Syyskuussa 2018 Open Doors järjesti Nigeriassa näille naisille traumaterapiakoulutuksen. Naiset olivat joko fulani-heimon tai Boko Haramin jäsenten seksuaalisen väkivallan uhreja. Kokoontumisissa he kertoivat kivustaan toisilleen ja saivat opetusta trauman vaikutuksesta elämäänsä. He osallistuivat työpajaan, jossa he maalasivat omakuvansa, jolle antoivat viimeisen silauksen ompelemalla.

Brittitaiteilija Hannah Rose Thomas johti omakuvaprojektia. ”Meillä oli todella hauskaa. Lauloimme paljon, nauroimme ja hymyilimme paljon, erityisesti ompelemisen aikana. Se oli todella kaunista. Ensimmäisenä päivänä naiset olivat melko vaisuja. Jotkut kertoivat tulleensa koulutustapahtumaan raskain mielin kaiken kokemansa takia.”

”Tämän projektin idea oli vahvistaa naisia ja heidän omanarvontuntoaan. Käytimme kauniita paikallisia kankaita, ja se vahvisti naisten nigerialaisuutta. Projektimme auttoi heitä myös ymmärtämään omaa asemaansa Jumalan tyttärinä, joita Isä arvostaa. Saimme myös voimaannuttaa naisia ja auttaa heitä löytämään oman äänensä omakuvien maalaamisen kautta. He voivat olla myös muiden kohtalotoveriensa ääninä, jotka ovat haavoittuneita sekä uskonsa että naiseutensa vuoksi.”

Patience*, vapaaehtoinen nigerialainen traumatyöntekijä, pani merkille, miten vahvasti omakuvien luominen vaikutti naisiin. ”Jotkut heistä eivät olleet koskaan pitäneet kynää kädessään, ja nyt he maalaavat omakuviaan. Voit miltei nähdä heidän huomaavan: olen siis arvokas, olen Jumalan kuvaksi luotu, olen kaunis.”
”Tällainen arvokkuuden kokemus palauttaa heidän itsekunnioituksensa. Näiden kuvien maalaaminen oli heille hyväksi. Hannah kehui heitä: ’Oi, oletpa sinä taitava’ Kaikki sanoivat usein: ’onpa kaunista, mahtavaa’. Tämä rohkaisee naisia, koska he eivät yleensä kuule tällaista puhetta. Aiemmin heille on usein sanottu, että he ovat täysin arvottomia ja hyödyttömiä ihmisiä. Nyt he kuulevat toisten naisten sanovan, että he tekevät hyvää työtä. Se rohkaisee heitä.”

Ladi koki itsensä jälleen arvokkaaksi projektin kautta. ”Aiemmin en pystynyt pitelemään kynää kädessäni enkä tekemään oikeastaan mitään. Tässä taideprojektissa sain oppia piirtämään. Piirsin itseni, ja kun tänä aamuna katsoin kuvaani, näin, miten kaunis olen. Ilo täyttää minut tänään, koska olen oppinut paljon ja nähnyt elämäni muuttuvan. Olen hyvin kiitollinen. Haluan kiittää veljiäni ja siskojani kaikkialla maailmassa tuesta, joka on tehnyt mahdolliseksi meidän osallistumisemme tähän projektiin.”

Omakuvan tekeminen oli Gambolle iso kokemus. ” Piirtäessäni koin monenlaisia tunteita. Ensin olin vihainen ja katkera ja siksi piirsin itseni totisena. Sen jälkeen tuli ilo, koska ymmärsin, miten Jumala rakastaa ja suojelee minua ja huolehtii minusta.”

Aisha pystyi omakuvan maalaamisen kautta kertomaan tunteistaan. ”Maalatessani olin täynnä tuskaa. Halusin maailman tietävän, että sydämeni on täynnä raskasta huolta sen vuoksi, mitä kylässäni on tapahtunut ja yhä tapahtuu. Projektin aikana tajusin, mitä Jumala ajattelee minusta ja miten Hän näkee minut. Jumala on ainoa, joka voi lohduttaa meitä kaiken tapahtuneen jälkeen. ”

NÄYTTELY LAMBETH PALACESSA

Hannah oli juuri nimetty Forbesin ’Euroopan 30 tärkeintä alle 30-vuotiasta’ -listalle. Kotiin palattuaan hän maalasi kaikkien naisten muotokuvat, jotka asetettiin vastaavan omakuvan rinnalle. Nämä työt olivat talven 2018 aikana esillä Canterburyn arkkipiispan kodissa Lambeth Palacessa. YK:n erityislähettiläs Pramila Patten (konflikteihin liittyvää seksuaalista väkivaltaa koskevissa asioissa) ja brittihallituksen edustaja lordi Ahmad (erityisedustaja seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi konflikteissa ja uskonnonvapauden erityislähettiläs) vierailivat näyttelyssä. He ovat kutsuneet näyttelyn YK:n tiloihin ja brittihallituksen isännöimään konferenssiin, jossa käsitellään seksuaalisen väkivallan ehkäisemistä konflikteissa marraskuussa 2019.

”Maalasin näiden naisten muotokuvat heidän omakuviensa rinnalle jakaakseni heidän tarinansa ja osoittaakseni näiden naisten arvon kaikesta heidän kokemastaan huolimatta. Halusin käyttää kultausta ja arvokasta lapis lazuli –pigmenttiä, joita on perinteisesti käytetty neitsyt Marian muotokuvissa, osoittaakseni, miten kallisarvoisia he ovat Jumalan silmissä. Halusin näyttää heidän voimansa ja arvokkuutensa kaiken heidän kokemansa jälkeen vastakohtana heidän kärsimykselleen. Halusin osoittaa, että näiden naisten kärsimykset eivät määrittele sitä, millaisia naisia he ovat.”

”Minua kosketti syvästi se, että naiset luottivat meihin niin paljon, että olivat valmiit jakamaan kokemuksensa kanssamme. Oli raskasta kuunnella kertomuksia siitä, mitä he ovat kokeneet. Oli järkyttävää kuulla heidän kokemastaan väkivallasta ja erityisesti siitä, miten laajalle levinnyttä väkivalta on. Jos näitä tarinoita ei kerrota eri maiden hallituksille ja YK:lle, naiset pysyvät näkymättöminä ja äänettöminä. Päätöksentekijöiden täytyy saada kuulla. Vaino jatkuu, ellei kansainvälistä painostusta asioiden muuttamiseksi saada aikaan.”

Huom. Naisten nimet on muutettu ja kasvot on muutettu tunnistamattomiksi heidän oman turvallisuutensa takia.

Lähde: https://opendoorsinternational.exposure.co/tears-of-gold