Irakin ja Syyrian kristityillä – kuten alueen muidenkin uskontojen ja etnisten ryhmien edustajilla – tulee olla toivo ja tulevaisuus: oikeus yhdenvertaiseen kansalaisuuteen, kunnollisiin elinolosuhteisiin sekä tärkeä rooli anteeksiannossa ja yhteiskunnan uudelleenrakentamisessa. Tämä on ollut ”Toivoa Lähi-itään” vetoomuksen huuto, jota on kannattanut 808 172 ihmistä 143 maasta ympäri maailman.
Tämän näyn jakaa myös 12-vuotias irakilainen poika Noeh, joka esitteli ”Toivoa Lähi-itään” vetoomuksen yhdessä irakilaista kirkkoa johtavan Fr. Benhamin kanssa useissa korkean tason tapaamisissa YK:ssa 8.-12.12 2017.
Noeh’in tarina on Open Doorsin tekemän dokumentin aiheena. Se on taltioitu vuosina 2016 ja 2017, jolloin hän ja hänen perheensä, kirkkonsa ja yhteisönsä alkoivat palata kotikyläänsä Karamlesiin Irakissa.
NOEH NEW YORKISSA
Vaikka Noeh ei ole koskaan matkustanut Irakin ulkopuolella, vaikutti hän olevan elementissään. Hän puhutteli korkeita virkamiehiä rennosti ja muisteli suoruudella viimeisiä traumaattisia vuosiaan. Hän kiteytti sen, miltä tuntuu joutua jättämään kotinsa ja palata vuosien jälkeen raunioille. Hän jakoi myös yllättäviä ilon hetkiä siirtolaisuutensa ajalta. ”Oli onni olla yhdessä yhtenä ihmisjoukkona”, hän sanoi. Noeh oli hyvin eläväinen kertoessaan kirkkonsa johtajan järjestämästä vesisodasta!
Noeh toi New Yorkiin lahjan: pussillisen marmorikuulia, jotka oli pelastettu hänen palaneen kotinsa raunioista ja olivat pölyn peitossa sekä epämuodostuneita palon jäljiltä. Hän jätti jokaiselle tapaamalleen YK:n virkailijalle kuulan. He olivat silminnähden liikuttuneita – tämä muutti Lähi-idän abstraktin konfliktin nuoren pojan kokemukseksi. Kyoko Shiotani, pääsihteerin alaisen viraston johtaja, sanoi: ”Tämä on luultavasti paras joululahjamme, koska se on sinun sydämeltäsi ja sinun kodistasi:”
Vetoomuksen esittelyn lisäksi Noeh ja Open Doorsin tiimi vierailivat myös Washington DC:ssä ja kokoustivat ulkoministeriössä sekä Valkoisessa Talossa varapresidentti Pencen kanssa.
MITÄ MERKITYSTÄ TÄLLÄ ON?
”Toivoa Lähi-itään” vetoomuksen pyynnöt tulivat suoraan Irakin ja Syyrian kristityiltä, jotka kaipasivat saada jäädä ja jälleenrakentaa yhteisöjään sekä jatkaa 2000-vuotista historiaansa alueen hyväksi toimimisessa. Heitä tuki yli 800 000 ihmistä – joista 200 000 Lähi-idän alueelta. On tärkeää, ettei näitä ääniä ainoastaan kuultu korkeimmalla tasolla, vaan niiden seurauksena myös toimittiin. Open Doorsissa johtavalla tasolla toimiva Lisa Pearce osallistui delegaatioon New Yorkissa ja sanoi: ”Tämä tukijoiden yhteinen ääni lisäsi valtavasti viestin vakavuutta, uskottavuutta ja painoarvoa – oli kuin jokainen allekirjoittanut olisi ollut kanssamme huoneessa.”
Kuukausi tilaisuuden jälkeen on vielä aikaista arvioida sen todellisia vaikutuksia. On kuitenkin jo saatu innostavia uutisia. Tammikuussa 2018 YK:n kehitysohjelma (UNDP) ja USAID ilmoittivat yhdessä, että 55 miljoonaa dollaria kohdistetaan suoraan Irakin kristityille, jotka rakentavat elämäänsä Isisin jälkeen. Tämä on vastaus vetoomuksen kunnollisista elinoloista. Open Doors on huomannut, että Irakin kristityt eivät saa oikeudenmukaista osaa kansainvälisestä avusta. Pakolaisiksi joutuneita kristittyjä auttavilla paikallisten kirkkojen johtajilla ja uskonnollisilla järjestöillä ei ole ollut pääsyä suureen osaan kansainvälisestä rahoituksesta – rahat ovat olleet liian suuria ja prosessit monimutkaisia.
