Intialaisen perheen kohtalo ei ole uusi: Jo alkukristityt olivat usein vainon kohteena ja joutuivat pakenemaan. He kokoontuivat toistensa kodeissa yhteen, joskus pakon edessä salassa. Palestiinan alueella kristittyjä vaadittiin noudattamaan juutalaisia perinnäistapoja ja Rooman vallan alla heitä vaadittiin palvomaan roomalaisia jumalia.
Viime kuukausina koronavirus on vaikeuttanut monien jo valmiiksi yhteiskunnan alimpana kastina elävien kristittyjen tilannetta Intiassa, Pakistanissa sekä monissa Afrikan maissa. Myöskään epidemiat tai globaalit pandemiat eivät ole uusi asia. Historioitsija Suetonius on kirjannut sellaisten riehuneen jo varhaiskristillisen Rooman valtakunnan aikana. Ne koettelivat ihmiskuntaa, aivan kuten korona koettelee maailmaa tällä hetkellä.
Kaiken keskellä kristityt turvasivat Jumalaan. He kieltäytyivät mukautumasta ”ajan henkeen”, mutta eivät myöskään sulkeutuneet omaksi salakerhokseen. Rakkaus rohkaisi lähimmäisen rinnalle. Kristityt palvelivat lähimmäisiään, jopa kulkutautien keskellä. Kristityt olivat ne, jotka pelottomasti hoitivat ruttoon tai muihin kulkutauteihin sairastuneita, samalla kun monet muut pakenivat oman henkensä edestä.
Mikä antoi rohkeuden uhmata vainoa ja kulkutauteja? Elämän rajallisuuden ymmärtäminen ja Jeesuksen lahjoittaman uskon syvyyden tunteminen. Paavali kiteyttää sen näin: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.” (Filippiläiskirje 1:21)
Tämän näköalan ääreltä saamme tänäänkin Open Doorsin työssä palvella maailman suurinta vainottua ihmisryhmää, eli kristittyjä. Miksi? Että he, kuten mekin, voisimme rakastaa sanoin ja teoin lähimmäisiämme ja jopa vihamiehiämme.
– Miika Auvinen
Johtaja – ulkosuhteet / Director of Ministry
