Rehenan* tarina tarjoaa harvinaisen välähdyksen pakistanilaisten kristittyjen elämästä. Pakistanissa kristittyjä pidetään usein toisen luokan kansalaisina, ja joka vuosi satoja pakistanilaisia naisia painostetaan ja hyväksikäytetään vain siksi, että he ovat kristittyjä ja naisia.
Pakistanilaiskristityt pakotetaan tekemään yhteiskunnan halpa-arvoisimpia töitä. Heidät sivuutetaan paremmista työpaikoista, heitä kiusataan koulussa ja heiltä evätään terveydenhoito. Jumalanpilkasta syytetyt kristityt voivat joutua joukkoväkivallan uhriksi, kuten Jaranwalassa elokuussa 2023.
Kristittyjä tyttöjä siepataan ja pakotetaan naimisiin muslimimiesten kanssa.
Jos minun pitäisi valita Jeesuksen ja paremman elämän välillä, valinta olisi helppo.
Rehena*
Yli 600 000 kristittyä naista työskentelee samankaltaisissa oloissa kuin Rehena. Tämä on hänen tarinansa hänen itsensä kertomana.
Häirintää ja syrjintää töissä
Työskentelen tehtaassa, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Työvuoroni alkaa kello 20, ja joskus minun on palattava takaisin yövuoroon.
Minulla on 8-vuotias poika Jadoon, ja oma isäni on sairas. Koska ole yksinhuoltaja, heillä ei ole muuta huolenpitäjää. Siksi tuntuu pahalta, että joudun jättämään heidät yksin joka ilta. Haaveilin joskus voivani laittaa Jadoonin kouluun, mutta näyttää siltä, että hänestä tulee äitinsä tavoin lukutaidoton.
Me kristityt emme ole turvassa missään. Työpaikalla on vaarallista edes vihjata uskostaan Jeesukseen. Meidän on pakko salata kristillinen identiteettimme, emmekä voi edes mainita ääneen Kristuksen nimeä.
Työnjohtaja kuuli ja kielsi häntä enää koskaan mainitsemasta Jeesuksen nimeä.
Rehena*
Muistan naisen, joka työskenteli samassa tehtaassa kuin minä. Lopettaessaan työvuoroaan hän henkäisi hiljaa sanan ”Jeesus”. Työnjohtaja kuuli sen ja kielsi häntä enää koskaan mainitsemasta tuota nimeä. Sen jälkeen hän alkoi ahdistella naista ja pyysi häntä hieromaan hartioitaan.
Eräänä päivänä hän yritti käydä naiseen käsiksi. Kun nainen tappeli vastaan, työnjohtaja suuttui niin että antoi naiselle potkut. Hän uhkasi naista lisäseurauksilla, ja muutama päivä myöhemmin häntä syytettiin jumalanpilkasta ja Koraanin häpäisemisestä.
Tällaista elämämme Pakistanissa on.
Toisen luokan kansalaisia
Kristittyinä olemme kakkosluokan kansalaisia. Ruokaillessamme muslimien kanssa loukkaamme heitä, jos otamme ruokaa samasta astiasta. Jos kosketamme heidän lautastaan, se saastuu. Meillä ei ole mitään oikeuksia eikä ihmisarvoa.
Kristityn naisen asema on erityisen vaikea. Kun menin sairaalaan synnyttämään poikaani, sain vuoteen, jonka likaisilla lakanoilla oli edellisen synnyttäjän verta. Muille naisille annettiin puhdas vuode, mutta minulle, isaille (urduksi ’kristitty’), ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin likainen vuode.
Serkkuni siepattiin 8-vuotiaana ja pakotettiin naimisiin muslimimiehen kanssa. Olimme olleet kuin siskokset, kasvaneet ja leikkineet yhdessä.
Ei kai kukaan voi koskaan unohtaa Jeesusta, jos on kerran saanut Hänet tuntea?
Rehena*
Hänen sieppauksensa oli tragedia, mutta nykyisin elämäntilanteemme ovat kovin erilaiset. Hän on kolmen lapsen muslimiäiti. Hänellä on hyvä elämä, riittävästi ruokaa ja hänen lapset voivat käydä koulua. Hän joutuu kuitenkin opettamaan lapsilleen islamilaisia rukouksia.
En tiedä, muistaako hän enää Jeesusta ja onko Jeesus yhä hänen sydämessään. Puhuuko hän ehkä Hänelle salassa? Ei kai kukaan voi koskaan unohtaa Jeesusta, jos on kerran saanut Hänet tuntea?
”En päästä irti Jeesuksesta”
Jos minun pitäisi valita Jeesuksen ja paremman elämän välillä, valinta olisi helppo. Vaikka kukaan ei pakotakaan minua valitsemaan, kysyn silti itseni ja kaikkien Pakistanin uskonsisarten ja -veljien puolesta: miksi me joudumme valitsemaan Jeesuksen sekä mukavan elämän ja hyväksytyksi tulemisen väliltä?
Tilanteemme on vaikea, mutta rohkaisen itseäni muistelemalla isoäitini laulamaa virttä: Kenen luokse menisimme? Jeesus on ainut tie. Ja olen jo valinnut: Jeesus, minun Jeesukseni.
Tästä minäkin pidän lujasti kiinni.
Rehenan* tarina on yksi tuhansista vastaavista tositarinoista Pakistanissa. Open Doors järjestää Pakistanin kristityille rukoustukea ja kehottaa rukoilemaan kaikkien niiden Pakistanissa toimivien kenttätyöntekijöiden puolesta.
*Nimi muutettu turvallisuussyistä