Olemmekin peräänkuuluttaneet sitä, että nämä ryhmät saisivat ”joustavampaa rahoitusta”. Tapasimme usein sekä UNDP:n että USA:n johtoa tuoden asian esiin. Tämä uutinen on siis tervetullut ja meitä rohkaisee se, että nyt otetaan askelaita, joilla voidaan varmistaa se, että rahoitus tavoittaa etulinjan ja ryhmät, joihin ISIS:in hyökkäykset eniten kohdistuvat. Aiomme kuitenkin jatkaa toimimista sen hyväksi, että USA, YK ja muut etsisivät joustavampia keinoja toimia suoraan paikallisten uskonnollisten ryhmien ja johtajien kanssa heidän jälleenrakentaessaan, korjatessaan ja vakauttaessaan aluetta, jotta rahoitus menee sitä eniten tarvitseville.
”Kirkon johtajat ovat olleet […] kuin näiden yhteisöjen vanhemmat. He varmistivat, että kaikki ovat turvassa. Kenelläkään ei ollut mitään, joten johtajien piti miettiä suojat ja ruoka. Se johdatti minut Raamatun ääreen, 5000 ihmisen ruokkimisihmeeseen – mutta meitä oli 65 000! Meillä ei ollut edes leipää ja kalaa – meillä oli vain Jeesus.” (Fr. Behnan)
Fr. Benhamin kaltaisten johtajien ja uskonnollisten järjestöjen kanssa toimimisen etu on selvä, koska he ovat olleet ensimmäisinä palvelemassa ja tarjoamassa humanitaarista apua, heillä on hyvät logistiset yhteydet sekä yhteisöjen luottamus ja he ovat toimineet näiden yhteisöjen välittäjinä.
Vetoomuksen esittämisen ansiosta saimme luotua vahvat suhteet monen YK:n johtotason työntekijän kanssa ja eri maiden hallituksissa. Olemme jo kyenneet lähettämään heille kiireellisiä pyyntöjä ja jatkamme Lähi-idän kirkon viestien välittämistä heidän käytäntöihinsä, jotta todellinen muutos tapahtuu. Vetoomus avasi ovia ja jatkamme toimimista kansallisina vaikuttajina, sekä YK:ssa ja EU:ssa edistääksemme vetoomuksen pyyntöjä.
TOIVON TUOJINA
Jesaja 58:6-7 kertoo Jumalan vaatimasta kokonaisvaltaisesta paastosta: “Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi… että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi…”
On todella tärkeää, että teemme näitä molempia – autamme paikan päällä ja vaikutamme paremman tulevaisuuden puolesta – jotta tänään tarjoamamme apu olisi hyödyksi vainotulle perheellemme myös tulevina vuosina.
Fr. Behnam sanoi: ”Veljemme ja sisaremme ympäri maailmaa yllättävät meidät yhä aloitteillaan Irakin ja Syyrian kristittyjen hyväksi. He tietävät, että meidän todellinen ongelmamme on olemassaolomme jatkuminen historiallisissa maissamme. Irakin kristittyinä me kiitämme veljiämme ja siskojamme, jotka ajattelevat meitä, jotka yrittävät lisätä tietoisuutta ja jotka tukevat meitä materiaalisesti voidaksemme jäädä Irakiin […] Nämä kolme ja puoli vuotta ovat olleet suuri ihme […] koska me ymmärsimme, että maailmanlaajuinen kirkko oli kanssamme. Niin kuin Paavali sanoi Korinttilaiskirjeessä – kun yksi kärsii, kaikki kärsivät, kun yksi iloitsee, kaikki iloitsevat.
Kiitän Jumalaan, että tämä tapahtui ja todisti, että kristityt ympäri maailmaa ovat yhtä perhettä, koska meillä on Kristus. Kristuksen risti yhdistää meidät kirkkokunnasta riippumatta.”
On tärkeää olla vähättelemättä sen vaikutusta, että tietää globaalin perheen välittävät sinusta. Siinä on voimaa, kun voidaan yhdistää 800 000 ihmistä yhteisen asian ajamiseksi. On uskomatonta, mitä yhdistynyt kirkko voi saavuttaa yhdessä!
