaan työntekijätarpeeseen.
- Rukoile, että Jumala avaa heidän kylänsä ei-uskovien silmät ja sydämet näkemään totuuden, niin että he lakkaavat vainoamasta kristittyjä ja alkavat sen sijaan seurata Jeesusta.
- Rukoile, että Jumala laittaa päätepisteen huumeongelmalle, joka tuhoaa perheiden terveyttä ja hyvinvointia heidän kylässään.
- Rukoile, että heidän edustamansa uskovien yhteisö vahvistuu uskossaan Jumalaan, ja että Jumala vetää heitä tiukemmin puoleensa vainon keskellä.
*Nimet muutettu turvallisuussyistä
