Kristittyjen strategista syrjintää pakkosiirtojen keinoin – Open Doorsin raportti
Kristittyjen pakkosiirrot kodeistaan ja asuinyhteisöistään ovat tarkoituksellista, harkittua ja strategista uskonnollista vainoa ja syrjintää. Tarkoituksena on poistaa kristitty väestö alueilta, joilla heihin kohdistuu vakavaa vainoa ja syrjintää. Tämä käy ilmi vainottuja kristittyjä auttavan Open Doorsin tuoreesta raportista.
Kristittyjen pakkosiirrot: strateginen uskonnollinen vaino
Raportti julkaistiin kesäkuussa vietettävän maailman pakolaispäivän yhteydessä. Sen löydöksiä tukevat viimeisimmät tilastotiedot, joiden mukaan maailmassa on tällä hetkellä 100 miljoonaa pakolaista.
Raportti tarkastelee sekä maansisäisiin että maasta paenneisiin pakolaisiin kohdistuvan uskonnollisen vainon laajuutta ja luonnetta. ”Jotta uskonnollisesta vainosta voidaan saada kokonaiskuva, on tarkasteltava kristillisiä seurakuntia sekä kotiseudullaan että pakolaisuudessa”, sanoo Helen Fisher, Open Doorsin sukupuolittuneen vainon asiantuntija.
”Pyrkimyksenä on uskonnollisten yhteisöjen murtaminen. Poismuutto ei ole vain vainon lieveilmiö, vaan usein tarkoituksellinen osa laajempaa strategiaa ajaa kristinusko pois yhteisöstä tai maasta”, Fisher kuvaa.
Raportin muita keskeisiä havaintoja:
- Kristittyjen pakkosiirroissa keskeisinä toimijoina ovat usein oma perhe, hallituksen virkamiehet, muut yhteisön jäsenet sekä väkivaltaiset uskonnolliset ryhmät. Painostaakseen kristityksi kääntyneitä perheet saattavat evätä jäseniltään elämisen perustarpeet, kuten ruoan ja asumuksen, sekä uhata heidän fyysistä turvallisuuttaan, jopa henkeä.
- Vaino ja syrjintä jatkuvat usein myös pakolaisuudessa: maansisäiset ja muut kristityt pakolaiset kohtaavat edelleen vihamielisyyttä ja haasteita, kuten fyysistä turvattomuutta ja henkistä väkivaltaa.
- Pakkosiirrettyjen kristittyjen kokemuksiin ja heidän kohtaamansa vainon voimakkuuteen voivat lisäksi vaikuttaa useat haavoittuvuutta lisäävät tekijät: ikä, sukupuoli, uskonnollinen tausta ja etnisyys.
- Pakkosiirroilla voi olla merkittäviä vaikutuksia maan väestöön. Esimerkiksi Irakissa asui ennen Saddam Husseinin valtaantuloa yli miljoona kristittyä. Nyt heitä on jäljellä vain 166 000. Kristittyjen määrä väheni jo Husseinin aikana, mutta vaino kasvoi nopeasti vuoden 2003 jälkeen ja kärjistyi vuonna 2014 ääri-islamilaisen Isis-järjestön voimistuessa.
”Ankara uskonnollinen vaino ei aina pääty ihmisen paetessa. Pakolaisina kristityt voivat edelleen joutua vainon kohteeksi, myös silloin, kun he asettuvat turvalliseksi katsottuun maahan”, sanoo Open Doorsin uskonnollisen vainon asiantuntija Eva Brown.
”Joissakin tapauksissa hallitukset ja jopa hyvää tarkoittavat kansainväliset järjestöt voivat valitettavasti olla osallisia kristittyjen pakolaisten syrjinnän voimistumiseen. Sen takia on elintärkeää tunnistaa näiden ryhmien monikerroksinen haavoittuvuus, jotta heidän tarpeisiinsa voidaan vastata mahdollisimman hyvin”, Eva Brown painottaa.
