Niiniven Tasanko on alue Irakin koillisosassa. Ennen sotaa siellä oli asukkaita 500 000. Alueen suurin kaupunki on Bakhdida, jonka asukasluku puolestaan oli 50 000 ennen kuin sota syttyi. Asukkaat olivat Assyrian kristittyjä, jotka joutuivat pakenemaan vihollisuuksia pääasiassa kurdialueelle Erbilliin.
On viikonloppu, ja olemme Erbilin ja vastikään vapautetun Niniven tasangon välisellä tarkastuspisteellä. Satoja irakilaisia autoissaan ja avomaastureissaan odottaa kärsimättömästi saadakseen sotilailta luvan jatkaa matkaansa. Moni on lastannut kulkuneuvoihinsa huonekaluja ja peitteitä.
On lämmin. Määränpäämme on Qaragosh – paikallisten tuntemana Bakhdida, ja lämpötila kivunnut vähän yli 30 asteeseen. Tapaamme Isä Georgen, joka ohjaa meidät läpi äsken vapautetun kaupungin. Vielä ei voi sanoa, että kaupunki on “noussut tuhkasta”. Hiljalleen, vähä vähältä, elämä palaa tähän nyt tyhjään, mutta aikaisemmin 50 000 kristityn asuttamaan kaupunkiin.
Katuja kulkiessamme huomaamme, miten eräs mies työntää talosta ulos hiekkaa ja kiviä täynnä olevia kottikärryjä. Hän kippaa lastin kadulle. ”IS (Islamic Qalifat) varastoi maa-aineksen Najibin taloon, kun järjestö kaivoi tunnelin kadun toiselle puolelle”, Isä George kertoo.
Najib kutsuu meidät sisälle. Hän näyttää tunnelin sisäänkäyntiä keskellä lattiaa yhdessä makuuhuoneista: kanttiinsa kolmimetrinen kuoppa, ja keskellä metrin leveä sisäänkäynti.
Näkemiemme talojen huoneiden seinillä oli IS-taistelijoiden kirjoituksia ja graffiteja. Silmiinpistäviä olivat maalatut IS-liput, joissa oli teksti: ”Miekkaa heille, jotka kieltäytyvät liittymästä Islamistiseen valtioon”.
Najib siivoaa taloaan miesjoukon kanssa. Täällä Qaragoshssa hänelle ja lisäksi 73 muulle perheelle olemme paikallisen yhteistyökumppanimme kanssa hankkineet työvälineet, jotta he pääsisivät alkuun kotiensa kunnostuksessa. Isä Georgen avustaja asettaa paikalleen Najibin oveen numerokyltin – D261 – ja me jatkamme matkaamme.
”Me kartoitimme koko kaupunkimme tilanteen”, selittää Isä George. “Ensin piirsimme kartat, koska kaikki kartat katosivat IS-miehityksen aikana. Jaoimme aakkostaen kaupungin kymmeneen alueeseen ja rakennukset numeroitiin. ”
”Päätimme korjata kaupunginosat talo talolta niin, ettei perheitä jäisi eristykseen tyhjien talojen väliin. Me aloitimme täällä palvelujen ja kauppojen lähellä. Osa järjestöänne on rahoittanut juuri tätä paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa”, hän näyttää kartalta ja osoittaa aluetta ympärillään.
Veljekset Ghadeer, Tariq ja Dani asuvat perheineen talossa D257. Nämä kolme nuorta miestä ovat kiireisiä maalatessaan kotinsa seiniä ja yrittäessään siten päästä eroon IS-graffiteistä. “Olisimme halunneet palata vasta täysin tuvalliseen ympäristöön”, sanoo Tariq. Mutta he päättivätkin tulla ensimmäisten joukossa ja aloittaa korjausrakentamisen, vaikka pelkoa ja jännitystä vielä onkin.
Tariq näyttää meille, kuinka heidän talonsa seinästä johtaa aukko naapurin seinään, ja myös siitä seuraavaan. ISIS-taistelijat tekivät näin itselleen turvallisen reitin talosta taloon. ISIS teki samankaltaisia käytäviä melkein kaikkien rakennusten läpi tällä alueella .
Tuhon määrä vaihtelee Qaragoshssa. Pommituksissa jotkut taloista ovat tuhoutuneet korjauskelvottomiksi.
Jotkut talot ovat kyllä pystyssä, mutta tulipalossa tuhoutuneita. Jotkut kiinteistöt taas ovat hyvinkin kunnostettavissa. Me todistimme pieniä toivon merkkejä ihmisten jatkaessa kotiensa siivoamista ja kunnostamista. He lakaisivat, puhdistivat, maalasivat ja koristelivat – askel askeleelta palataan normaaliin.
Pysähtyessämme juttelemaan yhden puodinpitäjän kanssa muitakin kauppiaita liittyy juttuseuraamme. ”Kyllä, näin tämä alkaa”, yksi heistä sanoo. ”Tiedän ettei turvallisuus ole vielä aivan kunnossa, mutta halusin aloittaa elämäni täällä uudelleen.” Tämä mies on hyvin luottavainen. Qaragosh’in asukkaat haluavat palata takaisin.
”Olen varma, että 80 % haluaa ja kun he tekevät niin, loput 20 % sekä jopa ympäristössä asuvat haluavat hekin palata.”
”Järjestönne ja yhteistyökumppaninne ovat sitoutuneet auttamaan kaupunkimme kotien korjauksissa ja liike-elämässä”, sanoo Isä George. ”Näin autatte monia perheitä.”
Tänään olemme nähneet toivoa – toivoa kaupunkilaisten silmissä, toivoa ovensa avanneissa kaupoissa ja toivoa pastorin silmissä, kun hän näkee lannistumattomuuden seurakuntalaisissaan ja huomaa kaupungillaan olevan sittenkin tulevaisuutta.
