KUINKA KAUAS KULKISIT RIISISÄKILLISEN TÄHDEN?

Joillekin Myanmarin syrjäisten kylien naisille tuo matka on 7 km yhteen suuntaan, 14 km sinne ja takaisin. Sadekauden takia moottoripyörällä matkustaminen on vaikeaa, joten naiset taittavat matkan jalan. 

Koronapandemian keskellä Myanmarin mäkisten, syrjäisten alueiden kristityt ovat kamppailleet tavallista enemmän. Heidän asuinalueilleen on vaikeaa päästä, ja ruoka-avun saaminen on vaikeaa. Joskus heiltä myös kielletään ruoka-apu kristillisen uskon tähden.

Teidän tukenne ansiosta he saavat nyt ruokaa. Alla olevassa kuvassa, jonka otti kentällä oleva kumppanimme, Ma Khin*, kantaa säkillistä riisiä tasapainotellen sitä päänsä päällä. Ma Khin kertoo: ”En ole koskaan kokenut näin epätoivoista ruuan puutetta.”

Ma Khin vastaanottamassa ruoka-apua Open Doorsin kumppaneilta.

VIRALLISEN AVUN SAAVUTTAMATTOMISSA

Open Doorsin kumppanit ovat kuulleet, että Covid-19 aikana hallinnon apu ei ole yltänyt Myanmarin kaikkiin osiin. Näissä paikoissa suurin osa kyläläisistä on maanviljelijöitä ja työläisiä, jotka kohtaavat suuria vaikeuksia maanlaajuisten liikkumisrajoitusten vuoksi.

Kenttäkumppanimme kertoo: ”Kyläläiset ovat rakennuksilla työskenteleviä päiväpalkkalaisia. Liikkumisrajoitusten seurauksena heitä työllistäneet yritykset lakkauttivat toimintansa ja he menettivät työnsä. Heillä ei ole rahaa ostaa riisiä. Ne muutamat, joilla on maata, viljelevät maissia, joten riisin puutteessa he selviytyvät maissilla ja hedelmillä, sekä metsästä löytyvillä syötävillä lehdillä ja juurilla.”

”He selviytyvät maissilla ja hedelmillä, sekä metsästä löytyvillä syötävillä lehdillä ja juurilla.”

Toisella kylällä on samanlainen tarina: ”Uskovat ovat suurimmaksi osaksi päivätyöläisiä, jotka menettivät työnsä ja elantonsa. He etsivät bambunversoja syötäväksi, koska eivät voi ansaita elantoaan. He yrittivät ansaita rahaa myymällä keräämiään bambuja. Buddhalainen yhteisö ja hallitus ovat laiminlyöneet ja syrjineet näitä uskovia heidän uskonsa tähden. 

Open Doorsin paikallisten seurakuntakumppaneiden ostamaa ja jakamaa riisiä.

HAASTAVA MAASTO

Apua toimitettiin uskoville 15 eri kylään sekä jalan, bussilla että moottoripyörällä. Joihinkin kyliin viimeinen matkan osuus oli niin kapea ja haastavassa maastossa, että suuremmat kulkuneuvot eivät päässeet perille. Saadakseen riisinsä, uskovien oli matkattava moottoripyörällä viimeiset 7 tai 8 km noutopaikalle. Lyhyeen matkaan saattoi mennä jopa 3 tuntia. 

Sadekausi teki matkanteosta vaikeaa, tiet olivat liukkaita ja maanvyöryt mahdollisia, mutta kuljetukset olivat onnistuneita.

”MEILLÄ ON TÄNÄÄN SUURI ILLALLINEN”

Säkillinen riisiä selässään nuori poika juoksi takaisin kotiin ilo sydämessään.

Innostuksissaan hän ei edes pysähtynyt, kun paikallinen pastori ja Daniel, paikallinen Open Doorsin kumppani, puhuivat hänelle. Kun Daniel kysyi milloin hän alkaisi valmistaa riisiä, poika vastasi: ”Heti kun pääsen kotiin. Vanhempani menivät etsimään ruokaa metsästä. He tuovat sieltä sieniä ja hedelmiä. Meillä on tänään suuri illallinen!”

Nuori poika palaamassa kotiin perheensä luo riisisäkki mukanaan.

MAHDOLLISUUS TODISTAA

Paikallinen kumppanimme huomasi buddhalaisten naapurien tulevan kristittyjen taloille riisinjaon aikana, uteliaina tapahtumista ja toivoen saavansa riisiä. He yllättyivät kristittyjen antaessa heille riisistään.

”Monet uskovat jakoivat lahjaksi saamansa elintarvikkeet buddhalaisten naapureidensa kanssa”, hän kertoo. Tämä antoi kristityille mahdollisuuden kertoa Jeesuksen rakkaudesta.”

Monille uskoville Myanmarissa apu oli kaitselmus ja siunaus. Yksi apua saaneista jakoi innokkaasti arvostustaan: 

”Kiitämme tästä avusta Jumalaa, ja kaikkia niitä, jotka auttoivat sen toimittamisessa. Muistamme teitä aina rukouksin, myös niitä, joita emme ole tavanneet.”

Moni riisisäkkejä saaneista perheistä antoi Open Doorsin kumppaneille mangoja osoituksena kiitollisuudestaan.

ALAVIITTEET
*salanimi henkilöllisyyksien suojaksi

Myanmar (Burma)

______________________