Allekirjoita – anna Malesian siepatuille toivoa
Pastori Raymond Koh – alkuperäiseltä nimeltään Keng Joo Koh – on usein kuvaillut itseään tyypilliseksi kylän pojaksi, viikariksi, joka oli lapsena seikkailunhaluinen, tuhma ja köyhä. Usein hän tuli kotiin naarmuisena ja haavoilla, joskus polvensa tai nilkkansa satuttaneena. Jo nuorella iällä hän rakasti musiikkia ja opetteli laulamaan ja soittamaan kitaraa kuuntelemalla radiota.
Teini-ikäisenä Raymond tuli uskoon. Hän palveli Jumalaa intohimoisesti ja alkoi itse kirjoittaa ylistyslauluja. Erityisesti hän halusi tehdä lauluja paikallisella kielellä, Malesian malaijilla, koska lähes kaikki malaijinkieliset ylistyslaulut oli kirjoitettu Indonesian malaijiksi.
Raymond ja hänen vaimonsa Susanna tutustuivat kristillisen palvelutyön kautta: ensin konferenssissa Singaporessa, sitten Operaatio Mobilisaation laivalla vapaaehtoistyössä. Laivalla Susanna oli vastuussa ruokavarastoista ja Raymond teki insinööriosastolla hitsaustöitä ja paljon kaikkea sellaista, mitä kukaan muu ei halunnut tehdä.
Vuonna 1981 Susanna alkoi auttaa järjestön Mobilization Fellowship -toimistossa, jossa Raymond toimi kansallisena johtajana. Siitä alkoi heidän lähempi tutustumisensa, ja vuoden kuluttua Raymond kosi Susannaa ja he menivät naimisiin. Lapset Jonathan, Esther ja Elizabeth syntyivät vuosina 1984–1996.
Esther muistelee, että kun hän oli pieni, isä lauloi hänet uneen aina samalla kauniilla hengellisellä laululla ”When I survey the wondrous cross”. ”Hän piti hyvää huolta lapsistaan ja varmisti, että syömme hyvin ja opiskelemme kunnolla.”
Esther muistelee, että kun hän oli pieni, isä lauloi hänet uneen.
Yhteinen palvelutyö
Estherin syntymän (v. 1985) jälkeen perhe muutti Uuteen-Seelantiin. Pariskunta opiskeli teologiaa Aucklandissa kolme ja puoli vuotta. Samalla he johtivat aasialaista järjestöä, josta myöhemmin tuli seurakunta ja jonka pastoreina he sittemmin toimivat. Kun Raymond koki Jumalan kutsuvan heitä palaamaan Malesiaan, he muuttivat 1990-luvulla Subang Jayaan, jossa he johtivat pastoreina seurakuntaa kolmetoista vuotta.
Jo Uudessa-Seelannissa perhe eli täysin uskon varassa ilman säännöllisiä tuloja. Kun he tarvitsivat auton, he rukoilivat ja saivat sen Jumalalta kuin ihmeen kautta. Susannan mukaan Raymond on perheen päänä ollut se, jonka on todellakin aina rukoillut. He ovat rukoilleet paljon myös yhdessä, ja Jumala on ihmeellisesti vastannut ja antanut kaiken, mitä he ovat tarvinneet.
Susanna kertoo myös Raymondin syvästä uskosta: ”Hän on aina johtanut kitaransa kanssa koko perhettä ylistyksen ja Sanan pariin. Raamattua hän on lukenut järjestelmällisesti ja päämäärätietoisesti ja osaa paljon kirjoituksia ulkoa. Hän ei ainoastaan puhu uskostaan, vaan elää niin kuin puhuu.”
Susanna kertookin, kuinka Raymond kerran kävi lainaamassa ystävältään T-paitaa, koska oli lahjoittanut omansa kodittomalle. Esther puolestaan muistaa isän painottaneen sitä, että on tärkeää olla ihmisten kanssa ja tutustua heihin, ”tuhlata aikaa ihmisiin”. Ihmiset ovat hänelle aina ykkössijalla.
Kerran Kuala Lumpurissa Raymond törmäsi mieheen, joka oli hänelle velkaa. Mies lähti karkuun, mutta Raymond juoksi hänet kiinni, halasi häntä ja sanoi: ”Älä nyt siitä rahasta välitä! Miten sinä itse voit?”
Läheinen ystävä Sri Ram kommentoi, että vaatimattomissa oloissa kasvanut Raymond ymmärsi köyhien ja hylättyjen hädän. Mitä hän vain pystyi tekemään heidän hyväkseen, sen hän teki. Hän esimerkiksi perusti Toivon yhteisön (Harapan Komunitin), joka auttaa kovaosaisia rodusta ja uskonnosta riippumatta. Heihin kuuluu niin HIV-potilaita, huumeista irti pyristeleviä, yksinhuoltajaäitejä lapsineen kuin kodittomia.
Raymond juoksi hänet kiinni, halasi häntä ja sanoi: ”Älä nyt siitä rahasta välitä! Miten sinä itse voit?”
Kun vaara kasvaa
Kun Toivon yhteisön vapaaehtoisille järjestettiin elokuussa 2011 kiitosjuhla, jolla edistettiin samalla yhteisön varainkeruuta, joukko islamistien ryhmän JAISin upseereita suoritti kirkkoon ratsian keskeyttääkseen juhlan. Tapauksesta uutisoitiin laajasti jopa pääotsikoissa, minkä seurauksena myös vääriä syytöksiä ja huhuja alkoi levitä sosiaalisessa mediassa.
Todellisia vaaran merkkejä alkoi olla ilmassa, kun kaksi viikkoa tämän jälkeen Raymond sai postissa tappouhkauksen. Kirjekuoressa oli viisi luotia ja kirje, jossa käskettiin lopettaa malesialaisten muslimien käännyttäminen. Raymond sai myös muuta vihapostia sekä uhkauspuheluita.
Raymond kieltäytyi vastaamasta vihaan vihalla. Sri Ram varoitti Raymondia, mutta tämä vain sanoi: ”Ei se mitään. Jos he haluavat kirjoittaa valheita, kirjoittakoot.” Raymond ei neuvoista huolimatta halunnut myöskään nostaa oikeusjuttua Hasan Alia vastaan, joka kaikkialla väitti Raymondin käännyttävän muslimeja. ”Emme me toimi niin”, Raymond vastasi.
Helmikuussa 2017 Raymond Koh katosi jäljettömiin.
Rukoilethan
- varjelusta Kohin perheenjäsenille, kun he jatkavat vastausten etsimistä. Mediahuomion vuoksi heidänkin henkensä voi olla vaarassa.
- myös muiden juttuun liittyvien, kuten lakimiesten, Malesian ihmisoikeusjärjestön SUHAKAMin ja poliisin, puolesta.
- niiden puolesta, jotka ajavat Kohin asiaa aktiivisesti. Monet ovat nähneet paljon vaivaa sen eteen, ettei asiaa vaiettaisi kuoliaaksi.
- että Jumala johtaisi tässä asiassa ja lopulta hän saisi kunnian.
Raymond sai postissa tappouhkauksen: kirjekuoressa oli viisi luotia ja kirje, jossa käskettiin lopettaa malesialaisten muslimien käännyttäminen.
Katso video
